Vuoden työviisumi Australiaan venähtänyt 11 vuodeksi ‒ ”Välillä kaipaan kunnon lumista talvea”

Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Eeva Peltonen lähti vajaat 11 vuotta sitten Australiaan vuoden työviisumilla. Takana oli muutama työvuosi Suomessa hevosenhoitajana Elina Laakkosella Kaustisen ravikoulun suorittamisen jälkeen. Maahantulorajoitukset ovat tiukemmat Australiassa kuin mihin Euroopassa on totuttu.

”Vuoden työviisumin Australiaan kuitenkin saa alle 30-vuotiaana helpohkosti. Sen takia monet viettävätkin vuoden verran Australiassa”, Eeva Peltonen kertoo.

Australia tuntuu pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta melko kaukaiselle maalle lähteä töihin. Eevan pohtiessa ulkomaille lähtöä vuoden 2012 alussa, oli Australia siihen aikaan suosittu maa hevosalalla työskentelevien suomalaisten parissa.

”Mervi Katariina Aho työskenteli silloin Ascotissa laukkaratsastajana. Hän houkutteli minut Australiaan töihin.”

Eeva lähti Australiaan avoimin mielin. Etukäteen vuoden pesti Australiassa tuntui sopivalle, eikä Eeva tehnyt sen pidemmälle meneviä suunnitelmia, mutta hän halusi pitää vaihtoehdot avoimina myös jatkolle Australiassa. Työpaikka löytyi Australian länsirannikolla sijaitsevasta Perthin kaupungista. Reilun kahden miljoonan asukkaan kaupunki on Australian neljänneksi suurin kaupunki.

”Perth on läntisen Australian tärkein ja suurin kaupunki. Väkiluvultaan suuremmat kaupungit sijaitsevatkin sitten itäisellä rannikolla.”

Hevosurheilu on tärkeä osa australialaisten arkea. Kärryurheilulla ei ole kuitenkaan samanlaista jalansijaa yhteiskunnassa kuin monessa eurooppalaisessa maassa. Laukkaurheilu on ehdoton hevosurheilun ykköslaji Australiassa. Eevan ensimmäinen työpaikka olikin laukkavalmentaja Trevor Andrewsin valmennustalli.

”En minä itseasiassa sieltä ole mihinkään lähtenyt näiden vuosien aikana. Tottakai minua ravitaustaisena henkilönä askarrutti aluksi selviäminen laukkatallilla. Viihdyin oikein hyvin. Työnantajani auttoi minua saamaan Kaustisen tutkintotodistuksen avulla pitempiaikaisen työluvan.”

Eeva korostaa kuitenkin, ettei hänen työtehtäviinsä ole koskaan kuulunut hevosten ratsastaminen. Hänen vastuullaan onkin kaikki muut hevosiin liittyvät työt.

”Hevosen hoito, uittaminen uima-altaassa, satulointi harjoituksia varten ja tietysti kaikki muut normaalit tallihommat”, Eeva Peltonen luettelee.

Eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevassa Australiassa korkeat päivälämpötilat asettavat omat haasteensa hevosten kanssa työskentelyyn. Kesäaikaan eli lähikuukausina voivat päivälämpötilat kohota yli 40 asteeseen.

”Aloitamme työt neljän aikaan aamulla. Laukkarata on harjoittelukäytössä aamun varhaisista tunneista puoli yhdeksään aamulla. Silloin lämpötila ulkona on vielä siedettävä. Vaikka tällä hetkellä täällä ei vielä olekaan kesä, on meillä nytkin päivisin 25 astetta lämmintä. Täkäläisille se ei ole vielä lämmin.”

Australiassa asutus on keskittynyt enimmäkseen mantereen vehreämpiin rannikolla sijaitseviin osiin. Asutuksen keskittyminen suuren maan rannikko-osiin tekee välimatkoista eurooppalaisen mittakaavan mukaan pitkähköjä. Eeva toteaakin länsirannikon elävän omaa elämäänsä eritoten hevosurheilun osalta.

”Lentoaika meiltä Australian itäisen rannikon suurimpiin kaupunkeihin on kolmesta neljään tuntiin. Ei täältä lähdetä hetken mielijohteesta kilpailumatkalle vaikkapa Melbourneen.”

Australian laukkakilpailuiden palkintotaso saa varmasti useimmat eurooppalaiset raviharrastajat kateellisiksi. Eevan mukaan Perthissä arkipäivisin järjestettävissä laukkakilpailuissa ykköspalkinnot ovat euroiksi muutettuna 10 000–12 000 euron tietämillä. Lauantaisin viikon pääkilpailupäivänä ykköspalkinnot ovat euroissa mitattuna vähintään yli 20 000 euroa. Isoimmissa kisoissa ykköspalkinnot lähentelevät 400 000 euroa.

”Sitten tietysti itärannikolla on tarjolla vieläkin suurempia ykköspalkintoja.”

Australialainen laukkaurheilu on panostanut viime vuosina paljon uusien omistajien lajin pariin saamiseen. Eevan mukaan australialaisella laukkaurheilulla ei ole elitistä leimaa. Useiden laukkahevosten taustalta löytyy suurempi omistajakimppa.

”Toki täälläkin on omistajia, jotka omistavat ison tilan ja parisataa hevosta. Kimppaomistamisten puolesta on kampanjoitu todella paljon viime vuosien aikana. Laukkaurheilu haluaa uusia ihmisiä lajin pariin.”

Eevan pitkäaikainen työnantaja kuuluu Perthin menestyneimpiin valmentajiin. Hevosia tallissa on yleensä valmennuksessa 25 hevosen molemmin puolin. Hevosenhoitajan palkkaus laukkatallilla Australiassa on Eevan mukaan asiallisella tasolla.

”Suhteessa tehtyihin tunteihin ja työmäärään on palkkaus Australiassa ihan kohdillaan.”

Vaikka Eeva viihtyi hyvin laukkatallilla, hän päätti muutama vuosi sitten kouluttautua töiden ohella klinikkaeläinhoitajaksi.

”Aloin jollakin tapaa miettimään mitä haluaisin tehdä isona. Olin jo kuitenkin tehnyt yli kymmenen vuotta täysipäiväisesti töitä hevostallilla.”

Nykyisin Eeva työskentelee pääasiallisesti Perthin laukkaradalla sijaitsevalla hevosklinikalla. Laukkatallilla työskentelyä hän ei ole kuitenkaan täysin lopettanut, vaan työskentelee viikonloppuisin tuntikorvauksella tallilla. Nykyisellään Eevalla ei ole kello soimassa joka aamu puoli neljä. Pidempään nukkumisella on puolensa.

”Klinikalla työskennellään likipitäen toimistoaikoina. Kuuma sää keskipäivällä on hieman negatiivinen asia verrattuna aamulla ajoissa aloitettuun työpäivään.”

Vaikka Eeva on ollut poissa Suomesta jo yli kymmenen vuotta, ovat siteet pysyneet vanhaan kotimaahan vahvoina. Lentäminen Suomeen kestää lähemmäs 20 tuntia, ja Eeva pyrkiikin käymään Suomessa kerran vuodessa pitemmän pätkän kerralla.

”Nykyteknologialla yhteydenpito on helpohkoa, ja puhun äitini kanssa useamman kerran viikossa. Lisäksi minulla on muutama kimppahevonen Suomessa. Sen kautta tulee seurattua suomalaista raviurheilua. Eivät vaan meinanneet tutut täällä uskoa, että saimme voitosta Suomen pääradalla pari tuhatta euroa. Luulivat minun pilailevan”, nauraa Eeva.

Yli kymmenen vuoden Australiassa vietetyn vuoden jälkeen, ei Eeva ole suunnittelemassa paluuta Suomeen. Australialainen miesystävä on auttanut sopeutumisessa. Eevalla ei ole ikävä Suomen syksyä.

”Välillä kaipaan kunnon lumista talvea. Olen ajatellut tähtääväni ensi Suomen vierailun talvisaikaan.”