
Monty Roberts (1935–2026) nousi maailmankuuluisuuteen viimeistään vuonna 1998 Hevoskuiskaaja-elokuvan myötä, kun Robertsin kerrottiin olevan esikuva Robert Redfordin elokuvassa näyttelemälle hevoskouluttajalle.
Robertsin hyvin tuntenut Jenny Ahlroth kuitenkin kertoo, että Roberts ei ollut tästä kovin mielissään, sillä elokuvassa hevosten kouluttamisessa käytettiin tapoja, jotka eivät kuuluneet Robertsin tyyliin ja periaatteisiin.
Monty Robertsin tapa oli kuunnella hevosta, tulkita sen kehonkieltä ja sitten kommunikoida hevosen kanssa sen omalla kielellä.
Robertsin elämäkerta suomeksi on nimetty ”Mies joka puhuu hevosten kanssa”, mutta totuudenmukaisempi on alkuperäisteos ”The man who listens to horses”, eli ”Mies, joka kuuntelee hevosia”.
Ruotsissa nykyään asuva Ahlroth kertoo tutustuneensa Robertsiin vuonna 2008 etsiessään apua oman hevosensa ongelmiin. Silloin Monty Robertsin näkökulma avasi hänen silmänsä kokonaan uuteen maailmaan. Hän kävi lukuisia Robertsin kursseja ja perusti Equus Finland -yrityksen ensin Suomeen. Nykyään se jatkaa Ruotsissa jakaen eteenpäin Robertsin oppeja.
Robertsin filosofia pohjautuu siihen, kun hän tarkkaili amerikkalaisten villihevosten käyttäytymistä luonnossa. Sen perusteella hän on kehittänyt oman Join up -menetelmän ja kouluttanut sen avulla tuhansia erilaisia hevosia. Myöhemmin hän on auttanut myös traumareaktioista kärsiviä ihmisiä, kuten sotaveteraaneja.
”Hevoset kommunikoivat koko ajan niiden keholla ja ne yrittävät saada selville, mitä me kommunikoimme meidän kehoillamme”, Ahlroth selittää.
Kun tuntee hevosen kielen, ihminen pystyy selittämään asioita hevoselle omien liikkeidensä ja energiansa kautta. Hevonen rentoutuu, kun se alkaa ymmärtää ihmistä.
Ahlroth on ollut kouluttamassa hevosia myös Amerikassa Robertsin Flag is up -farmilla, ja hän tapasi Robertsin viimeistä kertaa noin vuosi sitten.
”Oli hevonen mikä tahansa, hän pystyi auttamaan sitä hetkessä. Olen nähnyt sen niin monta, monta kertaa”, Ahlroth huokaa.
Ihmisille Roberts oli ystävällinen ja aina valmis jakamaan tietoa. Hänellä riitti aikaa selittää ja kertoa.
”Hänen elämänsä tärkein asia oli viedä eteenpäin tätä asiaa, että hevosia koulutettaisiin ilman väkivaltaa”, Ahlroth sanoo.
Roberts oli aikanaan väkivallattoman koulutuksen ja hevosen kanssa kommunikoimisen ensimmäisiä äänitorvia, mutta nykyään hänen metodeilleen löytyy myös kriitikkoja, jotka näkevät tekemisen liian isona.
Ahlroth toteaa, että hevosia on erilaisia ja ihmisillä on erilaisia näkemyksiä niiden käyttämisestä. Kyseessä ovat kuitenkin 500-kiloiset eläimet, joilla on aina oma historiansa ja jotka tarvitsevat myös rajat ollakseen turvallisesti ihmisen kanssa.
”Oikein käytettynä negatiivisen ja positiivisen vahvistamisen yhdistelmä toimii parhaiten”, Ahlroth sanoo.