”Ratsastusreissuilla ei romahdeta sadepäivistä tai eksymisistä” – Harrasteratsastajan unelmaretkellä on ystävällinen ilmapiiri, riittävästi ruokaa ja täysipäiset hevoset

Viitisentoista vuotta sitten espoolainen Kirsi Sucksdorff istui Muhun saarella Virossa pienen pullean kimotamman selässä ja harkitsi hetken pikaista poistumista takaisin tallin suuntaan. Aidan takana kirmaili lauma nuoria villihevosia, jotka ratsastajajoukoin oli tarkoitus viedä paimentaen laitumelta Tihusen tallille.

Pitkälti yli kymmenen vuoden ratsastustauon jälkeen Sucksdorff oli palaamassa ratsastusharrastuksensa pariin. Edessä oli neljän päivän ratsastusloma. Lyhyen harkinnan jälkeen hän päätti pysyä tamman selässä ja vapaan lauman kanssa ratsastaminen sytytti uudelleen roihuun rakkauden hevosiin ja ratsastukseen.

”Lauman kanssa ratsastus on yksi elämäni hienoimmista ratsastusreissuista. Välillä nuoret hevoset katoilivat pusikoihin ja sitten palasivat takaisin laumaan, mutta tallille päästiin kaikki”, Sucksdorff muistelee.

Neljä päivää ratsastusta kylmiltään vaati toki veronsa.

”Reissun jälkeen olin viikon kipeä ja mies heräsi aina valitukseeni, kun unissani käänsin kylkeä. Tuntui, että hiuslatvat olivat ainoa paikka, johon ei sattunut.”

Vaikka koronavuodet järjestivät ratsastusseikkailuihin taukoa, on Muhu säilynyt Sucksdorffin omana hevosparatiisina. Monia muitakin kohteita on tullut läpiraratsastettua ja säännöllisen harrastuspaikan Sucksdorff löysi kirkkonummelaiselta Rauhalan tallilta.

Kirsi Sucksdorff toteaa, että onnistuneen ratsastusmatkan tekevät ystävät ja hevoset.

”Arvostan ystävällistä ilmapiiriä, riittävää määrää ruokaa, täyspäisiä hevosia ja hyvää sänkyä. Reissut maksavat rahaa, mutta saan näiltä reissuilta niin paljon, että olen valmis tekemään niiden eteen vaikka kolmea eri työtä. En kaipaa niinkään oheispalveluja. Hevoset ovat minulle se itse asia!”

Rennon räväkkä asenne on matkavarusteista parhain.

”Ratsastusreissuilla voi sattua ja tapahtua mitä vaan ja siksi rento ja ymmärtäväinen asenne on kaiken a ja o. Ei romahdeta sadepäivistä, tai siitä, että eksytään suunnitellulta reitiltä tai että hevoselta irtoaa kesken reissun kenkä.”

Ystävältään Sucksdorff on oppinut myös ajattelutavan, että ei ole olemassa huonoja kelejä, on vain vääriä varusteita. Matkaan lähtee aina vähän ekstravarusteita, jos laukkuun mahtuu.

”Nautin siitä, että kohteet ovat erilaisia ja on ihanaa päästä seuraamaan erilaisia hevosia ja hevosmiestaitoja. Maassa ollaan maan tavalla. Lähden näillä reissuillani viettämään aikaa samanhenkisten ystävieni kanssa ja joka reissulla opin jotain uutta hevosista. Olen saanut nähdä näillä matkoillani huikeita näytöksiä hevosten ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.”

Eräs näytös hänelle ja reissukavereille tarjoiltiin Pohjois-Islannin maaseudulla, kun tilan isäntä lähti hakemaan päivän ratsuja laidunlaumasta. Yksi hevosista tunsi vahvan vapauden kutsun ja vältteli määrätietoisesti kiinni antamista.

”Isännän mitta täyttyi hevosen säntäilystä ja hän seisahtui, otti kummallisen asennon ja sanoi jotain. Karkulainen pysähtyi. Isäntä lateli painokkaasti islantia, ehkä manasi hevosen kiveksi tai lausui vanhaa islantilaista saagaa. Hevonen oli kuin maahan juurtunut ja katsoi isäntää. Tuntui, että aika ja kaikki muu pysähtyi. Kaveri veti loitsunsa loppuun, hevonen laski päänsä ja käveli isännän luo, sai taskusta karkin ja riimun päähänsä”, Sucksdorff muistelee ja kertoo episodin olleen yksi ainutlaatuisimmista hevoskokemuksistaan.

Kirsi Sucksdorff kertoo nauttivansa siitä, että ratsastusmatkojen kohteet ovat erilaisia. ”On ihanaa päästä seuraamaan erilaisia hevosia ja hevosmiestaitoja. Maassa ollaan maan tavalla.” Kuva: Kirsi Sucksdorff

Rauhalan talliporukan kanssa Sucksdorff on viettänyt ratsastuslomia myös Espanjan Coinissa, jossa niitä järjestää vuosia sitten tallilla opettanut Erika ”Pikkis” Hanhisuoanto.

”Espanjasta olen palannut kotiin joka kerta auringosta ja mahtavista ratsastusopeista voimaantuneena.”

Viimeisimpään Espanjan-matkaan yllätyslopun järjesti juuri loman päättäjäisiksi alkanut Finnairin lakko.

”Aikamoinen kaaos syntyi, kun mietittiin miten päästään kotiin. Ratkaisimme asian porukalla hyvin, kun totesimme, ettemme voi asialle mitään. Järjestimme ihan hitonmoiset juhlat ja seuraavana päivänä sitten alettiin soittelemaan ja säätämään Finnairin kanssa. Aika hyvin se onnistui, vain pari ylimääräistä lomapäivää piti hakea, kun mutkien kautta kotiuduttiin.”

Viime vuonna Sucksdorff ratsasti Islannin halki etelästä pohjoiseen Suvi-sisarensa kanssa ja uusi tölttimatka odottaa sisaruksia taas elokuun loppupuolella.

”Hevosen kanssa oleminen on minulle aina elämyksellistä ja mahtava luonto lisää tätä tunnetta.”

Sucksdorff kertoo, että hänellä on hevosmatkailuharrastuksessaan kaikkiaan noin puolentusinaa ratsastusporukkaa, joiden kokoonpanot vaihtelevat.

”Ratsastus kerää ympärilleen samanhenkistä porukkaa. Reissuilla saa kohdata huipputyyppejä ja aikuisena voi vielä todellakin ystävystyä!”