Milla Markkasen äiti Merja Ikäheimonen on yksi kautta aikojen menestyneimmistä suomalaisista montéohjastajista. Kuva: Ville Toivonen
"Tavoitteena on työskennellä hierojana hevosten ja raviurheilun ehdoilla” ‒ Milla Markkanen nousussa ohjastajana
Milla Markkanen on ehtinyt nähdä maailmaa hevosten mukana.Tilaajalle
Kuluva kausi on ollut Milla Markkasen uran paras. Kauden 10 voitosta seitsemän on tullut monté-lähdöistä. Kuva: Terhi Piispa-HelistenKuluva kausi on ollut ohjastajana Milla Markkaselle uran tähänastisesti paras. Voittosaldo näyttää hienosti 11 täysosumaa. Voitoista kahdeksan on tullut montésta. Savitaipaleelta käsin nykyisin operoiva ohjastaja on tyytyväinen kauteensa.
”Tunnusluvut ovat parantuneet vuosi vuodelta. Viime vuonna voittoja ei tullut kuin yksi, mutta kakkossijoja peräti 12. Hyvistä hevosistahan tämä on loppujen lopuksi kiinni. Olen tosi kiitollinen hevosten taustajoukoille, että ovat ilmoittaneet hevosia minulle ohjastettavaksi sekä monté- että kärrylähtöihin”, analysoi Milla Markkanen kuluvaa ravivuotta omalta osaltaan.
Hevosilla ja raviurheilulla on ollut Milla Markkasen elämässä aina iso rooli. Ei ole ihme, että Markkanen on löytänyt tiensä montén pariin, sillä äiti Merja Ikäheimonen kuului vuosikausia suomalaisen montén ykkösnimiin.
Leppävirralla vaikuttava, yli 1 200 starttia urallaan ohjastanut Ikäheimonen menestyi vuosituhannen vaihteessa erityisen hyvin Pop Jatin kanssa montélähdöissä todella hienosti. Viimeisellä kilpailukaudellaan 2003 14-vuotiaana Pop Jat voitti Merja Ikäheimosen valmennuksesta peräti 11 montélähtöä.
Tytär kiittelee äidin panosta ja tukea omalle raviuralleen. Hän kiittää äitinsä tervettä ja realistista suhtautumista tyttären ohjastajauraan.
”Jo ihan ponilähdöistä lähtien hän on kannustanut yrittämään uudestaan, vaikka asiat eivät lähdöissä olisikaan menneet putkeen. Virheiden ja tekemisen kautta oppii. Äitini lajituntemuksesta on ollut totta kai todella paljon apua minullekin omalla ohjastajaurallani. Hän olisi edelleen kova sana monté-lähdöissä, mikäli äidillä riittäisi intoa panostaa kilvanajamiseen.”
Milla Markkanen osallistui kuluvalla kaudella sekä lämminveristen että suomenhevosten montén SM-finaaliin. Kuvassa Markkanen Jilian Laxin kanssa Kouvolan kuninkuusraveissa. Kuva: Terhi Piispa-HelistenVaikka hevosala kiinnosti jo peruskoulun jälkeen, valitsi Markkanen pelkän hevosalan koulutuksen sijasta niin sanotun yhdistelmätutkinnon. Hän suoritti Ylä-Savon ammattiopiston Kiuruveden yksikössä sekä hevosalan perustutkinnon että ylioppilastutkinnon. Kiuruveden tarjoama koulutus saa kiitosta Markkaselta.
”Yhdistelmätutkinto tuntui jollakin tapaa turvalliselle vaihtoehdolle. Jos hevosala ei jossakin vaiheessa tuntuisi omalle, olisi kuitenkin ylioppilastutkinto pohjalla muihin mahdollisiin jatko-opintoihin. Koulun kautta pääsin työharjoitteluun Timo Nurmoksen tallille Ruotsiin. Pääsi näkemään läheltä kuinka ison hevosmäärän huipputallia pyöritetään.”
”Usein muut ihmettelivät tallilla, miten jaksan olla niin pitkään yhden hevosen kanssa lenkillä.”
Ensimmäiseksi työpaikaksi valmistumisen jälkeen valikoitui kotipaikkakunnalla sijainnut Timo Hulkkosen talli. Yhden 2000-luvun menestyneimmän hevosenomistajan palveluksessa Markkanen viihtyi parisen vuotta. Sen jälkeen nuori hevosammattilainen halusi nähdä hevosurheilua Suomen rajojen ulkopuolella. Tarkoituksena oli viettää aluksi puolisen vuotta Australiassa ja sen jälkeen loppuvuosi Pohjois-Amerikassa. Kohtalo koronapandemian muodossa päätti kuitenkin toisin.
”En ollut ehtinyt olla pitkään Australiassa voimakkaiden koronarajoitusten astuessa voimaan vuoden 2020 alkupuolella. Olin ajatellut etukäteen matkustelevani Australiassa, ja oppivani maasta mielenkiintoisia asioita. Ihan noin eivät asiat sitten menneet, hymähtää Milla Markkanen vajaan neljän vuoden takaisille muistoille.
Australian sisäiset koronarajoitukset olivat mittavat. Suurkaupungeissa liikkumista rajoitettiin hyvin paljon. Näin ollen Milla Markkanen sai viettää suurimman osan ajastaan työnantajansa tallilla laukkahevosia valmentaen. Talli sijaitsi aivan Perthin Ascotin laukkaradan vieressä. Hevoset ratsastettiin tallilta radalle kävelykatua pitkin.
”1600 metrin startti oli kadun toisella puolella asuntoani vastapäätä. Oli todella mielenkiintoista työskennellä laukkatallilla. Sain ratsastaa paljon erilaisilla hevosilla, ja olihan australialainen laukkaurheilu jotakin ihan muuta mihin olin tottunut suomalaisessa raviurheilussa.”
Markkanen nostaa esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan laukkahevosten valmentamisesta. Hevosia valmennettiin yksinomaan samoilla matkoilla, kuin ne kilpailivat.
”1600 metriä oli australialaisille laukkahevosille jo pitkä matka. Yleensä kilpailumatkat olivat 1200 metrin tienoilla. Hevosia ei tosiaan valmennettu 1200 metriä pidemmissä harjoituksissa. Minä sain kuitenkin toimia itsenäisesti vanhempien tauolta palaajien kanssa. Saatoin ratsastella pitkälti yli tunnin pituisia lenkkejä. Usein muut ihmettelivät tallilla, miten jaksan olla niin pitkään yhden hevosen kanssa lenkillä”, nauraa Milla Markkanen.
Milla Markkanen ja Markus Vane Mikkelissä. Kuva: Terhi Piispa-HelistenKorona-pandemia esti Markkasen lähtemisen Pohjois-Amerikkaan, ja vajaan kahdeksan kuukauden kuluttua hän päätti palata Suomeen. Kotimaahan palaamisen jälkeen hän aloitti Timo Korvenheimolla työskentelyn.
”Australian aika oli todella opettavaista. Mikäli edes vähän tuntee kaukokaipuuta, on Australia todella suositeltava paikka lähteä töihin. Oman kehityksenkin kannalta on todella hyödyllistä käydä ulkomaan työkeikoilla.”
Korvenheimolla Markkanen viihtyi parisen vuotta. Loppuaikoina oman fysiikan kanssa alkoi olla ongelmia, ja täysipäiväisenä hevosenhoitajana toiminen ei ollut enää mahdollista. Markkanen toteutti jo pitemmän aikaa ajatuksissa olleen haaveen kouluttautua hierojaksi.
”Minun pitäisi saada hierojan paperit käteeni ihan piakkoin. Tavoitteena on työskennellä hierojana hevosten ja raviurheilun ehdoilla.”
Markkasta kiinnostaa tulevaisuudessa kouluttautua myös hevosten hierojaksi. Tätä kautta voisi yhdistää hevosten ja ihmisten hoidot samalla käynnillä.
”Vaikka hevosihmiset ovat nykyään hieman parempia huomioimaan oman terveytensä, ajaa eläimen hyvinvointi useimmiten edelle. Eikö olisi hyvä ratkaisu ensin huoltaa hevoset ja sen jälkeen olisi vuorossa tallihenkilökunnan hyvinvoinnin vuoro? Työskennellessäni itse hevosenhoitajana, huomasin usein kuinka kuluttavaa ja staattista työ voi olla.”
Milla Markkanen ja Chopin Blues Killerillä. Kuva: Terhi Piispa-HelistenHieromisen ja lainaohjastamisen lisäksi Milla Markkasen arjen täyttävät piakkoin Savitaipaleelle muuttavat omat hevoset. Markkanen ja avopuoliso ovat kunnostaneet kuluvan vuoden aikana Savitaipaleen harjoitusradan läheisyydessä sijaitsevalle tilalle kahdelle hevoselle karsinapaikat.
”Minun kaksivuotiaaksi kääntyvä orivarsa White Nose Wili (Jontte Boy) asuu äitini luona Leppävirralla. Aluksi olisi tarkoitus ottaa se ja vanha raviponini Heinäahon Weerti varsan kanssa tähän. Täällä on tarjolla hyvät valmennusmaastot harjoitusradankin lisäksi. Leppävirralle jää vielä viime kesänä hankkimani Royal Duchess (RC Royalty). Äitini into raviurheiluun vaikuttaa olevan palaamassa, ja elättelen toiveita, että hän ottaa tamman työn alle.”
- Osaston luetuimmat
