Tiukka katse varsan jänteisiin – nopea puuttuminen jalan koukistuksellisiin asentovirheisiin voi pelastaa varsan elämän ja tulevan uran

Varsan jännekontraktio eli yleensä etujalan syvää tai pinnallista koukistajajännettä ympäröivän lihaksen supistuma voi olla synnynnäinen tai hankittu. Vakavassa tapauksessa varsan kavio voi kääntyä niin pystyyn asentoon, että kavion kanta ei kosketa lainkaan maahan. Tila voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, joiden vuoksi varsa joudutaan lopettamaan.

Varsan kasvattajan tarkkaa silmää ja nopeaa reagointia asentovirheeseen ei korvaa mikään. Varsan pelastuminen tulevaisuuden urheilu- tai käyttöhevoseksi voi olla kiinni päivistä.

Tampereen hevosklinikan eläinlääkäri Kimmo Elfvingin mukaan jännekontraktiot ovat yksi tavallisimpia ortopedisiä syitä, miksi varsa joudutaan sen ensimmäisen elinvuoden aikana lopettamaan. Osa koukistuksellisista asentovirheistä kärsivistä varsoista päätyy leikkaussaliin, osaa pystytään eläinlääkärin ja osaavan kengityssepän avulla hoitamaan kotitalleilla.

”Viime vuosina nämä jännekontraktiopotilaat ovat lisääntyneet meidän klinikalla, mutta syystä ei ole tarkkaa käsitystä. Tietoisuus asiasta on matkan varrella lisääntynyt. Jokaisen kasvattajan on hyvä olla tietoinen, että riittävän ajoissa puuttuminen on hoidon onnistumisen kannalta oleellista”, Elfving korostaa.

Virheasento on hänen mukaansa havaittavissa, kun varsa otetaan kovalle ja tasaiselle alustalle, esimerkiksi tallin käytävälle. Elfving toteaa, että ilmaus jännekontraktio on hieman harhaanjohtava, sillä jänne itsessään ei virheasennossa supistu, vaan sitä ympäröivät, jänteisiin kiinnittyvät lihakset eivät veny, vaan supistuvat. Hankitut koukistukselliset virheasennot syntyvät yleensä varsan nopean kasvupyrähdyksen aikana.

Kuvan varsalla on pukinkavio molemmissa etujaloissa. Kuva: Leena Lehtinen

Varsojen koukistuksellisia asentovirheitä on olemassa kahta eri muotoa. Asentovirhe voi olla synnynnäinen, eli kehittynyt jo kohdussa. Hankitut koukistukselliset asentovirheet alkavat näkyä varsalla tyypillisesti 3−8 kuukauden iässä. Jänteiden supistuma on joko syvässä tai pinnallisessa etujalan koukistajajänteessä.

”Synnynnäisen ja hankitun jännekontraktion diagnostiikassa ja hoidossa on isoja eroja. Varsan hankitut jännekontraktiot vaativat enemmän tutkimusta. Taustalla voi olla altistava tekijä, esimerkiksi luukysta, joka aiheuttaa kovaa kipua ja on hankalasti hoidettavissa. Aina taustatekijät eivät selviä”, Elfving toteaa.

Teivon raviradalla sijaitsevalle Tampereen hevosklinikalle tuodaan ajoittain jännekontraktiovarsoja, joita ei voida pelastaa kirurgisella hoidolla. Koukistuksellinen asentovirhe voi kehittyä jopa päivissä niin pahaksi, että varsa ei käytä kipeää jalkaansa.

Elfving huomauttaa, että hänen kokemuksensa mukaan syvän koukistajajänteen operaatiossa on parempi tulevaisuuden ennuste kuin pinnallisen koukistajajänteen leikkauksessa.

”Yleensä näkee ihan silmällä, onko kyseessä pinnallisen vai syvän koukistajajänteen kiristys. Syvä koukistajajänne kiinnittyy kavioluun pohjaan ja silloin kavio nousee pystyyn, eikä kanta koske lainkaan maahan. Pinnallisen koukistajajänteen näkyvä oire on vuohisen taipuminen eteenpäin. Syvän koukistajajänteen kontraktiotapaukset ovat tapauksissa yliedustettuina.”

Usein syvän koukistajajänteen kontraktiossa varsan kavion kärki kipeytyy painevaikutuksen vuoksi. Kavioluun kärki voi alkaa kuolioitua.

”Kavion kärki on hirvittävän kipeä ja kipu ruokkii sitä, että varsa ei käytä jalkaa kunnolla ja sen tila pahenee”, Elfving kuvaa.

Sekä syvän että pinnallisen koukistajajänteen tapauksessa hoidon periaate on, että lihas-jännepakettia pyritään saamaan rennoksi ja löystymään. Synnynnäisissä virheasennoissa varsalle on mahdollista antaa tetrasykliini-infuusio, jolla on lihasjännepakettia löysentävä vaikutus. Elfving korostaa asiaa tuntevan eläinlääkärin ja osaavan kengityssepän yhteistyötä varsan kasvattajan kanssa.

”Tetrasykliini ei ole täysin vaaraton, hoito vaatii munuaisarvojen tarkkailua. Infuusio löysentää myös nivelsiteitä, eli tamman ja varsan liikuntaa on rajoitettava, eikä niitä laiteta tarhaan. Varsan kaikki nivelet voivat mennä hoidon vuoksi löysiksi, joten se ei saa päästä juoksentelemaan.”

Myös ei-synnynnäisissä, hankituissa koukistuksellisissa virheasennoissa hoidon ensimmäinen tavoite on saada jännettä ympäröivät lihakset löystymään. Jalkojen kääriminen tai lastoitus, kavion kärjen suojaaminen, karsinalepo ja kipulääke ovat tyypilliset hoidot. Röntgenkuvat on hyvä ottaa tilannekuvan selventämiseksi.

Elfvingin mukaan kotihoidossa on oltava tarkkana ja reagoitava nopeasti, mikäli tilanne ei parane. Hän toteaa, että kirurgia voi usein auttaa, mutta ei enää niitä tapauksia, joissa tila on päässyt liian pitkälle ja esimerkiksi kavioluun kärki alkanut mennä kuolioon.

”Ajoissa puuttumisella on valtava merkitys sille, tuleeko jännekontraktiopotilaista urheiluhevosia, jotka kestävät millaista urheilukäyttöä tahansa. Osalla varsoista, joilla jää kavioon lievää pystyasentoa, voi tehdä kilpauraa niin ratsastuksessa kuin raviradoillakin. Oikeilla ja oikea-aikaisilla toimenpiteillä ennuste käyttöön on lähtökohtaisesti hyvä, kun kaikki on tehty.”

Tänä vuonna Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on tehty lisensiaatintutkielma hevosten koukistuksellisista asentovirheistä. Työn tekijä Nea Jylhä kokosi yli 50 kansainvälisen tutkimuksen tiedot aiheesta suomenkieliseksi katsaukseksi.

Hankittujen koukistuksellisten asentovirheiden syntysyyt ovat vielä osittain tuntemattomia. Työssä esitellään tutkimusten hypoteeseja eli tieteellisiä oletuksia tilan muodostumisesta. Jännekontraktion syynä voi olla kasvupyrähdysten aikainen luiden nopea pituuskasvu, jolloin jänteet ja nivelsiteet eivät ehdi venymään kasvun tahdissa ja vaikutusalueen nivel koukistuu.

Kipuhypoteesin mukaan asentovirhe taas aiheutuu kivun seurauksista, kun varsa ei käytä kipeää jalkaansa riittävästi, jotta jänteet ja nivelsiteet pääsisivät venymään. Kipua voivat oletetusti aiheuttaa nopea kasvu tai erilliset kiputilat, kuten kasvulinjan tulehdus, kaviopaise tai niveltulehdus.

Varsan laidunkäyttäytymisen roolia asentovirheiden kehittymisessä on myös spekuloitu: mikäli varsa suosii aina saman etujalan pitämistä edessä laiduntaessa, taaemman jalan kavio kuluu epänormaalisti. Lisäksi perinnöllistä osatekijää pidetään mahdollisena.

Suomenkielinen Nea Jylhän lisensiaatintutkielma ”Hevosten hankitut koukistukselliset asentovirheet” on luettavissa tästä linkistä