”Ratsastuksen pitää olla superhelppoa ja superkevyttä” ‒ Camilla Hed korostaa yksinkertaisuutta

Satoi lunta ja hieman toisella kymmenellä oleva tyttö istui ensimmäistä kertaa oman poninsa selässä. Hiutaleet putoilivat hiljalleen kylmään, valkoiseen maisemaan Hudiksvallin pikkukaupungissa Ruotsissa.

”Muistan edelleen sen hetken todella tarkasti. Olin niin onnellinen King-ponin selässä”, sanoo nyt 50-vuotias Camilla Hed.

Hän istuu jälleen kerran autossa Suomessa ja on matkalla lentokentältä kohti loppuviikon ensimmäistä kurssipaikkaa. Hed on käynyt jo vuosia Suomessa opettamassa askellajiratsastajia ja -ohjaajaopiskelijoita sekä toiminut joitain vuosia sitten Suomen askellajiratsastusmaajoukkueen johtajana.

Hed työskentelee Ruotsissa Åren lähellä Wångenissa, jossa on sekä ravi- että askellajipuolen opetusta lukiotasolta yliopistotasolle asti. Wångenista valmistuu alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita hippologeja, jotka työllistyvät hevosalalle sekä ihmisten että hevosten opetus- ja koulutustehtäviin.

Parhaillaan Camilla Hed kouluttautuu Ruotsin ensimmäisessä korkeimman tason askellajiopettajan koulutuksessa. Kansainvälinen islanninhevosmaiden kattojärjestö FEIF on luokitellut ohjaajat ja hevosten kouluttajat neliportaiselle asteikolle.

Askellajiratsastuksessa aina MM-tasolla asti menestynyt Hed on vuosia ollut FEIF 3-tason ohjaaja. Reilu vuosi sitten hänet äänestettiin 22 jäsenmaan FEIF:ssä vuoden ohjaajaksi.

”Ensimmäinen ponini King oli islanninhevosen ja connemaran sekoitus. Vanhempani ostivat sen minulle naapurin Annikalta, kun poni oli kolmivuotias. Annika auttoi minua sisäänratsastamaan sen ja poni oli minulla vuosia. Kingistä tuli omapäinen, kun en vielä ymmärtänyt tarpeeksi hevosen kouluttamisesta. Nykyään ymmärrän”, Hed kertoo nauraen.

Seuraavalla ponillaan Skrollanilla Hed harjoitteli esteratsastusta lukioikäiseksi asti. Lukion ohella hän työskenteli arkisin koulun jälkeen ja viikonloppuisin Jan-Olov Perssonin ravitallilla. Hänen työskennellessään tallilla sinne syntyi kylmäveriori nimeltä Järvsöfaks. Myöhemmin Järvsöfaksista tuli raviratojen legenda – nopein ja menestynein kylmäverinen maailmassa.

”Opin aivan valtavasti hevosista, niiden hoitamisesta ja treenaamisesta Jan-Olovin tallilla. Tosin ensimmäinen treenilenkkini ravurilla ei sujunut kovin hyvin. Olin Annikalla oppinut, että ohjista ei saa vetää. Lenkistä tuli aika vauhdikas, kun päässäni kaikui käsky ’älä vedä ohjista’. Onneksi viisas hevonen lopulta hidasti ylämäessä, jossa intervalliharjoitus aina lopetettiin.”

Kevyet avut ja kevyt, vaikuttava istunta ovat askellajiratsastuksessa tärkeitä. Camilla Hed opastaa ohjaajaopiskelijoita, miten kevyt tuntuma saadaan aikaan. Kuva: Kati Susi

Ylioppilaskirjoitustensa jälkeen Hed suuntasi Yhdysvaltoihin ja löysi työpaikan Chigagon läheltä Temple Farm -ratsutallilta, jossa oli viisi ammattimaista kouluratsastusvalmentajaa. George Williamsille työskennellessään Hed imi Chigagossa ratsastusoppia vuoden verran. Sen jälkeen ravihevosten kanssa työskentely ei häntä enää kiinnostanut.

”Vähän päälle parikymppisenä vedin ruotsalaisella islanninhevostallilla maastoretkiä ja se oli minusta kivaa. Ajattelin, että nämä ovat hauskoja ja ketteriä hevosia ja ehkä joskus 65-vuotiaana, kun en enää pääse kiipeämään puoliverisen selkään, saatan ostaa tällaisen islanninhevosen.”

Kuitenkin kävi niin, että noin 25-vuotiaana Hedin mieli muuttui. Hän myi puoliveriratsunsa ja päätti perehtyä islanninhevosiin.

”Oli ihanaa nähdä, miten islanninhevosia kohdeltiin eri tavalla kuin perinteisiä ratsastuskouluhevosia. Ne olivat laumakasvatuksen ansiosta kilttejä käsitellä ja saivat elää hevosen elämää. Ehkä olen myös hiukan laiska, sillä pidän myös siitä, että niiden hoitaminen pidetään simppelinä”, Hed sanoo ja hekottaa päälle.

Suomalaisratsastajat ovatkin monilla kursseilla ja ohjaajakoulutuksissa kuulleet useita kertoja Camilla Hedin ajattelun punaisen langan: ”Keep it simple.” Ajattelutapa on seurannut häntä jo neljännesvuosisadan ajan.

Kun Hed löysi Ruotsin islanninhevosyhdistys SIF:n, hän alkoi välittömästi kouluttautua: ensin ratsastuksenohjaajaksi ja sen jälkeen hevosten kouluttajaksi. Wångenissa hän työskentelee sekä lehtorina että vastaa tallimestarina oppilaitoksen islanninhevosista. SIF:ssä Hed on osallistunut askellajiratsastuksen koulutuksen kehittämiseen ja tuonut jo vuosia Suomeen uusia ajatuksia ja osaamista alalle.

”On ollut hyvä oppia hevosurheilun useilta aloilta asioita, sillä jokaisella hevosalan sektorilla osataan eri asioita hyvin.”

Hed toteaa aina ajattelevansa, onko hevosen kanssa valittu tie oikea, vai voisiko jotain tehdä paremmin.

”Hevosen pitää tuntea olonsa aina hyväksi, sen pitää ymmärtää, mitä siltä pyydetään. Kaikki oppi-isäni ja -äitini ovat muovanneet minut tiedonhaluiseksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että ratsastuksen pitää olla superhelppoa ja superkevyttä. Jokainen haluaa tanssia hevosen kanssa, kevyesti ja kauniisti. Siihen pitää aina tähdätä.”