

Islanninhevosen hyvinvointiryhmän puheenjohtajan keväästä alkaen toiminut eläinlääkäri ja islanninhevoskasvattaja Sanna Elfving Tampereelta kertoo, että nyt 22 islanninhevosyhdistyksen kattojärjestö FEIF suunnittelee kansainvälistä islanninhevosten hyvinvointiyhteistyötä.
Miksi yksi hevosrotu tarvitsee omat ryhmänsä, vaikka Ratsastajainliitolla ja FEI:llä on omansa?
”Islanninhevoset ovat erillinen saareke hevostoiminnassa. Meillä on esimerkiksi aivan omat kilpailulajit ja lisäksi hevosten pidossa sekä kasvatuksessa pyritään säilyttämään alkuperämaan tapoja, jotka ovat hevosten hyvinvoinnille hyväksi havaittuja”, Elfving sanoo.
Suomen islanninhevosyhdistys SIHY ry on Suomen Ratsastajainliiton jäsen, valtakunnallisena yksi sen suurimmista jäsenyhdistyksistä. SIHY määrittelee tavoitteekseen rodun erityisominaisuuksien vaalimisen.
”Kun haluamme parantaa hyvinvointiasioita, täytyy siinä olla mukana lajiin ja rotuun perehtyneitä asiantuntijoita. Muuten teemme muutoksia, jotka eivät ole islanninhevosten etujen mukaisia”, Elfving toteaa.
Yksi keskustelluimmista asioista islanninhevosella ratsastamisessa on ratsastajan paino ja koko. Sitä on tutkittu ja edelleen tutkitaan Elfvingin mukaan aktiivisesti.
”Islanninhevosen ratsastajalle ei voida asettaa yksiselitteistä painorajaa, koska kyseessä ei ole vain paino. Tutkimus on tuomassa uusia näkökulmia esimerkiksi siihen, miten paljon treenillä voidaan vaikuttaa hevosen kantokykyyn.”
Ratsun konfliktikäytöksestä askellajikilpailuissa on myös saatavilla tuoretta tutkimusta. Sanna Elfving kertoo, että FEIF:n sisällä on keskusteltu kaiken konfliktikäyttäytymisen ottamisesta mukaan arvosteluun.
Hän kertoo seuranneensa sivusilmällä kilparatsastuksen kankisuitsituskeskustelua jo kolmatta vuosikymmentä.
”Ehkä pienuutensa ja joustavuutensa ansiosta meidän lajissa kehitys on nopeampaa silloin kun nähdään, että joku asia ei välttämättä ole hyvä. Vuosittain uusittavissa kilpailusäännöissä on kielletty useita välineitä epäilyn perusteella siihen asti, kunnes aiheesta saadaan uutta tutkimustietoa.”
Näin on toimittu esimerkiksi kuolain- ja kengityssäännöissä.
”Vuosia sitten kilpahevosten kengitys lähti väärään suuntaan, kun kavioita kasvatettiin pitkiksi. Silloin tuotiin nopeasti kavion maksimipituus sääntöihin.”
Askellajiratsastuskilpailuissa ei ole stewardeja, vaan askellajituomarin koulutuksen saaneet varustetuomarit, jotka tekevät perusteelliset varustetarkastukset kilpailuissa starttaaville hevosille. Yksi esiin noussut ajatus on, että varustetuomarin toimenkuvaa voisi laajentaa startin jälkeen tehdyistä tarkastuksista yleiseen valvontaan.
Varustetuomari olisi laiminlyönneissä tuomarioikeuksiensa ansiosta välittömästi toimivaltainen. Muissa lajeissa stewardien pitää viedä huomionsa kilpailun päätuomarin käsittelyyn.
”Moni ei tykkää, kun sanotaan että islanninhevosen tarpeet ovat osittain erilaisia.”
Elfvingin mukaan on tärkeää tunnistaa oleelliset asiat kaikessa hevosen hyvinvoinnin edistämisessä. Näitä oleellisuuksia SIHY:n työryhmä pohti tarkkaan alkukesällä laatiessaan ryhmän lausuntoa maa- ja metsätalousministeriön hevosten hyvinvointiasetukseen.
”Islanninhevoselle esimerkiksi säänsuoja tarkoittaa kesällä suojaa hyönteisiltä, ei niinkään sateelta tai tuulelta. Tallin ikkunat on voitava pimentää polttiaiskaudella, eli valoa ei niistä tarvita. Moni ei tykkää, kun sanotaan että islanninhevosen tarpeet ovat osittain erilaisia. Mutta ovathan ne”, Elfving sanoo painokkaasti.
SIHY:n työryhmä kerää ja välittää uusinta tietoa islanninhevosen hyvinvoinnista sekä auttaa yhdistyksen valiokuntia, jäsentalleja ja paikalliskerhoja kehittämään toimintaansa hevosen hyvinvoinnin saralla.
Ryhmä nostaa jäsenlehdessä, verkkosivuilla ja jäsenwebinaareissa esiin muun muassa ratsastajan painoasiaa sekä myös hevosen lihavuuden haitallisuutta ja kuntoluokitusosaamista. Myös varusteiden sopivuus, hevosen kouluttaminen ja hevosen hyvinvoinnin tunnistaminen ovat aiheita, joista tietoa jaetaan.
”Ideoita on niin paljon, että niiden kehittämiseen pitää nyt keskittyä” Sanna Elfving sanoo.