Pelastaako uusin lääke kaviokuumehevosia? – tutkijat varoittavat pitkäaikaiskäytön mahdollisista haitoista

Kaviokuume on aina hevoselle kipua aiheuttava tila, joka pahimmillaan johtaa hevosen lopettamiseen. Muutaman viime vuoden aikana on hevosille otettu käyttöön ihmisten diabeteslääkeryhmä SGLT2-estäjät. Lääke sieppaa munuaisista glukoosia ja natriumia. Ne poistuvat virtsan mukana imeytymättä kudoksiin ja verensokeri laskee.

Hevosen metabolinen syndrooma EMS (equine metabolic syndrome) on samankaltainen sairaus kuin ihmisen tyypin 2 diabetes. Hevosten kaviokuumeista noin yhdeksän kymmenestä aiheutuu EMS:stä, jonka yksi ilmentymä on insuliinin säätelyhäiriö. Häiriössä insuliini ei toimi normaalisti, eli poista glukoosia aineenvaihdunnasta.

SGLT2-estäjälääkkeet on nostettu ihmisdiabeetikkojen hoidossa ensilinjan lääkkeiksi. Myös kaviokuumehevosten käytössä ne yleistyvät kohisten ja kaviokuumehevosten omistajien kiinnostus niiden käyttöön on suurta.

Yleisimmin hevosille käytetty ja eniten tutkittu ryhmän lääke myydään kauppanimellä Invokana. Sen vaikuttava aine on kanagliflotsiini. Lääkkeen on useissa tutkimuksissa todettu tehokkaasti alentavan hevosen veren glukoosipitoisuutta, laihduttavan ja poistavan kaviokuumekivun nopeasti.

SGLT2-estäjälääke on jopa niin tehokas, että hevosen muuttuessa nopeasti kivuttomaksi ja solakaksi, saattaa omistaja alkaa liikuttamisen liian varhain tai liian tehokkaasti. Eläinlääkäripäivien luennollaan Helsingin yliopiston dosentti Ninja Karikoski huomautti, että hevosen kavioluuta kiinni pitävät lamellit sen sijaan eivät toivu yhtä nopeasti. Siksi kaviokuumehevosen liikuttaminen on aina aloitettava pitkäjänteisen varovasti ja mieluummin pehmeillä kuin kovilla pohjilla.

Lääkkeen käyttö hevosilla on sen verran uutta, että pitkäaikaisvaikutuksia ei ole vielä tutkittu. Viime syksynä skotlantilaisen Edinburghin yliopiston tutkijat julkaisivat varoituksen SGLT2-estäjälääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä hevosille. Tutkijat ovat saaneet tietoonsa useille kyseistä lääkettä saaneille hevosille aiheutuneita, vakaviakin haittavaikutuksia.

Tutkijat luettelevat haittavaikutuksia, joita ovat muun muassa huomattavasti kohonneet triglyseridipitoisuudet, maksaentsyymien kohoaminen ja kuivuminen. Tutkijoiden mukaan lääkkeen haittavaikutukset viittaavat maksavaurioon tai vajaatoimintaan, joka on suurempi kuin pelkästä metabolisesta oireyhtymästä olisi odotettavissa.

Kliinisiä seurauksia lääkityillä hevosilla ovat olleet vaisuus, vähentynyt ruokahalu, rasvamaksan aiheuttama maksan suureneminen, mahalaukun tukkeuma, molemminpuolinen kurkunpään halvaus, maksavaurion aiheuttama aivosairaus hepatiittinen enkefalopatia ja jopa kuolema.

”Kunnes on saatavilla lisää näyttöön perustuvia turvallisuustietoja, suosittelemme, että SGLT2-estäjälääkkeitä käytetään vain hevosille, jotka eivät ole reagoineet riittävästi ruokavalion ja liikunnan muuttamiseen tai joilla on aktiivinen kaviokuume eikä todettua merkittävää maksasairautta tai hyperlipidemiaa (kohonneita rasva-arvoja) ennen hoidon aloittamista”, tutkijaryhmä kirjoittaa Veterinary Record -tiedelehdessä julkaistussa katsauksessaan.

He muistuttavat, että SGLT2-lääkitystä saavilta hevosilta pitää lääkehoidon aikana säännöllisesti mitata veren rasva-arvot, maksaentsyymit ja sappihapot. Lisäksi tutkijat painottavat, että hevosenomistajille pitää kertoa lääkkeen pitkäaikaiskäytön mahdollisista haittavaikutuksista.

Omistajia tutkijat kehottavat pysymään valppaina ja seuraamaan hevosen mahdollisia lääkityksestä aiheutuvia oireita. Mikäli hevonen vaikuttaa väsähtäneeltä, menettää ruokahalunsa ja laihtuu liikaa, on aika ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Linkki Edinburghin yliopiston sivuille, jossa englanninkielinen teksti on vapaasti luettavissa