Kuusamolainen Pinja, 16, lähti opiskelemaan rekkakuskiksi, kunnes aasit veivät sydämen

Kirkas tähtitaivas, taivaalla liekehtivät revontulet ja hiljainen lumimaisema. Tällaista näkyä Pinja Kurvinen katsoi hiljattain Nurminiemen ratsutallin pihassa Kuusamossa Pohjois-Pohjanmaalla. Hän ymmärsi jälleen, miksi Kuusamossa asuminen on niin hienoa. Vuodenajat pohjoisessa erottuvat selkeästi.

Entä jos tätä kaikkea saisi ihailla aasin vetämän reen kyydissä? Kurviselle se on totta, sillä hän on ollut useamman kerran rekiajelulla.

”Ehkä maaginen on paras tunne kuvaamaan sitä. Tämä ainutlaatuinen kokemus pitää kokea ihan itse.”

Rekeen mahtuu istumaan kaksi aikuista ja kaksi lasta. Pinja taluttaa aasia joko kävellen tai ohjastaa sitä reestä käsin. Kuva: Keijo Lehtimäki

Kurvinen uskoo olevansa Suomessa ensimmäinen, joka järjestää aaseilla rekiretkiä. Toiminta pyörii 4H-yrityksen kautta. Talvisin hän vetää rekiretkiä ja kesäisin aasien talutusretkiä.

Retket tehdään metsätontilla, jonne on tehty hevosille ja aaseille sopivat maasto- ja metsäpolut. Metsässä on laavu, jossa pääsee välillä levähtämään sekä nauttimaan kupin kuumaa ja jotain pientä makeaa.

”Mietin, että täällä pohjoisessa on pororetkiä ja hevosretkiä luonnossa. Minulla oli kaksi aasia, Hedda ja Lea, joilla olin ratsastanut ja käynyt ajamassa kärryillä. Halusin keksiä jotain sellaista, mitä Suomessa ei vielä ole”, Kurvinen kertoo idean synnystä.

Ihan tyhjästä Kurvinen ei yrittäjän siipiä lähtenyt kokeilemaan. 14-vuotiaana hän perusti Aasitalli Aavan 4H-yrityksen kautta. Myös äiti auttoi toiminnassa – niin kuin nytkin tarvittaessa.

”Asiakkaita kyllä kävi, mutta aasit eivät oikein sopeutuneet vieraisiin ratsastajiin. Etenkin Lea saattoi jämähtää paikoilleen, kun joku uusi tuli selkään.”

Nyt 4H-yrittäjänä Kurvinen sanoo lähteneensä rahallisesti aivan nollista.

”Kun aloitetaan yritys, on yleensä pääomaa. Harva varmaan lähtisi yrittämään vain kahdella aasilla. Luotan tähän yritykseen sen verran, että pystyn hankkimaan kolme aasia lisää.”

Eläinrakas Pinja Kurvinen kertoo kasvaneensa eläinten hoitamiseen jo neljävuotiaana, kun perhe hankki ensimmäisen kissan. Kuva: Keijo Lehtimäki

Aamuisin ja päivisin Kurvinen käy logistiikka-alan opintoja Kainuun ammattikoulussa. Kiirettä on pitänyt etenkin syksyllä, vaikka opintoja on ollut paljon etänä.

”Pappa ajoi rekkaa, mikä innosti minut kuljetusalan opintoihin. Nyt olen alkanut miettiä matkailualalle vaihtamista mutta toisaalta pidän kuljetusalasta.”

Aika näyttääkin tien.

Aasin kyydissä ehtii katselemaan rauhassa maisemia, Kurvinen kertoo. Kuvassa rekeä vetää Hedda. Kuva: Keijo Lehtimäki

Iltapäivisin Kurvinen ajaa koppimönkijällään tallille, jossa odottavat Lea ja Hedda. Välillä myös äiti kuskaa tallille. Tarkoituksena on hankkia ajokortti poikkeusluvalla.

Kurvinen myös ratsastaa aaseillaan. Hänen mukaansa aasit jaksavat mennä helposti yli kymmenenkin kilometrin lenkkejä.

”Aasin pitää itse saada määrätä tahti. Vauhti on sellainen, että siinä ehtii katsella ympärilleen eikä ole kiire minnekään. Kyllä laukkaa tai raviakin se menee.”

Kurvinen on käynyt myös yhdet harjoituskoulukilpailut Lealla. Hän uskoo, että iso väkijoukko sai aasin jännittyneeksi.

”Lopputervehdyksessä se päätti vetää u-kierroksen maneesin päädyssä, ja loppumatkan melkein roikuin aasin selässä”, Kurvinen kertoo huvittuneena.

Aasit tulivat Kurvisen perheeseen tämän ollessa kymmenenvuotias, kun äiti pyöritti eläintilaa Rukalla.  Kuva: Keijo Lehtimäki

Aikuistuttuaan Kurvinen haluaa jäädä asumaan joko Kuusamoon tai Rovaniemelle. Ainakin hän haluaa tehdä töitä aasien kanssa.

Nuori yrittäjä unelmoi myös omasta islannin-, vuono- tai suomenhevosesta – yksi sellainen on jo kiikarissa. Ikioma hevonen on ollut Kurvisen unelmissa jo lapsesta asti.

Hän haaveilee myös siitä, että voisi alkaa tukea ulkomaalaisia aasi-rescueyhdistyksiä ja käydä itse paikan päällä tutustumassa niiden toimintaan.

”Ulkomailla on tosi paljon aaseja, joita kohdellaan huonosti ja niitä pelastetaan rescue-yhdistyksiin. Aasit ovat olleet kantojuhtina eli niillä ovat ratsastaneet liian isot ihmiset. Aasin kantokyky on sama kuin ponilla, noin 40–50 kiloa.”

Kaltoin kohdellusta aasista Kurvisella on jo kokemusta, sillä hän kertoo Lean olleen heille tullessaan erittäin arka. Se pelkäsi ihmistä eikä tullut viittä metriä lähemmäksi. Jos Kurvinen teki äkkinäisen liikkeen, Lea saattoi lähteä juoksemaan toiseen suuntaan.

”Ihan alkuun annoimme sen vain olla rauhassa. Siivosimme tarhoja ja kunnostimme niitä, emmekä pakottaneet sitä mihinkään. Pikkuhiljaa se alkoi itse tulla lähemmäs ja antoi laittaa riimun päähän. Aasi ymmärsi, että se voi halutessaan poistua eikä sillä ole mitään hätää.”

Nykyisin Lea on kuin vastakohta entisestä itsestään. Se antaa rapsuttaa leuan alta eikä pelkää enää ihmisiä.

Kurvinen haluaa purkaa ennakkoluuloja aaseista tyhminä eläiminä. Hänestä ne ovat erittäin älykkäitä. Kuva: Keijo Lehtimäki

Varauskalenterin aasiretkille Kurvinen kertoo järjestäneensä niin, että aikoja on saatavilla vasta hänen päästyään koulusta. Yrittäminen ja koulunkäynnin yhdistäminen tuntuu hänestä helpolta.

Yritteliäisyys kulkee todennäköisesti verenperintönä, sillä Kurvisen isä ja äitipuoli työskentelevät yrittäjinä. Myös äidillä on yrittäjätaustaa.

”Vahvuuksiani ovat toiveikkuus ja rohkeus kokeilla asioita, joihin kohdistuu ennakkoluuloja. Olen niin nuori, että minulla on aikaa kokeilla uusia asioita ja mokata näissä hommissa. Jos ei mokaa yrittäjänä, ei voisi koskaan kehittyä ja oppia uutta.”