

Tulevaisuudessa hevonen ei enää lepäilekään pelkällä turvepehkulla, vaan kuivike saattaa olla puukuidun, sammaleen ja kutterin seosta tai vaikkapa pajuhakkeesta ja kierrätyspaperipelletistä sekoitettua alustaa.
Luonnonvarakeskuksen ja Harjun oppimiskeskuksen tutkimushankkeessa etsitään turpeen korvaavia kuivikkeita tulevalle ajalle, kun turpeen nosto on hiipunut nykyisestäänkin. Viime syksystä lähtien Harjun oppimiskeskuksessa on testattu erilaisia kuivikeyhdistelmiä. Tutkimus jatkuu vielä kesään 2026 asti.
Miksi kuiviketurpeelle etsitään korvaajaa, tutkija Heidi Högel Luonnonvarakeskus Lukesta?
”Energiaturpeen poltto on päästökaupan hinnan nousun myötä vähentynyt. Kuivike- ja kasvuturvehan ovat energiaturpeen noston sivutuotteita, eli pintakerrosta. Sitä otetaan pois, jotta alta saadaan energiaturve. Koska energiaturvetta ei enää nosteta entisessä määrin, on myös kuiviketurvetta tarjolla vähemmän. Jotta pelkästään kuiviketurvetta kannattaisi nostaa, pitäisi sen hinnan olla merkittävästi korkeampi”, Högel selittää tilannetta.
Hänen mukaansa Lukessa tehtiin parisen vuotta sitten selvitys, jonka mukaan viiden vuoden aikana on odotettavissa puolittuminen turpeen nostomäärissä.
”Joissain osissa Suomea on jo ollut puutetta kuiviketurpeesta, jonka suurimpia käyttäjiä ovat karja ja hevoset”, Högel sanoo.
”Talleilla on ollut käytössä eksoottisempia kuivikkeita, joita ei tuotantoeläimillä vielä ole kokeiltu.”
Mikä sitten olisi potentiaalisin turpeen korvaava kuivike?
”Turpeen käyttö on niin suurta, että todennäköisesti kaiken turpeen käyttöä korvaavaa yhtä kuiviketta ei löydy. Hevospuolella on jo erilaisia vaihtoehtoja. Talleilla on ollut käytössä eksoottisempia kuivikkeita, joita ei tuotantoeläimillä vielä ole kokeiltu.”
Högel toteaa, että ekologisin turpeen korvaaja olisi kotimainen korsikuivike. Suomalaistalleissa käytetään jo jonkin verran olkipellettiä, mutta se tuodaan hänen mukaansa kaikki ulkomailta.
”Saisikohan kotimaista olkipellettikuiviketta tulevaisuudessa? Myös ruokohelpiä käytetään silputtuna naudoille, mutta toistaiseksi sen saatavuus pellettikuivikkeena hevosille on ollut heikkoa”, Högel pohtii.
Turpeen kanssa suosiosta kilpailevan kutterinkin saatavuudessa on ollut ongelmia. Lisäksi sitä on viime vuosina ohjautunut paljon energiantuotantoon ja kuivikekutterin hinta on noussut.
”Tällä hetkellä kutteria saa ilmeisesti hieman paremmin. Toisaalta kuivikkeena sillä on jälkikäyttöongelma, sillä kutteri ei ole mitenkään haluttua tavaraa pelloille.”

Kuluneen talven aikana Harjun pihaton makuuhalleissa ja tallin karsinoissa on testattu erilaisia kuivikeseoksia. Vaihtelua useilla kriteereillä mitatuissa ja arvioiduissa kuivikkeissa on, mutta yksikään materiaali ei Högelin mukaan ole osoittautunut käyttökelvottomaksi. Testissä ovat toistaiseksi olleet rahkasammaleesta, kutterista, puukuidusta, oljesta ja puun kuoresta tehdyt erilaiset seokset.
”Kaikki testatut materiaalit toimivat kuivikkeena, toki niiden käyttömäärät ovat erilaisia. Parasta materiaalia on vaikea sanoa, sillä kosteuden määrä vaikuttaa kuivikkeiden käyttölaatuun.”
Testatuilla kuivikemateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia. Seoksissa mukana ollut puunkuori muutaman sentin kokoisina kuorenpaloina tuo ilmavuutta kuivikeseokseen, sillä varsinaisia kosteutta imeviä ominaisuuksia siinä ei ole. Kuori tarvitsee kaverikseen kaasuja ja kosteutta sitovan kuivikemateriaalin.
Tällainen on esimerkiksi sammal, joka lisätään kuivikeseokseen kuivattuna ja jauhettuna massana. Ominaisuuksiltaan sammal on Högelin mukaan samantyyppinen kuivikemateriaali kuin rahkaturve. Sammal on kokeiltavista turpeen korvaajakandidaateista hitaimmin uusiutuva, sillä sen kasvun kierto kestää noin 20 vuotta.
”Mutta hyvä on varautua henkisesti kuivikkeiden hintojen nousuun tulevaisuudessa.”
Ensi syksynä jatkuvassa testissä on taas uudenlaisia kuivikeseoksia, joissa testataan pajuhake-nollakuituseosta, kierrätyspaperipellettiä ja järviruokopellettiä. Lisäksi tutkimukseen harkitaan mukaan otettavaksi hygienisoidusta hevosenlannasta tehty kuivikepelletti, jota tehdään biokaasuprosessissa käyneestä mädätteestä.
Mahdollisten uusien kuivikkeiden markkinoille tulemisesta ei vielä ole tietoa tai varmuutta. Se riippuu Högelin mukaan kuiviketutkimuksessa mukana olevista yrityksistä, niiden tuotekehityksestä ja markkinoinnista. Kuivikkeet eivät kuitenkaan ole tykkänään loppumassa.
”Vaihtoehtoja kuivikkeeksi varmasti on jatkossakin. Mutta hyvä on varautua henkisesti kuivikkeiden hintojen nousuun tulevaisuudessa. Turpeen tuotantomäärät vähenevät, joillain alueilla hyvinkin nopeasti.”