Näin voit tunnistaa hevosen kipuilmeen: Ruotsalaistutkija antaa neuvoja videolla

Kivuton, rentoutunut hevonen katsoo ympäristöään avoimin silmin ja sen korvat seuraavat ääntä. Sieraimet ja huulet ovat rentoina. Kivusta kärsivän hevosen korvia kannattelevat lihakset ovat painuneet ja korvat kääntyvät taaksepäin, silmien päällä on pystyssä olevan kolmion malliset kipurypyt, pienet poskilihakset näkyvät jännittyneinä ja sieraimet ja suu ovat tiukasti supussa.

Eläinlääketieteen tohtori Johan Lundblad selostaa hevosen normaalin ja kipuilmeen eroja luennollaan. SLU:n tutkijan videoluento hevosen kivusta ja sen tunnistamisesta on verkossa avoimesti saatavilla.

Lundbladin mukaan kipu on mekanismi, jonka tarkoitus on auttaa akuutista vauriosta selviytymistä. Kivun ansiosta hevonen esimerkiksi osaa keventää painoa loukkaantuneelta jalaltaan. Kipu ikään kuin pakottaa lepäämään ja se edistää toipumista. Villihevosilla kipu toimi myös luonnossa selviytymisen apuna niin sanotun kipumuistin ansiosta. Hevonen osasi jatkossa varoa tilanteita, joissa se oli loukannut itsensä. Kun hevonen alkaa tuntea äkillistä kipua, kiirivät kipusignaalit vamma- tai kipukohdasta aivoihin, joissa syntyy ikäviä kivusta johtuvia tunteita.

”Nykypäivänä hevosen elämä on ihmisen kädessä. Me ratsastamme, ajamme ja toimimme eri tilanteissa hevosen kanssa. Meillä ihmisillä on suuri vastuu koettaa estää hevosten vammautumista”, tutkija painottaa.

Lundblad kertoo, että hevosen kivun tunnistamiseen on useita tapoja, muun muassa erilaisten endorfiinien ja kortisolin ja joidenkin niveltulehduksesta kertovien merkkien tunnistaminen laboratoriokokeilla. Fysiologisia kivun merkkejä hevosella ovat nopeutunut sydämen lyöntitiheys, kiihtynyt hengitystaajuus, vaisut suolistoäänet ja myös kuumeen nousu.

Vasta 2000-luvun alkupuolella alettiin tieteellisesti tutkia kivun ilmenemistä hevosen käyttäytymisessä ja ilmeissä. Lundblad kertoo, että hevosen kipuilmeet tunnistettiin tieteellisesti vasta kymmenkunta vuotta sitten.

Hevosten kipuilmetutkimus alkoi vuonna 2014. Kööpenhaminan yliopiston tutkija Karina B. Gleerupin johtaman Equine pain face -tutkimuksen lopputuloksena julkaistiin visuaalinen materiaali hevosen kipuilmeistä. Myöhemmin kehitettiin myös muun muassa Horse Grimace Scale -pisteytys hevosen kivun tulkintaan sen käyttäytymisestä.

”Koska hevonen ei osaa puhua, on sen kipua vaikea mitata ja arvioida”, Lundblad toteaa ja näyttää tutkimusvideoita, joissa hevosia on videoitu sairaalaolosuhteissa karsinoissaan.

Valvontakameravideoilla hevoset osoittavat kipukäytöstä muun muassa seisomalla tai makaamalla epänormaalissa asennossa, potkimalla vatsansa alle ja narskuttelemalla hampaitaan.

”Tässä on vain neljä esimerkkiä hevosen tavoista osoittaa kipua, mutta tapoja on useita kymmeniä.”

Kipukäytös on myös hevosilla yksilöllistä. Lundblad muistuttaa, että tästä syystä kipukäytös eri yksilöillä ei aina toteudu täsmälleen samoin kuin muilla, mikä myös vaikeuttaa kivun tunnistamista.

”Pään roikottaminen pitkään alhaalla on selvä kipusignaali. On tärkeä muistaa, että jatkuvasti laiduntamaan luotuna eläimenä hevonen lopettaa syömisen vasta kun se on todella, todella kipeä.”

Lundblad kertoo, että Ruotsissa useilla hevosklinikoilla on potilashevosten karsinoiden ovissa kipuasteikkokaavakkeita, joilla hevosen kivun ilmaisemista seurataan. Tutkija korostaa, että still-kuvista tai hyvin lyhyistä videoista ei hevosen kipua pysty luotettavasti päättelemään.

”Hevosta on seurattava pitkään, jotta varmuudella voidaan päätellä sen kärsivän häiritsevästä kivusta.”

Hevosen kipukäyttäytymisestä väitellyt Johan Lundblad on juuri saanut apurahan hankkeelle, jossa hän videoseurannan avulla tutkii leikkauksen jälkeistä kipua hevosilla sairaalaoloissa. Tutkimuksen tavoite on syventää tietoa hevosen kipukäyttäytymisestä.

Linkki Johan Lundbladin ruotsinkieliseen kipuluentoon (ruotsiksi tekstitetty)

Linkki Johan Lundbladin väitöstutkimukseen kipuilmeistä (englanninkielinen)