Suvi Vaittisen loppusijoitus Budapestin EM-kisoissa oli lopulta 9:s. Kuva: SHKL
Fysioterapeutti otti ravikesään vauhtia amatööriohjastajien EM:stä – Suvi Vaittinen kirjoittaa raviradoilla omaa tarinaansa
Orimattilalainen Suvi Vaittinen edusti Suomea kunniakkaasti naisamatööriohjastajien EM-kilpailussa Budapestissä viime viikolla, vaikka kärkisijat jäivät komean alun jälkeen haaveeksi. Vaittisen tie raviurheilun huipulle on erilainen ja siksi myös kiintoisa.Tilaajalle
Vaikka Suvi Vaittisen tie raviurheiluun ei ole aivan perinteisen kaltainen, on hän itsekin hämmentynyt siitä vauhdista, millä ura on liikkeelle lähtenyt. Kuva: Ville ToivonenEM-kilpailut käytiin kaksipäiväisinä Budapestin laukka- ja raviradan Kincsem Parkin hulppeissa maisemissa. Kisa pyörähti Suvi Vaittiselta käyntiin upeasti, kun viisivuotias ajokkinsa ruuna First Home voitti ”puolen loppusuoran” erolla ja uudella ennätyksellään 14,5a 1 900 metrin matkalla.
”Sillä hevosella olisi kyllä voittanut varmaan kaikki”, Suvi Vaittinen toteaa vaatimattomasti.
”Toki se taisi olla valmentajallekin yllätys, että hevonen oli nyt noin hyvä, mutta suosikki se oli tuohon alun perinkin. Koko kisa meni odotusten mukaisesti hyvässä ja pahassa. Ensimmäinen hevonen oli tosiaan mahtava ja seuraavat eivät niin mahtavia edes ennakkoarvioissa. Toinen ajokki meni niin kuin suunniteltiin: koko ajan sisärataa ja hevonen sai maksimisijoituksen.”
Naisamatöörien EM-kilpailussa ajettiin kuusi osalähtöä, joissa kukin osallistuja sai yhteensä neljä kilpailusuoritusta. Kisa käytiin kaksipäiväisenä, ja Suvi Vaittinen oli avauspäivän jälkeen jaetulla kärkipaikalla yhdessä Italian Elena Villani Orlandon kanssa.
Toinen päivä ei mennyt nappiin, ja loppusijoitus oli yhdeksäs. Voiton vei Itävallan Stefanie Mayr, hopeaa Ruotsin Barbro Elfstrand ja pronssia Sveitsin Angelque Scotti.
”Kakkospäivän ajokit eivät vain olleet yhtä hyviä. Kokemus oli joka tapauksessa mahtava minulle, kun olen muutenkin reissannut aika vähän ulkomailla. Unkarissa oli jo aika lailla kesä ja ihmiset olivat hyvin positiivisella mielin. Olen koittanut jatkaa samaa positiivisuutta kotiinpaluun jälkeenkin. Kincsem Parkin puitteet olivat tosi upeat ja hevoset hyvin pidettyjä.”
Suvi Vaittisella on amatööriohjastajien SM-liigan kakkosena viime kaudelta edessään myös amatöörikuskien Pohjoismaiden mestaruudet Åbyn ja Tingsrydin radoilla 7.-9. heinäkuuta. Suomen joukkueessa ohjastavat hänen lisäkseen viime vuoden SM-liigan finaalivoittaja Marko Majaniemi sekä Toni Ripatti.
”Hieno homma, että pääsee edustamaan vielä tuonnekin. Kyllä Suomen asua kantaa ylpeydellä. Minulla on päivätyö fysioterapeuttina. Tämä hevoshomma on minulle harrastus, mutta onhan tämä silti erilaista kuin jossain muussa lajissa.”
”Jossain toisessa harrastuksessa treenataan tai kilpaillaan jokunen kerta viikossa. Meillä on hevosia kotona, joten toiminta on jokapäiväistä, ja kyse harrastusta enemmän ehkä elämäntavasta.”
Harrastus tai ei, Suvi Vaittinen on kilpailuihminen. Ennen raviurheiluun siirtymistä kilparatsastus ja yleisurheilussa kilpaileminen täyttivät Vaittisen kilpailutarpeen.
”Tulin ratsastuksen kautta tähän ravitouhuun, vaikka vanhempani ovat ravi-ihmisiä. Meillä tallinpitokin vaihtui välillä ratsastuskouluksi osin juuri harrastukseni kautta”, Suvi Vaittinen kuvailee.
Suvi Vaittinen, Toni Ripatti ja Marko Majaniemi muodostivat mitalikolmikon viime vuoden Amatööriohjastajien SM-finaalissa. Kuva: Marja Pylkkänen”Nykyään vanhempani ovat luopuneet ravihevosista, mutta itselläni on kaksivuotias ravurinalku oma kasvatti My Sweet Sally valmennuksessani kotona. Kilpaileminen on tärkeää, mutta Sallyn kanssa tavoite on, että päästäisi mukaan kilpailuihin, ei sen enempää. Se on luonteikas tapaus. Omalla kasvatilla koko tien kulkeminen kilpahevoseksi asti onnistuneesti olisi jo kova juttu.”
”Ohjastuksessa ja montéssakin on toki tavoitteita. Amatööriohjastajien SM-liiga on yksi sellainen ja montéssa erilaiset SM-lähdöt. Toivottavasti saisin hyviä ajokkeja noihin. Aina koitetaan pärjätä niin hyvin kuin osataan.”
Suvi Vaittinen on itsekin hämillään siitä, millaisella vauhdilla ura lähti liikkeelle ja on jatkunut.
”Aloin kiinnostua raveista pikkuhiljaa. Monté kiinnosti minua ratsastuksen kautta ihan aluksi, mutta tällä hetkellä minulle on sama, ratsastanko vai ohjastanko kärrylähtöä. Hevonen itsessään on tärkein.”
”Ihan ensimmäinen kosketus ravihommaan oli ohdakkeinen. Menin hiittaamaan perheen omaa Pyöriän Vilistystä yhdessä isän kanssa. Ostin turhan pienen satulan ja laitoin jalustimetkin turhan lyhyiksi kuvitellen itsestäni liikoja. Jalat hapottivat jo ensimmäisessä kaarteessa ja kroppa oli ihan hirveän kipeä seuraavina päiviä. Piti vain jaksaa ajaa treenit läpi, vaikkei ollut voimia.”
Suvi Vaittinen ohjastaa yhtä mielellään monté- ja kärrylähtöjä. Kuva: Elina PaavolaRaviharrastus ei silti lopahtanut.
”Soitin Jorma Ruokoselle, jonka tallissa arvasin, että ajamaan kyllä pääsisi. Korttikurssin aloitin, kun olin varmaankin istunut kärryillä alle 10 kertaa. Hyvin nopeasti Jorma ilmoitti minulle hevosenkin paikallisraveihin. Kysyin häneltä, että ymmärrätkö kuinka vähän olen ohjastanut, ja hän vain, että katsotaan nyt. Sieltä tuli kakkonen, vaikka jännitti kovasti, ja siitä se lähti.”
Suvi Vaittisen ohjastajaura on jatkunut nousujohteisena äkkilähdön jälkeenkin. Kiireisin vuosi oli 2024, jolloin ohjastajatilastoon kertyi 198 starttia. Viime vuonna kilpailuja tuli heppajärjestelmän mukaan 176, mutta voittoja edellisvuotta yksi enemmän eli 13. Tänä vuonna kasassa on 46 starttia ja kolme ykköstä.
”Jorma Ruokoselle olen hirmu kiitollinen opista ja mahdollisuudesta ajaa kilpaa. Samoin olen kiitollinen kaikille muille, jotka ovat hevosia ilmoittaneet ja antaneet mahdollisuuden. Ilman omia kilpahevosia ihmisten luottamus on ollut välttämätöntä. Muuten ei olisi mitään uraa syntynyt. Sen verran harrastus tämä on, ja oma työkin on tärkeää, että olen yrittänyt rajoittaa pitempiä reissuja. Normaalioloissa pyrin kilpailemaan kolmen tunnin automatkan rajan sisäpuolella kotoa”, Suvi Vaittinen päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
