Eolita L ja Jone Illi saivat nauttia menestyksessä niin Suomessa kuin kansainvälisillä kilpakentilläkin. Kuva: SRL/Hanna Heinonen
Kaikkien aikojen juniorihevonen jätti kilparadat − ”Elsalla on maailman parhain luonne”
Junioriratsastaja Jone Illin läpimurtoratsu, ihmetamma Eolita L, on siirtynyt siitostammaksi.Tilaajalle
Eolita L:n ja Jone Illin yhteistyö hioutui vuosien varrella huippuunsa. Kuva: Heidi Lammi / SRLEolita L (Verdi – Daimler) tuli Suomeen keväällä 2019. Jo samana syksynä Jone Illi ja Eolita voittivat lapsiratsastajien SM-kultaa. Sen jälkeen he ovat voittaneet lasten SM-kultaa vuonna 2020, junioreiden SM-kultaa 2021, junioreiden SM-, PM- ja EM-kultaa vuonna 2022 sekä nuorten SM-kultaa 2023.
Vuonna 2023 ratsukko oli Euroopan mestaruuskilpailuissa neljäs ja PM:iin he eivät päässeet kilpailuiden päällekkäisyyden takia. Toinen EM-kulta lipesi käsistä, kun Eolita astui hiuksenhienosti vesiesteen vahanauhalle ja sai siitä 4 virhepistettä.
Eolita tuli Hollannista, kun silloin 12-vuotiaalle pojalle etsittiin sopivaa hevosta nostamaan hänet ehkä 130-luokkiin. Päivän aikana ratsastettiin monia hevosia.
”Äiti ja minä käytiin yhdessä, ja kokeiltiin montaa tosi kivaa hevosta. Ollaan myöhemmin puhuttu, että oltaisiin voitu ostaa niistä mikä vain, mutta otettiin Elsa. Taidettiin tehdä hyvä päätös”, Illi hymyilee.
Äiti Sanna ei mennyt Eolitan satulaan, mikä oli hyväkin. Tamma oli epätasainen ratsastaa ja se vähän kuskasikin Jonea. Jos Sanna olisi kokeillut sitä, tammaa ei olisi todennäköisesti ostettu.
”Mutta se oli tosi yritteliäs, se halusi auttaa ratsastajaa, ja se oli luonteenpiirre, jota halusimme”, Jone Illi kertoo.
Osa hevosista hyppää hienosti, kun ratsastaja tuo ne juuri oikeaan ponnistuspaikkaan. Eolita taas hyppää aina, ja se myös pyrkii huonostakin paikasta olemaan pudottamatta puomia. Esteratsastuskielellä sanotaan, että se pelastelee, ja lapsiratsastaja tarvitsee juuri sellaisen hevosen.
Eolita oli Suomeen tullessaan 10-vuotias. Se on hyväsukuinen ja huippuisästä, mutta emä ei ole jättänyt mitään erityistä, eikä emän isäkään. Eolita oli kilpaillut Hollannissa pienissä kansainvälisissä lähinnä 120-luokkia, ja sen odotettiin olevan melko tavallinen kilpahevonen. Vuoden 2019 alun kolmessa kansainvälisessä luokassaan se oli tehnyt vain nollaratoja, mutta sitä ennen puhtaat radat olivat hyvin harvassa.
Mutta sitten se sai Illin satulaansa, ja yhdistelmä osoittautui erityiseksi. Ensimmäiset kilpailut olivat seurakilpailut, joissa ratsukko teki 110-radan nollilla. Heinäkuussa mentiin Lupikselle, jossa ratsukko teki kolme nollarataa, ja viimeinen oli junioricupin voitto. Salossa tehtiin yksi uran harvoista huonosti menneistä kilpailuista, ja sitten alkoi menestysputki.
”Mä luulen, että syy siihen, miksi pärjättiin niin hyvin, on se, että opimme toisiltamme. Me molemmat oltiin tosi kokemattomia, mutta etenimme tosi hitaasti, eikä eteen laitettu koskaan mitään liian vaikeaa. Kun ei vaadittu liikaa, opimme luottamaan toisiimme, ja siksi meni niin hyvin”, Illi miettii.
Ensimmäiset kansainväliset tehtiin syksyllä 2019 Ruotsissa.
”Voitimme lapsi-GP:n, ja siitä muistan, kuinka Elsa pelasti niin paljon sarjalla”, Illi kertoo.
Vuonna 2020 isoja arvokilpailuita ei järjestetty koronapandemian takia, mutta 2021 päästiin hyppäämään lapsiratsastajien EM-kilpailut. Niissä ratsukko nousi finaaliin, mutta ei vielä palkintopallille.
”Siinä kuolaimessa on varmaan ollut koko ajan samat tutitkin.”
Vuosien kuluessa ratsukon taidot ovat kasvaneet harppauksittain, ja yhteistyö on kehittynyt.
”Nyt Elsa on ihan lemppari sileällä. Se liikkuu niin hyvin ja reagoi niin nopeasti”, Illi kiittää.
Maastossa käydään vain kävelemässä. Viime talvelta Illi muistaa kerran, kun piti kiertää hankeen aurattua reittiä. Ensimmäinen kierros oli hyvä, toisella kierroksella Eolita havaitsi keskellä olevan pensaan, jota se alkoi pelätä. Sydän hakkasi satulaan saakka niin kovaa, että Illi päätti viedä hevosen talliin.
Kun Eolita ostettiin, sille pyydettiin mukaan sen käyttämä kuolain, lyhytvartinen pelham. Sillä samalla on menty koko ura, otettu kaikki voitot ja mestaruudet. Nyt sille taidetaan katsoa paikka muistojen seinältä.
”Siinä kuolaimessa on varmaan ollut koko ajan samat tutitkin”, Illi hymyilee.
Esteillä Eolita on vahva, ja palkintojenjaoissa villi, mutta ne ovat asioita, jonka kanssa Illi on osannut elää.
Hän kertoo, että kaikkein hienoimmat kokemukset ovat olleet junioreiden EM:t. Ensimmäisissä tuli se kulta, ja toisissa hevonen hyppäsi erinomaisesti ja ratsastajakin oli tyytyväinen omaan osuuteensa.
”Me oltaisiin kyllä ansaittu se toinen kulta”, Illi hymähtää.
Eolita L ja Jone Illi ottivat yhteisen uransa aikana 30 kansainvälistä voittoa, niistä neljä tänä vuonna. Kuva: SRL / Mari HongistoUran käännekohta olisi voinut olla syksy 2022, kun Illi ja Eolita lähtivät tavoittelemaan voittoa Helsinki Horse Show´ssa ensimmäisissä viiden tähden kilpailuissaan. Kaarteen jälkeisellä okserilla tapahtui väärinymmärrys, kun Illi ajatteli tulla lähelle, mutta Eolita päätti ponnistaa kaukaa, ja se kaatui okseriin.
Ratsukon kovuudesta kertoo, että onnettomuuden jälkeen he nousivat aiemmalle tasolleen ja sen yli. Esteratsastus on itseluottamuslaji, ja dramaattinen kaatuminen voi jättää arven sieluun niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Mutta ei Illille ja Eolitalle. Ratsukko otti uransa aikana yhdessä 30 kansainvälistä voittoa ja niistä neljä tänä vuonna.
Tänä keväänä, 10. toukokuuta Drammenissa junioreiden joukkuekilpailun toisen kierroksen verryttelyssä Eolita kuitenkin ontui. Se oli hypännyt ensimmäisen kierroksen puhtaasti, mutta se ei ollut tuntunut satulaan hyvältä. Heti siellä verryttelyn yhteydessä alkoi syntyä ajatus, että tämä oli tässä, Illi kertoo.
”Ensimmäisten EM:ien jälkeen kaikki muu on ollut plussaa. Olemme voittaneet kaiken, mitä on pystynyt”, hän muistuttaa.
Eläinlääkärin tutkimuksessa havaittiin, että vamma ei ollut iso, ja tamma olisi kuntoutunut jo tämän kauden loppuun. Päätös uran lopettamisesta oli silti suhteellisen helppo tehdä. Jone siirtyy vuonna 2026 hyppäämään nuorten luokkia 145-tasolla, ja pikkusisko Sani Illi siirtyy jo ensi vuodeksi junioreihin 140-tasolle.
”Jos Sanilla olisi ollut vielä yksi lasten vuosi jäljellä, Elsa olisi voitu kuntouttaa ja se olisi saanut vielä hypätä pienempiä luokkia”, Illi toteaa.
Kun näin ei ole, on varsojen vuoro. Todennäköisesti tamma päästään siementämään jos ei tällä, niin seuraavalla viikolla.
”Mä olen tosi innoissani. Olisi tosi hauskaa päästä työskentelemään Elsan varsojen kanssa”, Illi sanoo.
”Tuskin löytyy toista hevosta, joka hyppäisi samalla sydämellä kuin Eolita.”
Eolita hyppäsi urallaan vain yhden 145-senttiseksi merkityn radan, SM:ien viimeisellä kierroksella. Illi kertoo, että isoimmilla esteillä se tuli niin varovaiseksi, että asiat muuttuivat vaikeammiksi. Koko perheelle oli selvää, että sen sydäntä ei haluttu särkeä laittamalla sitä liian ison tehtävän eteen. On hevosia, jotka hyppäävät rennosti kolistellen, mutta Eolitalle se ei ollut vaihtoehto.
Lujaa se kyllä osasi mennä. Ratsukon tyyli oli alusta asti sujuva. Suomessa kukaan ei ollut nopeampi, ja ulkomaillakin vain harvoin.
”Elsalla on maailman parhain luonne. Se on niin kiltti, niin iloinen ja niin kova taistelemaan. Sillä on suuri sydän. Jos se voisi jättää varsoilleen luonteensa ja hyppykykyä”, IIli toivoo.
Eolita L:n eläkkeelle jäämisseremonia on tarkoitus järjestää heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Illien kotikentällä Myrkyn Ratsukarnevaalien yhteydessä.
”Tästä alkaa mulle uusi aikakausi. Eolita on ollut mukana koko mun kansainvälisen kisauran ja nyt pitää mennä ilman sitä. Mutta onneksi minulla on muita ihania hevosia”, Illi miettii.
Niistä moni hyppää korkeammalle kuin Eolita, mutta esteratsastuksessa se on vain yksi asia monien joukossa.
”Tuskin löytyy toista hevosta, joka hyppäisi samalla sydämellä kuin Eolita”, Illi huokaa, vähän haikeana, hyvin kiitollisena.
- Osaston luetuimmat
