Solvallan ravikoulu järjestää arkisin iltapäiväkerhotoiminaa nuorimmille raviurheilusta kiinnostuneille. Oppilaat haetaan koululta ravikoululle. Kuva: Maria Holmén / TR Bild
Suomalaistaustainen Emilia Hiltula vastaa Ruotsin suurimmasta ravikoulusta – ”Harmittaa, kun raveista innostuneita nuoria aina kannustetaan kouluttautumaan muille aloille”
Emilia Hiltula toivoisi hevosalan töiden yleisen arvostuksen nousua yhteiskunnassa.Tilaajalle
Bodenista kotoisin oleva Emilia Hiltula on toiminut Solvallan ravikoulun vetäjänä vuodesta 2017 lähtien. Kuva: Lars Jakobsson / TR BildRuotsin raviurheilun keskusjärjestö Svensk Travsport (ST) on panostanut viime vuosina voimakkaasti raviurheilun nuorisotyöhön. Yksi näkyvimmistä toimintamuodoista ovat ruotsalaisilla raviradoilla toimivat ravikoulut. Raviratojen koordinoimien ravikoulujen lisäksi Ruotsista löytyy myös yksityisten toimijoiden pyörittämiä ravikouluja.
Keskusjärjestön Pegasus-tunnuslukujen mukaan Ruotsin ravikouluissa oli huhtikuun loppuun mennessä ollut tänä vuonna noin 2 400 oppilasta. Määrään lasketaan vähintään kolmen käyntikerran kurssin ravikoulussa suorittaneet.
Oppilasmäärältään Ruotsin suurin ravikoulu on maan pääradan Solvallan ravikoulu. Kahdeksan täysipäiväistä työntekijää työllistävällä ravikoululla on opetuskäytössä lähes 40 ponia ja hevosta, ja vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana ravikoulussa oli käynyt 250 eri oppilasta.
Solvallan ravikoulun vetäjänä vuodesta 2017 alkaen toiminut Emilia Hiltula on tyytyväinen oppilasmäärään. Hän korostaa, että viikoittain oppilaita on enemmän kuin 250, sillä Solvallan ravikoulu tekee yhteistyötä paikallisen lukion kanssa. Lukion oppilaita ei kuitenkaan lasketa mukaan keskusjärjestön lukuihin.
”Spångan lukion puitteissa on mahdollista suorittaa ravilinjan lukiotutkinto meidän tiloissamme. Olemme yhdessä koulun kanssa panostaneet paljon koulutuslinjan markkinointiin. Tavoitteenamme on kasvattaa lukiolinjan oppilasmääriä”, Emilia Hiltula kertoo.
Solvallan ravikoulun oppilasmäärän jakauma on muuttunut ravikoulun vetäjää miellyttävään suuntaan. Aiemmin ravikoulussa kävi suhteessa enemmän varttuneempaa väkeä, mutta viime aikoina lapset ja nuoret ovat löytäneet pääradan ravikoulun tarjonnan. Emilia Hiltula painottaa ravikoulun tarvitsevan kaikkia oppilaita iästä ja kokemuksesta riippumatta, mutta hän näkee kuitenkin nuoremmissa ikäluokissa olevan enemmän potentiaalia uusiksi harrastajiksi.
”Tarvitsemme tottakai kaikkia raviurheilusta kiinnostuneita lajin kehityksen kannalta. Täysi-ikäisillä on jo useasti arki ajankäytöllisesti hyvin tiukka. Useimmilla ei ole mahdollista hankkia omaa ravihevosta ja toimia harrastajavalmentajana ravikoulun kurssien käymisen jälkeen. Mielestäni on järkevää panostaa nuoriin ja kannustaa heitä eteenpäin hevosuralla.”
Vaikka poniraveissa kilpaileminen ei ole Solvallan ravikoulun ainoa toimintalinja, on poniraveilla todella keskeinen osa nuorten lajissa pitämisessä. Viime vuosina ravikoulussa on tehty selkeä linjanveto ravikoulun oppilaiden kilpailumahdollisuuksien lisäämisestä. Koulu on hankkinut lisää opetustoiminnan lisäksi kilpailemiseen soveltuvia poneja.
Emilia Hiltulan mukaan kilpailuissa menestyminen ei ole tärkein asia.
”Ravikouluvuosieni aikana olen huomannut kuinka tärkeä asia poniravit ovat etenkin juuri yläasteen aloittaneille nuorille. Meillä on tällä hetkellä todella paljon 13-14-vuotiaita oppilaita, jotka ovat suorittaneet kurssitarjontamme perusteista ponilisenssiin. Heille poniravit ovat yksi tärkeimmistä asioista pysyä raviurheilun parissa.”
Ruotsin suurimman ravikoulun vetäjällä on tärkeä rooli ruotsalaisen raviurheilun nuorisotyössä. Kuvassa Emiliaa haastatellaan Travrondenin viimekeväistä juttua varten. Kuva: Lars Jakobsson / TR BildEmilia Hiltulan mukaan poniravien sosiaalinen ulottuvuus on nuorille useimmiten menestymistä tärkeämpää.
”Teini-iässä kaverisuhteet merkitsevät todella paljon. On selvää, että poniraveissa nuoret tapaavat paljon kavereitaan ja voivat viettää yhdessä aikaa. Vaikka ponilähdöt ovat tärkeä asia, ei sosiaalista puolta pidä missään nimessä aliarvioida.”
”Vaikka ponilähdöt ovat tärkeä asia, ei sosiaalista puolta pidä missään nimessä aliarvioida.”
Itse pitkän uran hevosenhoitajana tehneen ravikoulun vetäjän tavoitteena on saada osa ravikoulun oppilaista jatkamaan lajin parissa myös tulevalla työurallaan.
Kuten Emilia Hiltulan nimi paljastaa, hänellä on isänsä puolelta suomalaisia sukujuuria. Hiltula on kuitenkin pesunkestävä ruotsalainen, sillä hän on kotoisin Bodenista, eikä puhu suomea.
Hiltulalla on vankka raviurheilutausta. Hän suoritti peruskoulun jälkeen Wångenin ravilukion ja työskenteli sen jälkeen pitkään ammattitalleilla. Koulun jälkeen kuusi vuotta kului Timo Nurmoksen palveluksessa, vajaat kolme vuotta Tomas Malmqvistilla sekä vajaa vuosi Ranskassa Jörgen Westholmin filiaalissa. Hän on oman kokemuksensa kautta nähnyt hevosenhoitajan ja perhe-elämän yhteen saattamisen haasteellisuuden.
”Pienten lasten vanhempana ei ravitallilla työskentely ole kaikkein helpoin toteutettava yhtälö. Perheen perustamista suunnittelevat tallityöntekijät joutuvat tekemään valintoja työn ja perheen välillä”, Hiltula toteaa.
Caddie Comet oli Emilian passihevosena Timo Nurmoksen luona. Ruunan kanssa Emilia osallistui kahdesti Kymi GP -kisaan. Kuvassa Caddie Comet Jorma Kontion kanssa Sweden Cup -karsintavoiton jälkeen vuonna 2012. Kuva: Lars Jakobsson / TR BildPerheen ja hevosenhoitajan työn yhdistäminen ei ole Emilian mukaan kuitenkaan ainoa haaste työvoimapulasta kärsivällä ravisektorilla. Vaikka Emilia muistelee lämmöllä vuosiaan hevosenhoitajana, tiedostaa hän ravialan pakon sopeutua yhteiskunnan muutokseen. Emilia nostaa esimerkkinä muuttuneen suhtautumisen työaikoihin.
”Ollessani yläasteikäinen, lähdin kyselemättä Skellefteån raveihin valjastamaan hevosia. Ensimmäinen ajatukseni ei ollut kuinka monesta tunnista saan palkan. Nykyisin kysytään melkein ensimmäiseksi palkan suuruudesta. Se on ymmärrettävä kysymys, mutta raviurheilu ei ole oikein sopeutunut siihen.”
Emilialla ei ole yhtä oikeaa ratkaisua raviurheilun työvoimapulaan. Hänen mukaansa ravivalmentajien on kuitenkin pystyttävä tarjoamaan aiempaa paremmat työolosuhteet ravitallien työntekijöille.
”Tämä on vaikea yhtälö, sillä ravitallien katteet ovat jo melko pienet. Hevosenomistajillakaan ei ole varmasti mahdollista maksaa paljon suurempia valmennusmaksuja. On todella harmi, että pitkän uran hevosenhoitajana tehnyt henkilö joutuu vaihtamaan alaa työn ja perhe-elämän törmätessä.”
”On todella harmi, että pitkän uran hevosenhoitajana tehnyt henkilö joutuu vaihtamaan alaa työn ja perhe-elämän törmätessä.”
Vaikka hevosenhoitajan ammatin arvostus on raviurheilun sisällä noussut viime vuosina, kaipaa Emilia kuitenkin entistä parempaa suhtautumista hevosalan ammattilaisiin. Uusien raviammattilaisten kouluttajana Emiliaa harmittaa erityisesti raviurheilun koulutuksen tietyntyyppinen väheksyntä.
”Hevostalous ja raviurheilu sen osana on merkittävä työllistäjä iso toimiala Ruotsissa. Harmittaa, kun raveista innostuneita nuoria aina kannustetaan kouluttautumaan muille aloille. Alan arvostuksen nostamisenkin kannalta työolosuhteiden parantaminen on tärkeää.”
Emilia edellä kertoman perusteella ei pidä luulla hänen olevan tyytymätön työelämänsä kehitykseen. Hän korostaa nykyisen työpaikan olevan todella sopiva hänen elämäntilanteeseensa. Hän kehuu useaan otteeseen Solvallan raviradan johdon suurta panostusta ravikoulun kehitykseen.
”Kahden lapsen äitinä säännölliset työajat ovat tottakai tärkeä asia. Saan nykyisessä työssäni toimia edelleen hevosen ja raviurheilun parissa. Pystyn opettamaan työurallani oppimiani asioita nuorille. Nähdessäni nuorten innon hevosten ja ponien kanssa, tunnen onnistuneeni työssäni.”
Emilia ei poissulje mahdollisuutta palata hevosenhoitajaksi tulevaisuudessa.
”Eihän sitä koskaan tiedä mitä teen lasten itsenäistyttyä. Puolisonikin työskenteli aiemmin ravitallilla. Nykyisin hän on yksi Solvallan ratamestareista. Kumpikin meistä on löytänyt perheelliselle sopivat työpaikat raviurheilun parista.”
- Osaston luetuimmat
