Sähkökatko pimentää maneesin ‒ kuinka tilanteeseen voi varautua ratsastuskouluissa?

Ratsastajainliiton tallitoiminnan vastaava Minna Peltonen kertoo, että jos sähkökatkot ovat alueella yleisiä, yrittäjillä on yleensä valmiina suunnitelmat toimimiseen niiden aikana.

Jos tunnit pidetään, tärkein asia on ohjeistus. Jos sähkökatkot ovat oletettavasti mahdollisia, oppilaiden kanssa käydään läpi toiminta valojen sammuessa.

”Meillä on olemassa talleja, joissa sähköt katkeavat säännöllisesti. Yrittäjät tietävät sen, ja he ovat varautuneet. Oppilaiden kanssa käydään etukäteen läpi, mitä tehdään, jos sähköt katkeavat, ja myös se, mitä ei tehdä. Eli ei esimerkiksi aleta huutamaan”, Peltonen kertoo.

Joillain talleilla on myös varavirtalähteitä, mutta yleensä ne ovat sellaisia, jotka eivät hurahda itse käyntiin, vaan sähköttömyyttä kestää jonkin aikaa.

Estetunteja myrskyillä ei pidetä, koska riskit olisivat valojen sammuessa suuremmat.

Peltonen toteaa, että yleensä hevoset eivät hätkähdä äkillistäkään pimeyttä.

Omilta opettaja-ajoiltaan hän muistaa kerran, kun sähköt menivät poikki kesken laukkaharjoituksen.

”Joku ratsasti edestäni niin, että tunsin ilmavirran, mutta ei mennyt ope littanaksi silläkään kertaa”, hän sanoo.

Katri Mennala pyörittää Mennalan ratsutilaa Korpilahdella. Kuva: Petteri Kivimäki

Korpilahdella Mennalan ratsutilaa pitävä Katri Mennala sen sijaan on kokenut parikin kertaa, jolloin hevonen on säikähtänyt äkillistä pimeyttä.

”Joskus on käynyt niin, että hevonen on saanut slaagin pimeässä maneesissa, ja se on aika järkyttävää”, hän sanoo.

Hänen alueellaan sähkökatkoja on paljon siitä huolimatta, että kaapelit on kaivettu maahan. Siksi hän on hankkinut maneesiin turvavalot, jotka eivät sammu heti sähkön katketessa. Niiden kanssa maneesista tulee hämärä, mutta ei pimeä.

”Meillä on ollut ne jo pitkään. Valoa riittää ainakin puoleksi tunniksi. Kyllä niiden valossa varmaan pystyisi vähän ratsastamaankin jotain käyntitehtäviä, mutta ainakaan ei tule paniikkia”, hän sanoo.

Keskiviikon Jari-myrskyn aikaan Mennala piti illan kaksi ensimmäistä tuntia, mutta loppuillan tunnit peruttiin. Sähköt katkesivatkin useammaksi tunniksi.

Vantaalla Poni-Hakaa pitävä Virpi Ranta kertoo, että heillä ei ole sähkökatkoksia varten varautumissuunnitelmaa, mutta varautua pitäisi.

”Sähköhän voi mennä poikki erinäisistä syistä. Minä olen vasta miettinyt, että mitä jos sota tulee”, Ranta sanoo.

Hän kiittää pääkaupunkiseudun vesiasioista vastaavaa Helsingin Seudun Ympäristöpalveluita siitä, että nämä ottavat huomioon myös eläimet.

”Vesilaitos oli meihin yhteydessä silloin koronan aikaan. Piti täyttää kaavake siitä, paljonko meillä on hevosia ja mikä on veden tarve. Mutta olen lisäksi ajatellut, että pitäisi saada oma kaivo”, hän sanoo.

Sähköstä hän toteaa, että tarvittaessa tunnit keskeytetään, mutta sinänsä hevoset pärjäävät ilmankin jonkun aikaa, kunhan vesi järjestyy.

Loviisassa Esman ratsastuskoulua pitävä Esma Haddas on päätynyt siihen, että tunnit perutaan, jos myrskyä on luvassa.

”Näiden 25 vuoden aikana, kun olen toiminut opettajana, olen huomannut, että on fiksumpi perua kuin katua”, hän kertoo.

Hän toteaa, että lapset ovat hyviä kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaisesti, mutta aikuisten kanssa ei aina mene samoin. Hän muistelee tapausta useamman vuoden takaa, kun hän oli ohjeistanut ratsastajat pysähtymään ja odottamaan hevostensa selässä patterilla toimivan lisävalon sytyttämistä

”Olin kertonut, että parhaassa turvassa olette hevosen selässä, ette maassa. Valot menivät, ja viisi kuudesta ratsastajasta käyttäytyi järkevästi, mutta yksi rouva panikoi, puhui päälle eikä kuunnellut ohjeita. Hän antoi hevoselle epäselviä käskyjä, hevonen hermostui ja hän hyppäsi alas. Hevonen oli pian irti, ja siinä kohtaa ei kenelläkään ollut enää kivaa”, Haddas kertoo.

Tilanne päättyi nopeasti ja hyvin, mutta Haddas ei halua joutua samaan uudelleen.

”En luota, että ohjeitani kuunnellaan, joten vältän joutumasta pimeään maneesiin pakoeläinten kanssa, joita ohjaavat pakenevat ratsastajat”, hän tiivistää.