

”Erittäin lupaava lääke, aion ehdottomasti jatkaa sen käyttämistä potilaillemme”, sanoo Hyvinkään hevossairaalan eläinlääkäri Sanna Harjupatana.
Samalla hän kuitenkin korostaa, että Hyvinkäällä hevosille viime vuodesta alkaen käytetyistä, ihmisten tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä on toistaiseksi vain lyhytaikaisen vaikutuksen tutkimuksia. Niitä tosin on paljon ja kaikissa tulokset ovat lupaavia, mutta pitkäaikaiskäytön vaikutuksia ei vielä tiedetä.
Lähes aina kaviokuumeen taustalla on metabolinen oireyhtymä, jonka yksi merkki on insuliinitoiminnan säätelyhäiriö. Ihmisillä joitain vuosia käytössä olleet natrium- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjälääkkeet ovat eräänlaisia ”sokerisieppareita”, joiden vaikutuksesta merkittävä määrä veren sokereista poistuu virtsan kautta elimistöstä.
Hevosen metabolinen oireyhtymä on kokoelma erilaisia tekijöitä ja oireita. Tyypillisimmillään metabolinen potilas tapaa eläinlääkärin kaviokuumeeseen sairastuttuaan. Kaviokuumeen kliiniset oireet ovat esimerkiksi jäykkyys ja haluttomuus liikkua sekä painon varaaminen pois kipeiltä kavioilta. Lisäksi hevosella usein tuntuu selvä, hakkaava kaviopulssi.
Eläinlääkäri diagnosoi metabolisen oireyhtymän ja siihen liittyvän insuliinin säätelyhäiriön sekä kliinisistä oireista että tarvittaessa esimerkiksi insuliiniarvoista tai sokerirasitustestillä.
Metabolinen hevonen on usein, muttei aina, lihava. Hevosella saattaa näennäisestä normaalipainosta huolimatta olla niin sanottu rasvaniska, josta hevoskansankielessä on oriniskana puhuttu. Lisäksi metabolisuudesta kertovat ihosta kohollaan olevat ’rasvalaatat’ kyljissä ja häntämarron molemmin puolin.

Tähän asti akuutin kaviokuumeen hoito on koostunut kipulääkkeistä, potilaan pitämisestä karsinassa sairauden kivulloiset alkuajat ja kavioiden oikean asennon ylläpitämisestä puukengityksellä. Tärkeä osa hoitoa on laihduttaminen vähäsokerisella tai liotetulla heinällä niin, että potilas saa keskimäärin 1,5 kiloa heinää painokiloaan kohti mahdollisimman moneen päivittäiseen annokseen jaettuna.
Kansainvälisesti SGLT2-estäjillä on tehty useita lääketutkimuksia sekä sairaille että terveille hevosille. Tutkimusraporteissa onnistumisprosentit ovat korkeita.
Lääkettä saaneiden hevosten veren rasva-arvoja on seurattu, sillä lääke voi nostaa veren haitallisten triglyseridien pitoisuutta ja aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Tutkimustuloksissa näistä ei ole aiheutunut lyhytaikaisessa käytössä hevosille haittaa, mutta pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tiedetä. Kaikissa tutkimusraporteissa todetaan, että lupaavan lääkeryhmän lisätutkimusta tarvitaan.
”Kaviokuumeen hoidossa korostan pääsääntöisesti sitä, että hevosen elämän koko kuva ja kliiniset oireet on tärkeää hoitaa kuntoon.” Sanna Harjupatana
Sanna Harjupatana on varovainen lausunnoissaan uudesta lääkityksestä kaviokuumeeseen. Kukapa eläinlääkäri haluaisi luvata kuuta taivaalta, vaikka se melko kirkkaasti valaisisikin?
”Vaikka tulokset lääkkeestä ovat lupaavia ja asiakkaat kertovat hyviä uutisia, on muistettava, ettei mikään lääke ole ihmepilleri.”
Tällä Harjupatana tarkoittaa sitä, että vaikka potilaan olo ja insuliiniherkkyys nopeasti lääkekuurilla kohenisikin, jää alttius taudin uusiutumiseen korkeaksi, ellei hevosen olosuhteita muuteta. Eli tarkisteta ruokintaa ja akuutin vaiheen jälkeen liikuteta hevosta säännöllisesti ja tehokkaasti niin, että se pysyy normaalipainoisena.
”Omistajat tunnistavat hyvin akuutin kaviokuumeen, mutta huoleni kohdistuu hiljaisten kroonikoiden, köpöttelevien ja kavionpohjiaan vaihtelevasti arkovien hevosten parantamiseen.”
Metabolisen oireyhtymän lonkerot ulottuvat todennäköisesti hevosellakin laajalti elimistöön. Hevostutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu muun muassa suoliston mikrobiomiin ja insuliinin säätelyhäiriön kehittymiseen.
”Kaviokuumeen hoidossa korostan pääsääntöisesti sitä, että hevosen elämän koko kuva ja kliiniset oireet on tärkeää hoitaa kuntoon.”