Analyysi: Hevosopisto on heikon omistajaohjauksen varoittava esimerkki

Hevosopiston toimitusjohtajasopimuksesta syntyi oikeuskiista, joka ratkesi tiistaina. Helsingin käräjäoikeuden tuomiota voi pitää täystyrmäyksenä Hevosopistolle, sillä sen vastakanteessa esittämät korvausvaatimukset entiselle rehtori-toimitusjohtaja Pauliina Mansikkamäelle hylättiin täysin.

Tuomio ei ole lainvoimainen, joten nähtäväksi jää, jatkaako Hevosopisto jo nyt kalliiksi käynyttä oikeusprosessia.

Ypäjällä toimiva koulutusyhtymä on maan suurin hevosalan oppilaitos ja ratsastusurheilun valtakunnallinen valmennuskeskus. Sen omistajapohja eroaa useimmista ammatillisista oppilaitoksista: sitä omistavat valtion ja Forssan seudun kolmen kunnan lisäksi molemmat hevosurheilun keskusjärjestöt, Suomen Ratsastajainliitto SRL ja raviurheilun sekä hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos.

Valmennuskeskusta on haettu Olympiakomitean huippu-urheilun yksiköksi toistaiseksi tuloksetta. Hippoksella sen sijaan on kytky julkiseen rahoitukseen, sillä hevosrekisterien virallisen ylläpidon lisäksi se on keskeinen tekijä raviurheilun valtiontukien jaossa.

Oikeudessa puitiin yhteensä yli vuoden ajan Mansikkamäen työsopimuksia ja vastuita. Hän toimi opistolla rehtorina ja sitten sen rinnalla myös toimitusjohtajana vuosina 2016‒2021. Hän haki oikeusteitse maksamattomia palkka- ja sopimussaataviaan. Hevosopisto puolestaan haki kanteella häntä vastuuseen toimitusjohtajasopimuksen tuottamasta taloudellisesta vahingosta ilman, että hänen esimiestään, hallituksen puheenjohtaja Thomas Steniusta myös syytettiin.

Lisäksi puitiin kahden työntekijän sopimuksia. Näiden osalta käräjäoikeus katsoo, että Mansikkamäki ei ole ylittänyt osakeyhtiölain mukaisia ja toimitusjohtajan sopimuksensa mukaisia valtuuksia.

Tilanteesta tekee mutkikkaan se, että vuodesta 2021 on ollut vireillä toinenkin Hevosopiston tekemä tutkintapyyntö. Hevosopisto ei koskaan vastannut poliisille sen pyytämiin lisäselvityksiin siitä, mitä mahdollinen rikos koskee. Näin asiasta ei ole myöskään aloitettu esitutkintaa eikä poliisi kommentoi siksi asiaa tarkemmin.

Todisteiden puutteellisuus näkyi myös käräjäoikeudessa niin, että käsittelyä jouduttiin siirtämään pariinkin kertaan.

Yt- eli nykytermillä muutosneuvotteluita on käyty Hevosopistolla kymmenen vuoden aikana seitsemän kertaa.  Kuva: Kari Salonen

Talousvaikeudet alkoivat Hevosopistolla kasautua jo ennen johtokaksikko Mansikkamäen ja Steniuksen aikaa. Yt- eli nykytermillä muutosneuvotteluita on käyty kymmenen vuoden aikana seitsemän kertaa. Kääntävä tekijä oli vuonna 2017 voimaan astunut kaikkien ammatillisten oppilaitosten valtionavun leikkaus. Se vei koulutuksen rahoituksesta kolmanneksen.

MT:n uutisarkistosta piirtyy kuva, että talouden tervehdyttämistä ja taloushallinnon nykyaikaistamista lykättiin vuosituhannen alussa liian pitkään. Tätä vahvistavat keskustelut sekä Hevosopistoa läheltä seuranneiden että siellä työskennelleiden kanssa. Henkilöstön johtaminen oli hyvin vaihtelevaa, usein jopa heikkoa. Samaan aikaan omistajaohjaus oli lepsua, ellei olematonta. Odoteltiin vain valtion aina viime kädessä tulevan apuun, kun se kuitenkin oli osaomistaja yhdellä neljänneksellä.

Kun Stenius nousi hallituksen johtoon SRL:n silloisen pääsihteerin Fred Sundwallin tuella ja kunnianhimoinen Mansikkamäki otti rehtorin työn rinnalle hoitoonsa myös toimitusjohtajan tehtävät, alkoi nopea uudistusten aika. Talouskuuri oli kova ja esihenkilöstön määrä minimoitiin.

Oikeusprosessin kuluessa Hevosopisto koetti vielä nostaa johtamisongelman esille. Käräjäoikeus päätti, ettei väitettä otettu mukaan käsittelyyn, koska sitä ei oltu tuotu alusta asti mukaan vastakanteen perusteluna. Kuva: Kari Salonen

Jälkikäteen on helppo nähdä, että isojen uudistusten aikana henkilöstö olisi nimenomaan tarvinnut lisätukea. Nyt tapahtui päinvastoin. Kun johto kapeni, henkilöstön epävarmuus pääsi niin sanotusti laukalle. Syntyi juopaa ja kuppikuntia, kuten ikävistä uutisista ja henkilöstötutkimuksesta loppuvuodesta 2020 selvästi kävi ilmi.

Aluehallintoviraston työsuojeluviranomaisille tehtiin valitus. Viranomainen ei kuitenkaan löytänyt huonosta johtamisesta tai puutteellisista työsuojelun toimintamalleista todisteita. Koulutusyhtymän työrauha oli silti mennyttä.

Oikeusprosessin kuluessa Hevosopisto koetti vielä nostaa johtamisongelman esille. Käräjäoikeus päätti, ettei väitettä otettu mukaan käsittelyyn, koska sitä ei oltu tuotu alusta asti mukaan vastakanteen perusteluna.

Tilanteeseen yhdistyi samoihin aikoihin syksyllä ja talvella 2020‒2021 henkilöstövaihdoksia niin SRL:n kuin Suomen Hippoksen ylimmässä johdossa.

Oman osansa teki päätös nostaa SRL:n puheenjohtajuuden jättänyt Mikael Forstén valmennuskeskuksen johtoon syystalvella 2020. Se yllätti omistajat ja ainakin Forsténilta nuijan perineen, uuden puheenjohtajan Marjukka Mannisen.

Tämän jälkeen Manninen ja Thomas Stenius eivät selvästi löytäneet minkäänlaista keskusteluyhteyttä Hevosopiston suhteen. Keskustelua käytiin ensin median ja pian myös juristien kautta.

Oikeusprosessista voi päätellä, että keskustelua Steniuksen ja häntä seuranneen Laura Airaksisen välillä ei myöskään ole käyty.

Sopii kysyä, eikö tätä kaikkea olisi voitu ratkaista alun perin toisin. Olisi voitu päätyä hyvinkin toisenlaiseen lopputulemaan, jos SRL:n vahvat henkilöt sekä näiden Hevosopiston johtoon valitsemat puheenjohtajat olisivat istuneet alas kasvotusten. Sen jälkeen asiaa olisi voitu neuvotella Pauliina Mansikkamäen kanssa.

Ei olisi tarvinnut rasittaa muutenkin ruuhkaista käräjälaitosta sekä poliisia. Ainakin olisi vältytty isoilta juristien kustannuksilta, useiden ihmisten isolta työmäärältä ja henkiseltä paineelta sekä myös opistoon ja hevosalaan kohdistuneelta ikävältä julkisuudelta.

Talouden ja toiminnan haasteet ovat entisellään: rakennuskantaa rasittaa korjausvelka, mitä kohonneet energiakustannukset vaikeuttavat. Kuva: Kari Salonen

Eri suunnista on välittynyt kuva, että nyt Hevosopiston henkilöstöllä on kokonaisuutena rauhallisempi henki ja selkeämpi tilannekuva siitä, mitä heiltä vaaditaan. Hallitus uudistui reilu kuukausi sitten yhtiökokouksessa, jossa kerrottiin taloustilan kohentuneen.

Talouden ja toiminnan haasteet ovat entisellään: rakennuskantaa rasittaa korjausvelka, mitä kohonneet energiakustannukset vaikeuttavat. Ennen kaikkea hevosalan opetuksen sekä koko yhtiön toimintamallien on pysyvästi uudistuttava vastaamaan nykymaailmaa, kuten puheenjohtajan tehtävistä nyt väistynyt Laura Airaksinen ja toimitusjohtaja Heli Kivimäki-Manner totesivat MT:lle alkuvuodesta.

Siksi kaikkein oleellisinta on kysyä, ovatko kaikki omistajat nyt laatineet kirjallisen, selkeän strategian Hevosopistoon liittyen? Alkuvuodesta 2021 sellaista ei ollut muilla kuin valtiolla. Koulutusyhtymän johtaminen edellyttää ammattimaista otetta myös omistajilta. Siinä on keskinäiset antipatiat kyettävä ohittamaan.

On turha kuvitella, etteikö valtio voisi siirtää hevosopetuksen toimilupia muuallekin – siirtyihän viime vuosien melskeen keskellä jo Luonnonvarakeskuksen hevostutkimus Harjuun. Ja mikäli ammatillinen opetus ei jatkuisi Siittolanmäellä, on vaikea nähdä, että hevosvalmennuskeskuskaan kykenee toimimaan siellä yksin.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden avustaja, joka on uutisoinut Hevosopiston toiminnasta pitkään.