
Kauhavalla asuva Susanne Klemola on kuulunut pitkään Suomen montéohjastajien kärkinimiin. St Michel -lauantaina hän pääsi viimein juhlimaan lämminveristen montén SM-finaalin voittoa. Voittoajokkina oli Antti Ala-Rantalan Narzario.
Lähtöä muistellessa on päällimmäisenä tunteena kova matkavauhti.
”Narzario sopii isoliikkeisenä hevosena todella hyvin monté-lähtöihin. Saimme hyvän juoksun. Kärjen kova matkavauhti auttoi meitä tottakai paljon. En varmaan koskaan ole ajanut noin kovaa monté-lähdössä.”
Finaalin jälkeen Klemola suuntasi ohjastamaan Kalajoen iltaraveihin. Tämä kuvastaa hyvin monté-ohjastajan asiakaspalveluasennetta.
”Ennen Kalajoen ilmoittautumisajan umpeutumista olin kahden vaiheilla lähteäkö vielä illaksi Kalajoelle suoraan Mikkelistä. Kyseessä oli kuitenkin pitkäaikaisen asiakkaani hevonen. Ei siinä loppujen lopuksi ollut paljoa mietittävää, haluan palvella hyvin hevosten taustajoukkoja.”

Vaikka monté-ohjastaja suhtautuu ammattimaisella otteella uraansa, korostaa hän hevosten olevan harrastus. Monté-lähtöjen ohjastaminen tarjoaa hyvää vastapainoa ensihoitajan työlle ambulanssissa.
”Nyt olen itseasiassa ollut ensin äitiyslomalla ja sen jälkeen opintovapaalla. Palaan ansiotöiden pariin lähiaikoina. Minulla on todella hyvät työkaverit. Vaihtelemme työvuoroja tarpeen mukaan, pääsen lähtemään kilpailemaan lähes aina halutessani.”
Vaikka Susanne Klemola on samoilta seuduilta kuin Isla J Braven menestyksen myötä tunnetuksi tullut Klemolan perhe, he eivät ole sukua keskenään.
”Moni on vuosien mittaan kysynyt asiaa, olemmehan me naapurikunnista. Olen toki tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä hevosten kanssa.”
Hevoset ja raviurheilu ovat kuuluneet Klemolan elämään nuoresta lähtien. Lapsuuden kodin naapurissa oli hevosia. Lukion ja sairaanhoitajan opintojen ohessa hän ehti työskennellä sekä siittolassa että muutamalla ravitallilla.
”Vaikka ei kovin pitkää aikaa tullut täysipäiväisesti työskenneltyä hevosten parissa, olen koko ajan töiden ja opintojen ohella ollut hevosten kanssa tekemisissä.”

Klemola on ohjastanut urallaan lähemmäs 700 lähtöä. Valtaosa näistä on monté-lähtöjä. Voittoja on kertynyt 94, kakkosia samaten 94 ja kolmansia sijoja 90. Viime vuosina hän on menestynyt hyvin lämminverisillä, mutta uran alkuaikoina suomenhevoset olivat keskeisessä osassa.
”Suikun Lukolla ohjastin SE-tuloksen ja Taiskerilla saavutin Joensuun kuninkuusraveista 2015 montén SM-hopean. Viime vuosina ei ole vain ollut sopivaa suomenhevosta montén SM-karsintoihin. Mielelläni minä suomenhevosillakin menen montéa.”
”Kärrylähtöjä tulee ajettua nykyisellään harvemmin. Reilut 50 starttia olen ajanut kärrylähtöjä, monté on kuitenkin ykköslajini. Viime vuosina kilpailumatkat Ruotsin puolelle ovat antaneet lajiin lisäperspektiiviä.”
Kokenut ohjastaja on seurannut tyytyväisenä montén kehitystä Suomessa, vaikka laijn kehittämisessä riittää vieläkin työnsarka. Hän on ollut jo useamman vuoden ajan Suomen Montéohjastajat ry:n hallituksen jäsen.
Klemola on myös Veera Vekolan apuna opettamassa Kpedu Kaustisen oppilaitoksen monté-ryhmän opiskelijoita.
”Kaustisen raviopiston kanssa tehtävä yhteistyö on todella mielenkiintoista. On mukava, kun pystyn omalla panoksellani auttamaan nuoria raviurheilusta kiinnostuneita montén pariin.”

Susanne Klemola kiittää myös raviurheilun keskusjärjestön Suomen Hippos ry:n halukkuutta montén kehittämiseen. Kolmatta kertaa tänä vuonna keskusjärjestön toimesta järjestettävä Montékypärät-kilpailusarja on auttanut useita nuoria ohjastajia saamaan hyvän vauhdin ohjastajauralleen. Raviradoista erityisesti Pori saa kiitosta monté-lähtöjen lukumäärästä vuositasolla.
”Porissa ajetaan joka raveissa monté-lähtö. Muutama vuosi sitten asetetut monté-lähtöjen ratakohtaiset vähimmäiskiintiöt ovat auttaneet viemään lajia eteenpäin ja samalla vakiinnuttamaan lähtöjen määrää. Raviradoilla on yleisesti oikein myönteinen asenne montéa kohtaan.”
”Parantunut palkintotaso kertoo myös lajin parantuneesta arvostuksesta.”
Lähtöjen määrän lisääntymisen lisäksi Klemolaa ilahduttaa monté-lähtöjen parantunut palkintotaso. Paremmat palkinnot innostavat valmentajia ilmoittamaan entistä parempia hevosia montélähtöihin.
”Joskus aiemmin monté-lähtöjä pidettiin usein hevosen viimeisenä vaihtoehtona ja kokeiluna raviurheilun parissa. Onneksi ajatusmaailma on muuttunut niistä ajoista. Parantunut palkintotaso kertoo myös lajin parantuneesta arvostuksesta.”
Keskusjärjestön ja raviratojen myönteisestä suhtautumisesta huolimatta monté-ohjastajan uralla eteneminen vaatii myös omaa panostusta. Klemola korostaa, että etenkin uran alussa on oltava valmis laittamaan itsensä likoon.
”Kävin urani alkuaikoina muun muassa hiittaamassa hevosen Kajaanissa asti. Joensuuhun lähdin ajamaan sen enemmän kyselemättä. Pitää olla itse aktiivinen valmentajien suuntaan, ja uskaltaa ehdottaa kokeilla hevosella montéa.”
”Lisäksi on pidettävä myös huolta omasta fyysisestä kunnostaan. Kaikki liikunta on hyvästä. Lajin kannalta ratsastus on tärkeintä täsmäliikuntaa ja sitä kannattaa tehdä paljon. Itse käyn ratsastamisen lisäksi juoksulenkeillä.”

Tuoreella SM-voittajalla ei ole aikeita siirtyä jäädyttelemään ohjastajaurallaan. Perheenlisäys kuitenkin asettaa tietyt reunaehdot ohjastustehtäville.
”Aiempaa harvemmin lähden kauemmas ohjastamaan. Ensi viikonloppuna olisi kuitenkin tarkoitus ohjastaa Kaukosen raveissa. Lapin raveissa ohjastaminen on ollut pitkäaikainen haave, ja yhdistetään samalla lomareissu ohjastusmatkalle.”
Vaikka monté-lähdöissä taistellaan tiukasti voitoista, ei Klemolan mukaan pidä unohtaa lajin yhteisöllisyyttä. Hän on solminut useita ystävyyssuhteita kanssakilpailijoiden kanssa. Ohjastajat tekevät myös yhteistyötä hieman yllättävälläkin tavalla.
”Hiittaamme usein hevosia toisillemme. Lähinnä silloin kun joku saa ohjastettavakseen ensimmäisen monté-starttinsa juoksevan hevosen. Mikäli ratsastaja itse ei pysty kokeilemaan hevosta etukäteen, saa hän kuitenkin palautetta hevosesta joltakin kollegaltaan. Tällainen toiminta lisää aina myös turvallisuutta, kun hevonen on hiitattu selästä ennen ensimmäistä monté-lähtöä. Radalla olemme kilpakumppaneita, mutta radan ulkopuolella meillä on todella hyvä yhteishenki.”