Stressi on osa hevosenkin elämää, tärkeää on mahdollisuus palautumiseen

Anna Kilpeläinen luennoi maanantaina Kuhmoisissa Kissakulman torpalla. Hän aloitti toteamalla, että stressi on elämälle välttämätön ilmiö ja joissain määrin jokapäiväinen asia. Valveilla ja elossa olevan ihmisen tai hevosen stressitila on tuskin koskaan nolla.

Stressi kohottaa vireystilaa, parantaa suorituskykyä ja auttaa keskittymään ja selviytymään vaaroista, kivusta ja epäsopivista olosuhteista.

Haitalliseksi stressi muuttuu, kun se kestää kauan, toistuu usein, on liian voimakasta tai jos siihen liittyy negatiivisia tunteita.

Usein stressi jaetaan positiivisesti vireyttävään eustressiin, joka parantaa suorituskykyä, tuo mielihyvää ja parantaa suorituskykyä, sekä distressiin, joka vaikuttaa elämänlaatuun negatiivisesti. Molemmat ovat kuitenkin fysiologisesti sama asia. Myös eustressistä pitää ehtiä palautua, ettei se käänny distressin puolelle.

Hevosen stressinsietokyky on hyvin yksilöllinen, ja se riippuu tilanteesta. Siihen vaikuttavat perinnölliset asiat, hevosen kokemukset ja jopa sikiö- ja varsa-aika. Osa hevosista nousee kierroksille nopeasti tai ne voivat huonosti tilanteissa, joissa toiset hevosyksilöt viihtyvät.

Stressireaktio on elossa pysymiselle oleellinen, mutta se ei saisi jäädä päälle. Kuva: Miia Lahtinen

Tärkeää olisi, että päivittäiset hoitotoimenpiteet eivät aiheuttaisi hevoselle stressiä. Tähän voidaan vaikuttaa huolellisella totuttamisella, kouluttamisella ja hyvällä käsittelyllä.

Stressinsietokyvyllä on suora yhteys hevosen oppimiskykyyn ja suoritukseen töissä ja urheilussa.

Stressissä hevosen keho valmistautuu fyysiseen ponnistukseen. Hengitystiheys, syke ja verenpaine nousevat, ja energiaa vapautuu lihasten käyttöön. Samalla elimistössä esimerkiksi ruoansulatus, kasvu ja vastustuskyky jäävät vähemmälle huomiolle.

Stressireaktio käynnistyy jostain asiasta, jonka aivot luokittelevat merkitykselliseksi. Hevonen on pakeneva saaliseläin, joten sen aistit ovat kehittyneet reagoimaan nopeasti. Stressireaktion myötä stressihormonit alkavat erittyä hevosen kehossa ja sympaattinen hermosto aktivoituu. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun vieras koira juoksee tarhan ohi tai jos hevonen tapaa uuden lajikumppanin. Hyvässä tapauksessa, kun stressireaktio on lievä ja lyhyt, tällaisesta stressistä palautuminen on nopeaa. Palautuminen tarkoittaa sitä, että hermosto ehtii rauhoittua ja stressihormonit poistuvat kehosta.

Jos taas voimistunut stressi venyy pidemmäksi, jotakuinkin yli 15 minuutiksi, tutkimusten mukaan siitä palautuminen voi kestää tunteja tai joskus jopa päiviä.

Jos stressitilanteet toistuvat ennen kuin hevonen ehtii palautua edellisestä, seurauksena voi olla pitkäkestoinen stressi.

Hevoselle stressiä aiheuttavat muuttuvien tapahtumien lisäksi pelko, kipu, sairaus, ero laumasta, liikkumismahdollisuuksien puute ja muu käyttäytymistarpeiden toteutumattomuus. Hevoselle olisi lajityypillisesti välttämätöntä päästä mutustelemaan korsirehua, elämään tutussa ja turvallisessa laumassa sekä liikkumaan runsaasti myös vapaana.

Lisäksi hevosta stressaavia asioita ovat voimakas fyysinen kuormitus, nälkä ja jano, epämukavuus, epävarmuus, muutokset, ympäristön epäsopivuus, pelko ja myös myönteisten tunnekokemuksien tai virikkeiden puute.

Kilpeläinen miettii, että kilpaileminen aiheuttanee hevoselle varmasti aina jonkintasoista stressiä, sillä siihen liittyy muuttuva ympäristö ja omasta laumasta eroaminen. Hänen nähdäkseen hevonen voi kuitenkin selviytyä hyvin tällaisesta stressistä, kunhan se on huolella koulutettu ja hyvin valmisteltu ja sillä on hyvä stressinsietokyky.

Lisäksi on tärkeää, että hevosen perusarki tarjoaa hyvät mahdollisuudet palautua ympäristön muutosten, matkustamisen ja kovien suoritusten välillä.

Toki kaikkea turhaa stressiä tulee pyrkiä välttämään, ja myös kilpailuympäristöissä on käytettävissä keinoja, joilla stressiä voi vähentää, hän huomauttaa.

”Tutut, turvalliset toimintarutiinit, luottavainen ja levollinen suhde ihmisiin, hyvä fyysinen kunto ja suorituskyky, mahdollisuus esimerkiksi tarhailla, kyky rauhoittua syömään ja lepäämään, tuttu hevosseura, mahdollisimman vähäinen kuljetusstressi…Tässä on iso määrä tekijöitä, jotka voivat nostaa tai alentaa stressiä”, Kilpeläinen pohtii.

Normaalisti hevonen latautuu laitumella, mutta sielläkin voi olla sitä stressaavia asioita.  Kuva: Miia Lahtinen

Pitkäkestoinen tai krooninen stressi syntyy, kun palautumiselle sopivat elinolosuhteet puuttuvat tai stressinaiheuttaja, kuten kipu tai sosiaalinen eristys on koko ajan läsnä. Pitkäkestoisella stressillä voi olla vakaviakin seurauksia, koska stressin myötä elimistön kyky keskittyä kasvuun, fyysiseen suorittamiseen, sairauksien torjumiseen, lisääntymiseen ja psyykkisestä kuormituksesta selviämiseen heikkenevät.

Jos hevonen stressaantuu voimakkaasti jostain usein toistuvasta asiasta, kuten päivittäisestä ratsastustilanteesta tai yksin jäämisestä tarhakaverin lähtiessä ratsastukseen, tilanne saattaa johtaa pitkäkestoiseen stressitilaan, vaikka kaiken muun ajan sen asiat olisivat hyvin.

Joskus maksimina pidetään noin puolen tunnin päivittäistä stressaantumista, mutta selvästi lyhyempikin aika voi aiheuttaa ongelmia. Säännöllisesti toistuva stressaava tapahtuma saattaa myös käynnistää stressimyllyn, jossa hevonen alkaa jännittää jo niitä asioita, joita tehdään ennen itse stressaavaa tilannetta. Se saattaa oppia, että esimerkiksi harjaaminen ja satuloiminen johtavat stressiä aiheuttavaan toimintaan, jolloin nekin alkavat stressata hevosta.

Kilpeläinen korosti, että aina kyse ei ole väärästä kohtelusta – joskus vain asiat lähtevät väärille urille, ja stressi lähtee lisääntymään.

Hevonen palautuu stressistä, kun se saa viettää rauhallista ja lajinomaista hevosenelämää. Keho ja mieli lepäävät, kun sitä ruokitaan ja valmennetaan sopivasti, ja sillä on myönteisiä ja mielihyvää tuottamia kokemuksia. Myös sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisy on tärkeää. Tutun lauman kanssa laiduntaessaan hevonen lataa pattereitaan ja tulee valmiimmaksi kohtaamaan esimerkiksi kilpailupäivien tuoman stressin.

Tutkimuksissa hevosen stressiä kartoitetaan muun muassa mittaamalla kortisolin eritystä, silmän lämpötilaa tai sykettä ja sykevälivaihtelua.

Ainakin tavalliselle ihmiselle oleellisinta on kuitenkin oppia seuraamaan ja tulkitsemaan hevosen käyttäytymistä.

Stressittömän hevosen elekieli on monipuolista, rentoa ja vapautunutta. Se on kiinnostunut ympäristöstään, levollinen, ilmeikäs, utelias ja yleensä melko rohkeakin. Se pystyy keskittymään ihmiseen ja koulutettuihin pyyntöihin helposti. Se myös pystyy lepäilemään tai syömään rauhallisesti.

Stressitason noustessa hevosen elekieli muuttuu jännittyneeksi, hätäiseksi tai toisinaan hitaan jähmeäksi. Hevonen saattaa vaikuttaa poissaolevalta ja se voi tuijotella ympäristöään tai säikkyä asioita, jotka eivät normaalisti pelota sitä. Stressihetken mennessä ohi hevosen keho taas rentoutuu, se saattaa hengittää syvään pärskien ja se on kohta taas helppo kommunikoida ihmisen kanssa.