Raviurheilun nuorisotoiminta saa liikkeelle Rovaniemellä todella ison joukon nuoria. Kuva: Teemu Kangas
”Toimintamme on kaikkia varten taustoista riippumatta” − raviurheilun nuorisogaalassa palkittu Rovaniemi vetää väkeä
”Totta kai palkinnon saaminen on tietynlainen todistus oikeiden asioiden tekemisestä”, toteaa Rovaniemen nuorisotoiminnan pyörittämisestä vastaava Kirsi Braks.
Rovaniemeltä nuorisogaalassa olivat vastaanottamassa palkintoa Sari Jauhojärvi (vas.), Anni Ruotsalainen, Oona Alaluusua ja Kirsi Braks. Rovaniemellä ravikerhoa käyvä Oona Alaluusua palkittiin nuorisogaalassa vuoden ystävänä. Kuva: Suomen Hippos/Elli PölhöReilu viikko sitten Lappeenrannan raviradalla pidetyssä nuorisogaalassa palkittiin viime kauden aikana menestyneitä poniraviurheilijoita. Poniraveissa menestyneiden lisäksi nuorisogaalassa huomioitiin myös nuorisotyön toimijoita.
Vuoden nuorisokerhon palkinnon sai Rovaniemen raviradalla toimiva Mäntyvaaran ravinuoret. Palkinto ei ollut ensimmäinen laatuaan pohjoisimman maakuntaradan nuorisokerholle.
”Vuosina 2008 ja 2011 saimme samaisen palkinnon. Tämänkertainen palkinto oli todella myönteinen yllätys. Totta kai palkinnon saaminen on tietynlainen todistus oikeiden asioiden tekemisestä”, toteaa Rovaniemen nuorisotoiminnan pyörittämisestä vastaava Kirsi Braks.
Kirsi Braks oli yli 10 vuotta poissa Rovaniemen raviradan nuorisotyöstä. Hän palasi tuttuun toimintaympäristöön reilu vuosi sitten.
”Olin vuosina 2008−2013 vetämässä nuorisotoimintaa Rovaniemellä. Sen jälkeen jättäydyin tosiaan pois nuorisotoiminnan pyörittämisestä. Sari Jauhojärven aloittaessa Rovaniemen raviradan toimitusjohtajana, sai hän houkuteltua minut takaisin raviradan nuorisotoiminnan pariin”, kertaa Kirsi Braks työhistoriaa.
Braks painottaa, että Rovaniemen nuorisotoiminnan pyörittäminen ei ole kokopäivätyö, vaikkakin toiminta on saanut hyvin vauhtia siipiensä alle.
”Tällä hetkellä meillä on kaksi erillistä kerhoa. Ponikerho nuoremmille sekä vähemmän kokeneille, ja ravikerho yli yhdeksänvuotiaille tai hieman enemmän kokemusta raviurheilusta omaaville nuorille. Tulijoita kerhoihin olisi enemmän kuin voimme nykyisillä resursseilla ottaa vastaan. Kurssien hyvä kysyntä on myönteinen ongelma, mutta toki meidän pitää myös pystyä vastaamaan kysyntään.”
Vaikka raviurheilun nuorisotoiminta ja poniraviurheilu nivoutuvat hyvin lähelle toisiaan, on Braksin tavoitteena tarjota kaikille halukkaille mahdollisuus tutustua raviurheiluun.
”Yhteisöllisyys ja yhdevertaisuus ovat minulle todella tärkeä asia. Haluan tarjota kaikille nuorille mahdollisuuden tulla tutustumaan hevosiin ja poneihin. Toimintamme on kaikkia varten taustoista riippumatta. Kaikkien on tunnettava olevansa tervetulleita toimintamme pariin.”
”Myös toisten kerholaisten ja ponien hyvä kohtelu on tärkeä toimintaamme ohjaava arvo. Meillä on todella kiva ilmapiiri kerhoissa. Yksi kerholainen totesikin osuvasti, meillä saa olla juuri sellainen kuin ihmisenä on”, painottaa Kirsi Braks.
Toki useiden vanhempien oppilaiden kurssitoiminnassa pitkän tähtäimen tavoitteena on P-ajoluvan suorittaminen. Samalla Braks kuitenkin huomauttaa eläinten kanssa toimimisessa olevan paljon muitakin tärkeitä piirteitä, kuin vain ravikilpailusääntöjen oppiminen ja ajoluvan suorittaminen.
”Olen työskennellyt pitkään lastenohjaajana, siis ravinuoritoiminnan ulkopuolellakin. Kyllähän sen huomaa kuinka paljon eläinten kanssa oleminen auttaa sellaisia lapsia ja nuoria, joilla on erilaisia haasteita esimerkiksi tunne-elämässä. Hevosten kanssa toimiminen on oivallista terapiaa monelle lapselle ja nuorelle. Totta kai oppii myös ottamaan vastuuta elävistä eläimistä, ja sitä kauttakin saa arvokasta oppia elämään.”
Poniraviurheilulla on toki ollut iso merkitys Kirsi Braksin elämässä omien lasten kautta. Kaksi vanhinta tytärtä Hanna Nikka ja Riikka Haapasaari ajoivat paljon ponilähtöjä nuorempana.
”Nyt vanhimmat tyttäret ovat jo liian vanhoja ajamaan poneilla kilpaa, mutta ovat jatkaneet ponien valmennusta ja raviurheilun harrastamista muulla tavoin. Kyllähän aikanaan tuli kierrettyä paljon poniraveissa. Eikä pelkästään täällä Pohjois-Suomessa, vaan kyllä me kävimme eteläisempää Suomea myöten kilpailumatkoilla. Yhteiset ravimatkat olivat mukavaa yhteistä tekemistä, ja samalla lujittivat vanhemman ja lapsen suhdetta.”
”Ja kyllähän moni poniraviurheilija jää jollakin tapaa raviurheilun piiriin myös aikuisiällä.”
Puheen kääntyessä poniraviurheilun tilaan Lapissa, on Kirsi Braks huolissaan lajin nykytilasta. Poniohjastajien määrä on laskenut tasaisesti viime vuosina.
”Tai siis eihän Lappi ole ongelman kanssa yksin, vaan kyllähän valtakunnan tasolla poniharrastajien määrä on laskenut huolestuttavalla tavalla. Ilman kunnollista määrää harrastajia, ei poniraviurheilun tulevaisuus näytä valoisalle.”
Rovaniemellä ei olla kuitenkaan jääty ihmettelemään asiaa, vaan viime vuonna Rovaniemen P-ajolupakurssilla suoritti viisi nuorta poniajoluvan. Tämän vuoden kurssille on jo pelkästään ravikerholaisista ilmoittautunut 10 poniajajaksi halajavaa. Braks nostaa esiin tärkeän aspektin poniraviurheilusta.
”Eihän kaikista poniraviurheilijoista tietenkään tule uusia raviurheilun ammattilaisia. Mutta useimpien poniohjastajien kautta saamme myös heidän lähipiirinsä tutustettua raviurheiluun. Sitä kautta meillä on mahdollisuus saada paljon uusia harrastajia, ja lisättyä tietoisuutta raviurheilusta. Ja kyllähän moni poniraviurheilija jää jollakin tapaa raviurheilun piiriin myös aikuisiällä.”
”Lämmitti todella mieltä, että olemme saaneet luotua näin hyvän ilmapiirin ravinuorten pariin.”
Kirsi Braksista huokuu into kehittää Rovaniemen raviradan nuorisotoimintaa. Hän kehuu raviradan muun henkilökunnan tarjoamaa tukea ja resursseja toiminnan kehittämisessä. Pidemmän aikavälin tavoitteena olisi perustaa ravikoulu raviradalle. Ravikoulun perustaminen vaatii niin taloudellisia resursseja kuin myös työvoimaa. Tällä hetkellä Braksin mukaan suurin pullonkaula on pula ohjaajista.
”Käytämme pääsääntöisesti minun ja tyttärieni poneja ja hevosia toiminnassamme. Lisäksi saamme lainattua kahta raviradan lähellä asuvaa ponia kerhoponeiksi. Ohjaajista on pula, ja ilman lisähenkilökuntaa on vaikea laajentaa toimintaa. Vanhimpien tyttärien lisäksi esikoiseni Katri Haapasaari ja poniemme kanssa auttava Anni Ruotsalainen ovat tärkeänä apunani kerhojen sekä muun toinminnan pyörittämisessä. Yritän paraikaa löytää lisää henkilökuntaa ravinuorten toiminnan pyörittämiseen. Mutta meillä on kuitenkin oikein hyvä henki päällä, ja olen todella innoissani tulevaisuuden suhteen.”
Yhteisöllisyys korostuu usein Kirsi Braksin puheessa. Haastattelun päätteeksi hän nostaa esiin asian, josta on hyvin ylpeä.
”Järjestimme sekä viime syksynä Kirppu-ajon ja nyt Arctic Horse Racen yhteydessä ravinuorten kanssa lasten ja koko perheen tapahtuman. Kummallakin kerralla ravinuoria ja heidän vanhempiaan oli noin 30 talkootöissä. Oli todella ilo katsella millä antaumuksella sekä nuoret että heidän vanhempansa osallistuivat tapahtuman järjestämiseen. Jälkikäteen sain kuulla useammalta suunnalta, kuinka hyvin nuoret olivat palvelleet tapahtumaan tulleita lapsiperheitä. Lämmitti todella mieltä, että olemme saaneet luotua näin hyvän ilmapiirin ravinuorten pariin.”
- Osaston luetuimmat
