

Pehmeä, hygieeninen, sitoo kosteutta. Turve on kuivikkeena suorastaan hämmentävän hyvä.
Turpeen edut nousivat hiljattain jälleen esiin, kun Suomi sai luvan viedä kananvarpaita Kiinan markkinoille.
Vientilupa on niin poikkeuksellinen etuoikeus, että Euroopan siipikarjan liha-alan etujärjestö AVEC:n pääsihteeri Birthe Stenberg puuskahti ihastuksesta.
Hän kuuli tiedon Helsingissä järjestetyssä Pohjoismaisessa Siipikarjaseminaarissa marraskuussa 2024.
Yksi lintujen jalkojen laatuun vaikuttava tekijä on todennäköisesti turve. Broilerin jalkapohjat pysyvät paremmassa kunnossa, kun alla on pehku, joka imee itseensä kosteutta ja ammoniakkia tehokkaasti.
Tiloilla on usein valmiina turpeelle sopiva koneistus. Käytön jälkeen lannasta ja turpeesta saa erinomaista lannoitetta.

Käytössä on vain yksi mutta: turve on uusiutumattomaksi laskettu luonnonvara, jonka tuotanto tuottaa paljon ilmastopäästöjä verrattuna useisiin muihin kuivikemateriaaleihin.
Energiaturpeen käytön hiipuminen nostanee kuiviketurpeen hintaa.
Turve on hyvä pehku mutta ei täysin kestävä ratkaisu, tiivistää niin ikään Siipikarjaseminaarissa puhunut Eastmanin kehityspäällikkö Arja Seppälä.
Vaihtoehtona turpeelle on väläytelty toisinaan olkea. Olki olisi uudistuvaa, halpaa ja paikallista.
Olki on kuitenkin myös pölyävää ja karkeaa, eikä käsittelemätön olki ole imukyvyltään läheskään turpeen veroista.
Haasteena on etenkin hygienia.

Suomalaiseen ongelmaan voi olla myös suomalainen ratkaisu: oljen käsittely säilörehun tavoin.
Säilötty olki on kustannuksiltaan kilpailukykyinen vaihtoehto turpeelle, Seppälä arvioi.
Idea vertailevaan testiin tuli AIV-rehunsäilöntäaineita valmistavalta Eastmanilta ja testissä yhteistyökumppani oli HK Foods. Toteutusta koordinoi vanhempi asiantuntija Eija Talvio InnoAgro Oy:stä.
Testaustiloina olivat Kiiskin tila Oy ja Jouni Tuomola Oy.
Säilönnän aikana valtaosa haitallisista bakteereista, hiivoista ja homeista kuolee, Seppälä kertoo. Samalla oljen rakenne muuttuu.
Säilöntä tekee oljesta pehmeämpää ja vähemmän pölyävää. Koska säilöttävän oljen ei tarvitse olla rutikuivaa, menetelmä tekee korjuusta vähemmän sääriippuvaista.
Säilötty olki testiin tuli Yli-Hynnilän lypsykarjatilalta, jolla on vuosien kokemus oljen säilönnästä. Erinomainen säilöntälaatu on oleellinen, kun olki menee broilereiden kuivikekäyttöön, Seppälä tähdentää.
Olki käsiteltiin säilöntäaineella säilörehun tavoin ja säilöttiin ilmatiiviisti laakasiiloon.
Säilötyllä oljella kasvaneet linnut olivat hieman kookkaampia kuin turpeella kasvaneet.
Oljen levitys oli testissä hieman työläämpää kuin turpeen. Lisäksi happojen haihtuminen aiheutti jonkin verran hajua levityksen yhteydessä.
Oljella kuivitettu alue oli turvetta selvästi valoisampi. Linnut myös kantoivat olkea ympäriinsä ja käyttivät sitä virikkeenä.
”Päivästä 17 alkaen näimme, että linnut söivät olkea”, Seppälä sanoo.
Lintujen rehuhyötysuhde oli hieman parempi oljella. Oljella kasvaneet linnut olivat myös hivenen kookkaampia kuin turpeella kasvaneet.
Broilerit kylpivät oljessa, mutta kylpeminen alkoi myöhemmin kuin turpeella.
Aluksi olki oli kuivempaa kuin turve, mutta kymmenen päivän jälkeen turve pysyi hieman kuivempana. Myös pH pysyi turpeessa matalampana pidempään.
Oljella kuivitettu halli oli muuten helppo puhdistaa, mutta pesun aikana olki tukki viemäriputkea.

Entäpä ne jalat? Lintujen jalkapohjien kuntoa seurattiin broilereiden hyvinvoinnin mittarina käytettävällä jalkapohjapisteillä.
Olkihallissa pisteet olivat 8.5 ja turvehallissa 0.0.
Tulos on myös olkipehkulla varsin hyvä, sillä alle 40 pisteen parvissa jalkapohjien kunto luokitellaan hyväksi ja alle 20 pisteen parvissa erinomaiseksi. Suomessa parvien keskiarvo oli 2.04 vuonna 2023.
Lisäksi oljella oli odottamaton etu: Pölyä oli olkihallissa vähemmän kuin turvehallissa.
Turpeesta pölyä jäi lämmitysputkien päälle enemmän kuin säilöntäaineella käsitellystä oljesta, Seppälä sanoo.
Se taas lisää broilerihallin lämmityksen kustannuksia, sillä lämmitysputkien päälle kertyvä pöly toimii eristeenä.