Heinäverkko hevosen mukaan

Heinäverkkojen nykyisen suosion taustalla on pyrkimys saada hevosen ruokintaa luonnollisemmaksi ja samalla estää heinähävikkiä. Kun hevonen nyhtää heinänsä verkosta, se pureskelee enemmän ja kaikkiaan syömiseen kuluu enemmän aikaa.

Hevoselle on luontaista syödä miltei koko ajan, ja pureskelu on hyvästä niin hampaille, ruoansulatukselle kuin mielellekin. Pienisilmäisimpien verkkojen avulla hevosen painoa pystytään hallitsemaan niin, että niillä on kuitenkin pitkän aikaa syötävää edessään.

Vaasan Finnbyssä talliyrittäjänä toimiva Essi Jäntti kertoo myyneensä viimeisen kuukauden aikana ennätysmäärän heinäverkkoja.

Jäntti selittää, että jos verkon tarkoitus on ennen muuta estää heinien levittäminen, likaantuminen ja maahan polkeminen, mutta hevonen saa syödä paljon, sille voi valita isosilmäisen verkon.

Esimerkiksi siitostammoille, hoikille tai huonohampaisille hevosille voi valita 7–10 sentin silmäkoon.

Normaalipainoisille hevosille Jäntti neuvoo hankkimaan silmäkoon 4–5 senttiä. Se hidastaa syömistä vain vähän, mutta lisää pureskelua.

Ylipainoisille ja liian nopeasti syöville sopii useimmiten silmäkoko 2,5–3 senttiä, joka hidastaa syömistä enemmän. Jos hevonen syö näistäkin rei’istä liian nopeasti tai sen syömistä on hidastettava merkittävästi terveydellisistä syistä, Jäntti suosittelee kahden sentin silmäkokoa.

1–1,5 sentin silmäkoko jää erityistapauksille ja vakavimmin ylipainoisille hevosille, joiden syömistä on hidastettava maksimaalisesti. Usein kyseessä ovat pikkuponit tai aasit.

”Näillä verkoilla pystytään tarjoamaan jatkuva heinänsaanti sellaisille yksilöille, jotka sitä tarvitsevat ja jotka muuten sairastuvat liian suurien heinämäärien saamisesta tai liian harvoin syömisestä”, Jäntti sanoo.

”Kaikkein pienimmät silmäkoot tulevat usein kyseeseen kaviokuumeesta tai metabolisesta oireyhtymästä kärsiville hevosille, sairaalloisen ylipainoisten hevosten laihduttamiseen tai sairaslomalla oleville helposti lihoville hevosille lihomisen estämiseen ja mielen virkistämiseen. Verkoista on apua myös hiekansyöjille”, hän neuvoo.

Heinäverkon valintaan vaikuttaa myös olosuhteet ja käyttötarkoitus. Onko samalla verkolla useita hevosia? Halutaanko heinää tarjota ympäri vuorokauden mahdollisimman pitkäkestoisesti, lyhyempiä aikoja kerralla tai vain osana ruokintaa?

Heinäverkon valintaan vaikuttaa myös heinän laatu, sillä pieneksi silputtu heinä on vaikeampi saada verkosta kuin pidempikortinen.

Jäntti muistuttaa myös, että paljon ulkoilevilla hevosilla ja pihattohevosilla kovilla pakkasilla tai kylmän tuulisella ja sateisella säällä hevosen energian tarve kasvaa, jolloin voi olla tarpeen siirtyä isompiin silmäkokoihin riittävän energiansaannin takaamiseksi.

Tärkeä asia pienisilmäisten verkkojen kohdalla on hevosten totuttaminen asteittain niistä syömiseen. Tällä estetään hevosen turhautuminen ja verkon repiminen.

”Hevosen käyttäytymistä on syytä tarkkailla, sillä on tärkeää, että hevonen tottuu uuteen ruokintatapaan ilman stressiä. Tämä myös vähentää verkon vaurioitumisriskiä”, Jäntti neuvoo.

Yleensä heinäverkon käyttämisen voi aloittaa 4–5 sentin silmillä. Kolmen sentin jälkeen pienempisilmäisiin siirrytään aina puoli senttiä kerralla.

”Hevosen on opittava hyvä tekniikka pienisilmäisestä verkosta syömiseen, että sillä on edellytykset oppia syömään vielä pienemmästä reiästä. Aina ennen pienempään silmäkokoon siirtymistä on varmistettava, että nykyisestä silmäkoosta syömään tottuminen on täysin rutinoitunutta”, Jäntti selittää.

Kun hevoselle annetaan verkko uudella silmäkoolla, hevonen ei saa olla nälkäinen. Sille kannattaa antaa heinää myös irtona ja samaa heinää myös edellisestä, isompisilmäisestä verkosta. Heinäverkko laitetaan täyteen, ja heinää vedetään vähän ulos verkon silmistä.

Näin hevonen saa rauhassa tutustua uuteen ruokintatapaan ja turhautuminen on vähäisempää.

Mitä pienempi silmäkoko, sen enemmän totutteluaikaa hevonen tarvitsee.

”Totuttelussa voi kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia. On edettävä vähitellen, ja varmistettava, että hevonen saa tarpeeksi heinää, muuten hevonen voi alkaa tarkoituksellisesti nakertamaan tai tuhoamaan verkkoa tai se voi osaamattomuuttaan myös lannistua ja olla syömättä tai alkaa syömään maata tai tallirakenteita tai jopa karata muualla syömään ravintoa”, Jäntti luettelee.

Jos verkkoon tulee reikä, se on korjattava mahdollisimman pian, ettei reikä pääse suurenemaan eikä hevonen opi ei-toivottua tapaa.

Jos laumaan tulee uusi hevonen, joka ei ole vielä kokenut heinäverkon käyttäjä, kannattaa laittaa alkuun tarjolle isompisilmäiset verkot ja totuttaa myös uusi laumanjäsen syömään verkoista asteittain.

Jäntti kertoo, että ihan kaikki hevoset eivät opi turhautumatta syömään pienisilmäisestä verkosta. Silloin yksi mahdollisuus on lisätä ruokintaan olkea.

Essi Jäntti on tutustunut heinäverkkoruokintaan omien hevostensa kanssa. Kuva: Essi Jäntin albumi

Heinäverkkoja on montaa mallia. Tavallisten täytettävien lisäksi on esimerkiksi kokonaisten pyöröpaalien yli vedettäviä verkkoja, heinälaatikoiden päälle vedettäviä verkkoja ja heinätyynyjä.

Jäntti kertoo, että ulkona polyesteri on paras vaihtoehto, sillä se kestää parhaiten eri sääolosuhteita. Kun heinäverkko tehdään ilman solmuja, se on hammasystävällisempi.

Riimujen, loimien ja kenkien käyttö hevosilla voi aiheuttaa haasteita, sillä hevonen voi tarttuu niistä verkkoon. Näitä voidaan ehkäistä riimujen, loimien ja mahdollisuuksien mukaan kenkienkin poisottamisella.

Kenkien irtoamista voi ehkäistä suojaamalla verkko laidoilla tai sijoittamalla verkko niin ylös, ettei hevonen pääse kuopimaan sitä kavioillaan.

”Jotkut voivat olla huolissaan siitä, että liikkuuko hevonen tarhassaan tarpeeksi, jos sillä on siellä heinäverkko, mutta liikkumista voidaan tarvittaessa lisätä sijoittamalla heinäverkkoja useampiin kohtiin eri puolille tarhaa”, Jäntti neuvoo.