”Jokainen hevonen on oma arvokas persoonallisuutensa, jolla on mieli, tietoisuus ja oma tahto” ‒ ympäristöfilosofi Leena Vilkka toivoo ihmisten ymmärtävän hevosen arvon
Ystävyyttä yli lajirajojen. Sitä on hevosharrastus ympäristöfilosofille, jonka elämän suurimmassa tragediassa hevonen kantoi yli mustan veden.Tilaajalle
”Minua kiehtoo mahdollisuus lajirajat ylittävään ystävyyteen”, sanoo Leena Vilkka. Suomenhevosystävänsä Ruudun Lennon eli Sokerin kanssa hän harrastaa muun muassa varusteitta ratsastusta. Kuva: Ulla VilkkaHyvinkääläinen Leena Vilkka (58) kertoo ihailleensa hevosia varhaislapsuudestaan asti.
”Aina kun oli mahdollista, hakeuduin hevosten seuraan sukulaisten maatiloilla ja hevosia omistavien ystävieni luona. Ratsastamaankin pääsin silloin tällöin”, hän muistelee.
Viikoittaisen ratsastuksen Vilkka aloitti, kun oli toipumassa raskaudesta ja synnytyksestä. Tuore äiti totesi tarvitsevansa liikuntaharrastuksen.
”Ratsastus oli ainoa laji, mitä saatoin ajatella. Silloinen tutkijanelämäni oli vienyt minua usein esitelmämatkoille ulkomaita myöten, mutta nyt vauva sitoi minut aloilleni. Pystyin sitoutumaan säännölliseen ratsastukseen.”
Vilkan elämän suurin tragedia oli hänen leikki-ikäisen tyttärensä Teklan sairastuminen ja kuolema kuusivuotiaana. Vilkka kertoo, että pysyäkseen tyttärensä kuoleman jälkeen järjissään hän lisäsi ratsastukseensa viikoittaisen lännenratsastustunnin. Sillä hän käy edelleen, liki 17 vuotta tyttärensä menettämisen jälkeen.
”Hevosen selässä en ajatellut kuollutta lastani ja suruani, enkä nykyisin mitään arki- tai työhuolia.”
Vilkan hevoselämässä on ollut kaksi merkittävää hevosystävää. Terapiahevosekseen nimittämänsä tamma Pähkelin kanssa hän kokeili esteitä ensimmäisen kerran. Tuntiratsu Pähkel oli kantanut Vilkkaa sakeimman surun läpi ja kaksikon välille oli muodostunut vahva suhde.
”Nykyinen hevosystäväni on suomenhevostamma Ruudun Lento eli tuttavallisemmin Sokeri. Sen kanssa maastoilen, hyppään esteitä ja otan yksityistunteja varusteitta ratsastuksessa Mallun tallilla Hyvinkäällä”, Vilkka kertoo.
”Hevosista löydän sielunkumppaneita ja tunnen syvää yhteyttä näihin ainutlaatuisiin hevosystäviini.” Leena Vilkka
Oma hevosharrastus antaa Vilkan mukaan hänelle mahdollisuuden toteuttaa rakkautta hevosiin ilman tarvetta omistaa hevosia.
”Hevosista löydän sielunkumppaneita ja tunnen syvää yhteyttä näihin ainutlaatuisiin hevosystäviini. Itseäni kiehtoo mahdollisuus lajirajat ylittävään ystävyyteen.”
Filosofina Vilkka pohtii paljon ihmisen ja eläimen suhdetta monesta näkökulmasta. Hänellä onkin selkeä toive kaikille hevosen kanssa toimiville ihmisille.
”Toivoisin kaikkien ihmisten ymmärtävän hevosen itseisarvoisuuden. Jokainen hevonen on oma arvokas persoonallisuutensa, jolla on mieli, tietoisuus ja oma tahto.”
Vilkan mukaan koirapuolella on ollut jo pitkään pinnalla kiva meininki ja positiivinen vahvistaminen.
”Tätä toivoisin vielä lisää kaikkialle hevosharrastukseen, enemmän luottamusta, yhteistyötä, iloa ja vähemmän pakottavia, rankaisevia varusteita. Tulevaisuuden ratsastuskouluissa ei käytetä raippoja, kannuksia ja kankikuolaimia eikä hevosille huudeta tai lyödä niitä.”
Milloin filosofin mielestä hevonen on onnellinen?
”Hevosen paras ystävä on toinen hevonen ja se tarvitsee ympärilleen hevoslauman kokeakseen olonsa turvalliseksi. Hevonen on onnellinen, kun se saa olla hevonen, toteuttaa hevosen elämäänsä lauman jäsenenä.”
- Osaston luetuimmat
