Noora Pentti tarttuu ratsastuksen huippu-urheilun haasteeseen

Noora Pentti oli omalla urheilu-urallaan esteratsastajana moninkertainen arvokisaedustaja, ja hän lopetti uransa Lontoon maailmancupin osakilpailuun vuonna 2023. Sen jälkeen hän on tehnyt urheilujohtamisen ja -liiketoiminnan ylemmän korkeakoulututkinnon Johan Cruyff -instituutissa. Hän on myös rakennusalalla toimivan suuryrityksen YIT:n merkittäviä omistajia.

Penttiä on vuosien varrella moneen kertaan mietitty jopa liiton korkeimpaan johtoon, mutta hän haluaa pysyä tekijänä ja urheilun puolella.

Noora Pentti oli avioliitossa Mikael Forsténin kanssa Forsténin johtaessa Ratsastajainliittoa puheenjohtajana vuodet 2018–2020. Pariskunnalla on kaksi tytärtä, joista toinen harrastaa kilpailemista poneilla.

Pentti on helsinkiläinen, mutta asunut kilparatsastuksen takia pitkiä aikoja Keski-Euroopassa. Tänä syksynä hän on muuttamassa lastensa kanssa Etelä-Ranskaan.

Pentti kertoo, että ensimmäisen kerran häneltä kysyttiin kiinnostusta Hujon johtamiseen jo viisi, kymmenen vuotta sitten. Hän vastasi silloin myöntävästi, mutta asia ei edennyt. Tänä syksynä Huippu-urheilun johtoryhmää vuoden 2026 ajan johtanut Satu Väihkönen tiedusteli kiinnostusta uudelleen.

Pentti oli yhä valmis tehtävään, vaikka liiton tilanne on muuttunut haastavammaksi. Luottamustoimi alkaa torstaina.

”Olen kiitollinen, että eteen tuli toinen mahdollisuus. Nyt tilanne on monella tapaa uusi ja – mikä olisi oikea adjektiivi – hankalampi”, Pentti sanoo. ”Tilanne on vakava, on tehtävä isoja muutoksia ja on oltava valmis sopeuttamaan jonkin aikaa.”

Hän on valmis ottamaan haasteen vastaan, sillä jo omana urheilija-aikanaan hän ajatteli, että asiat voitaisiin tehdä paremmin. Hän näkee, että urheilun hallinnon rakenteet kaipaavat uudistuksia, jotka palvelevat aiempaa paremmin urheilua ja jäsenistön odotuksia.

Ihan ensimmäiseksi Hujossa on kuitenkin tutustuttava asioihin ja tilanteeseen: mitä missäkin lajissa tarvitaan ja millainen tilanne on nyt. Sitten lähdetään luomaan tulevaa.

Noora Pentti on yrittänyt puhua erityisesti lasten ja nuorten ratsastuksen puolesta: sen tulisi olla rennompaa, monipuolisempaa ja edullisempaa. Kuva: Carolina Husu

Pentti huomauttaa, että urheilijat ovat omassa kuplassaan ja visusti suorittamassa omaa asiaansa, jolloin liiton kokonaisuus ei näy heille niin hyvin. Hän itse muistaa kuitenkin urheilu-uraltaankin hyvällä erityisesti liiton toimiston toiminnan. Erikseen hän mainitsee kilpailuassistentti Minttu Kuusiston avun erilaisten asioiden hoitamisessa.

Liiton toimiston Pentti haluaa jatkossakin toimivan aktiivisesti urheilijoiden hyväksi. Vaikka asiat ovat ratsastajien vastuulla, toimistosta olisi voitu estää esimerkiksi muutaman vuoden takainen episodi, jossa kouluratsastaja Stella Hagelstam miltei ehdittiin valita olympiajoukkueeseen, ennen kuin huomattiin, että hänen hevostaan ei ole rekisteröity ajoissa kansainvälisesti.

Pentti toteaa, että toimiessaan itse ikäluokkaratsastajien lajikapteenina hän näki tärkeänä lukea tarkkaan kaikki säännöt ja kutsut, että pystyy auttamaan nuoria ratsastajia niiden kummallisuuksissa.

Noora Pentti toteaa, että urheiluliiton on tarkoitus tukea kansainväliselle huipulle pyrkiviä nuoria ratsastajia sekä senioreista lajien absoluuttisia huippuja, jälkimmäisiä myös suoralla taloudellisella tuella.

Hän miettii, että ainakin useamman tuhannen euron mitalistipendi olisi aiheellista asettaa.

”Olisi kohtuullista, jos voisi korvamerkitä esimerkiksi 5000 euron bonuksen arvokilpailumitalista. Se ei ole hirveän lähellä, mutta sitä kohti mennään”, hän sanoo.

Pentti toteaa, että Hujon on tarkoitus toimia liiton hallituksen ja jäsenistön linjausten mukaisesti. Hän on valmis myös jatkamaan käytäntöä, jossa aina yksi hallituksen jäsen kuuluu Huippu-urheilun johtoryhmään.

Tällä hetkellä Hujoon kuuluvat puheenjohtajan lisäksi liiton urheilujohtaja Jutta Koivula, Hevosopiston valmennuskeskuksen edustajana Pirkko Herd sekä urheilijoiden edustajana kouluratsastaja Henri Ruoste.

”Mun käsitys on, että voimme toimia varsin itsenäisesti. Teemme esityksiä, ja hallitus tekee päätökset. Suitset ja ohjaus tulee heiltä”, Pentti selittää.

Hujon koko on vuosien varrella vaihdellut. Pentti näkee sopivana korkeintaan kuusihenkisen ryhmän, joka kuuntelee laajasti asiantuntijoita, mutta tekee päätökset pienellä joukolla.

Pentti painottaa, että toiminta on suhteutettava käytettävissä olevan rahan määrään. Liiton uusi hallitus on linjannut, että huippu-urheilutoiminnan ensi vuoden budjetti on 500 000 euroa aiemman 700 000 euron sijaan.

”Se on tehtävissä. On asioita, mistä karsia, ja se on matematiikkaa. Raha on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti urheilun ja huippu-urheilijoiden hyväksi”, hän sanoo.

Tämän vuoden valmennukset on nyt peruttu keskeneräisen tilanteen takia, mutta ikäluokkaratsastajien valmennuksia kotimaassa on tarkoitus jatkaa heti ensi vuoden alusta.

Hujon aiemman puheenjohtajan Tom Gordinin rakentamaa monien kapteenien, valmentajien ja erikoisasiantuntijoiden määrää Pentti on myös keventämässä.

Jatkossa kilpailuihin lähetetään se määrä apua ja asiantuntijoita kuin on tarpeellista, mutta harkinnan kanssa.

Myös esimerkiksi Pohjoismaiden mestaruus -kilpailun osallistumismaksut Pentti jättäisi ratsastajien maksettavaksi. Kilpailut ovat tärkeä etappi nuorille urheilijoille, mutta ne eivät ole huippu-urheilua.

”PM ja EM eivät mahdu samaan lauseeseen”, Pentti huomauttaa.

Noora Pentin viimeinen menestysratsu oli tamma Con Caya. 

Vaikka ratsastuksen kilpaurheilu on valtavan kallista, Pentti toivoo, että se ei pelästytä urheilijoita pois lajin parista. Liiton mahdollisuudet auttaa taloudellisesti ovat heikot, mutta tuki voi olla muutakin kuin rahaa.

Pentti miettii, että remonttia kaipaavat aluevalmennukset ovat paikka, jossa nuoret lahjakkuudet voivat kehittää osaamistaan. Tärkeä osa liiton toimijoilla olisi tällöin kannustaa eteenpäin maailmalle ja ratsastamaan. Usein pitää aloittaa karsinoiden siivoamisesta, mutta teitä huipulle löytyy.

”Moni maailman rankingin top-100:sta on sellaisia, jotka eivät ole ostaneet tietä ylös. Kyse on teknisestä taidosta ja kyvystä lukea hevosta, ja sen oppiminen vie tuhansia ja tuhansia tunteja. Osaava ratsastaja voi pärjätä keskinkertaisellakin hevosella”, Pentti sanoo.

Hän muistuttaa, että hevosala ei ole suurimmaksi osaksi aurinkoa, valkoista hiekkaa, kiiltäviä solkia ja vastamaalattuja puomeja tai tanssivia hevosia.

”Tämä on likaista, tämä on fyysistä”, Pentti sanoo. ”On isompi yhteiskunnallinen ongelma, ettei haluta tehdä raskasta fyysistä työtä, mutta sitä puolta me ei saada pois urheilusta”, hän sanoo.

Hän itse ei ole enää siellä fyysisellä puolella, mutta visusti urheilun puolella.

”Nyt minä käärin hihat ja yritän”, Pentti lupaa.