

Useimman hevosenhoitajan työura alkaa alta parikymppisenä. Työn fyysinen luonne ajaa monen heistä vaihtamaan alaa jossakin vaiheessa. Poikkeuksiakin toki löytyy.
Toista vuottaan Timo Nurmoksen tallilla Ruotsissa työskentelevän Saara Jaakonsaaren työelämä on kulkenut hyvin erilaisia polkuja. Vielä viisi vuotta sitten Saara työskenteli helsinkiläisessä invenstointipankissa.
”Ehdin olla noin 14 vuotta pääkaupunkiseudulla toimivissa eri pankeissa töissä. Onhan arki nykyään hieman erilaista verrattuna pankkimaailmaan”, naurahtaa Saara vastatessaan puhelimeen työpäivän päätteeksi.
Hetken päähänpisto alanvaihto ei Saaralle kuitenkaan ollut. Hevoset ja raviurheilu ovat kuuluneet elokuussa 43 vuotta täyttävän Saaran elämään pienestä pitäen. Mikkelissä nuoruutensa viettäneen Saaran tie vei ensin ratsastuskouluun. Pian raviurheilu vei ala-asteikäisen Saaran mennessään.
”Ratsastuskoululla ei päässyt hoitamaan tarpeeksi hevosia ratsastamisen lisäksi. Ravitalleilla pääsin toimimaan hevosten kanssa ihan eri tavalla.”
Yksi Saaran raviuran tärkeimmistä hevosista on ollut ensimmäinen hoitohevonen Jukka Mynttisen valmentama Reda. 90-luvulla yli 200 starttia juosseen ruunan matkassa Saara pääsi käymään paljon raveissa. Menestystäkin tuli mukavasti, sillä silloisen palkintotason huomioiden Redan yli 45 000 euron voittosumma on kunnioitusta herättävä.
”Redalla on ilman muuta iso merkitys raviuralleni. Sain sitä kautta paljon arvokasta kokemusta valmentamisesta ja raveissa käymisestä.”

Lukion jälkeen Saara vaihtoi Mikkelin seudun pääkaupunkiseutuun. Oma kasvatti Pappa Betalar muutti Risto Väreen tallin Vihtiin. Siitä alkoi yli 20 vuoden läheinen suhde Väreen perheeseen. Tradenomiksi opiskelujen ohella Saara vietti kaiken liikenevän aikansa tallilla.
”Minulla oli käytännössä jatkuvasti jokin oma hevonen Väreen tallissa aina täysipäiväisenä hevosenhoitajana aloittamiseen saakka. Yritin ehtiä töiden lomassa käydä ajamassa ja hoitamassa hevosen. Väreen perhe auttoi kuitenkin minua todella paljon hevosteni kanssa”, kiittelee Saara.
Vaikka raviurheilu ja hevoset veivät Saaran kaiken liikenevän vapaa-ajan, ei hevosenhoitajan täysipäiväinen työ vielä pankkiuran alkuaikoina houkuttanut. Kahtena kesänä Saara kokeili kutenkin Italiassa hevosenhoitajana työskentelyä.
”Oltuani jonkin aikaa työelämässä, päätin suorittaa kauppatieteiden maisterin tutkinnon reilut 10 vuotta sitten Lappeenrannan Yliopistossa. Tuolloin olin pari kesää Gubellinin tallilla kesätöissä. Niistä kesistä jäi oikein mukavat muistot ammattimaisesta hevosenhoitajan työstä.”
”Päätöstä tehdessäni painoi vaakakupissa paljon mahdollisuus toimia täysipäiväisesti hevosten kanssa.” Saara Jaakonsaari
Saaran täysipäiväiseksi hevosenhoitajaksi siirtymisessä oli Emma Väreellä suuri osuus. Emma oli juuri aloittelemassa oman valmennustallin pitoa. Toiminnan kasvaessa nuori ammattivalmentaja tarvitsi lisätyövoimaa.
”Väreet kysyivät minulta enkö haluaisi kokeilla työskennellä kokopäiväisesti hevosten kanssa. Toki mietin jonkin aikaa vastausta työtarjoukseen. Päätöstä tehdessäni painoi vaakakupissa paljon mahdollisuus toimia täysipäiväisesti hevosten kanssa.”
Saaralle päätös siirtyä toimistotöistä täysipäiväiseksi hevosenhoitajaksi hieman alle neljäkymppisenä ei tuntunut hänelle kummalliselle valinnalle. Osa tuttavista piti uranvaihtoa yllättävänä, muttei yllätyksenä.
”Lähipiirilleni ei ravi-innostukseni ollut uusi asia. Olin pyörinyt ravitallilla yli 30 vuotta koulun ja töiden lomassa. Nyt saisin toimia rakastamani lajin parissa täysipäiväisesti.”
Emma Väreellä Saara ehti työskennellä reilut kolme vuotta. Reilu vuosi sitten Ruotsiin siirtymisen taustalla oli halu nähdä ruotsalaista raviurheilua käytännön näkökulmasta. Timo Nurmoksella oli sopivasti työpaikka vapaana.
”Väreellä olivat asiat ilman muuta oikein hyvin työntekijän näkökulmasta. Hevosten kanssa työskentely oli suunniteltu hyvin järkevästi ja käytännöllisesti. Käytimme paljon koneita apuna. Tuntui kuitenkin sopivalle saumalle kokeilla ulkomailla työskentelyä.”
”Timo on siitäkin hyvä työnantaja, että häneltä saa aina kattavan ja perustellun vastauksen kysyessä neuvoa.” Saara Jaakonsaari
Timo Nurmos valmentaa hevosia Jordanstorpissa vajaat 100 kilometriä Tukholmasta lounaaseen. Saaran ensimmäinen vuosi suomalaisen menestysvalmentajan leivissä sujui mainiosti. Työskentely on Saaran mukaan sopivalla tavalla itsenäistä. Valmentaja laatii ajolistat ja asettaa raamit toiminnalle.
”Toimimme kuitenkin itsenäisesti, tärkeintä on työtehtävien suorittaminen. Timo on siitäkin hyvä työnantaja, että häneltä saa aina kattavan ja perustellun vastauksen neuvoa kysyessä.”
Saaran hoitohevosrintamalla tapahtui suurehko mullistus jokin aika sitten. Huipputamma Lara Boko siirtyi Saaran passiksi siitä aiemmin huolehtineen Marjo Kivimaan palattua Suomeen. Lähes 10 miljoonaa kruunua ansainneen huippuhevosen saaminen passihevoseksi tuo Saaran mukaan oman lisämausteensa arkeen. Hän harmittelee hyvän työkaverinsa Suomeen paluuta.
”Onhan tämä minulle uusi tilanne. Toki pääsin viime vuonna aistimaan ikäluokkafinaalien tunnelmaa Beat Itin kanssa. Lara Boko on kuitenkin absoluuttinen huippuhevonen. Katsotaan mitä Timo päättää tamman kilpailuista tulevalla kaudella.”
”Harvemmin nykyisellään kukaan meistä voi toimia samalla alalla koko työelämänsä ajan.” Saara Jaakonsaari
Saara keskittyy tällä hetkellä täysillä työntekoon ja alkavaan kilpailukauteen. Missä hän näkee itsensä esimerkiksi 10 vuoden päästä, ei hänellä ole selkeää vastausta. Hevosenhoitajan töitä hän aikoo tehdä niin kauan kuin jaksamista riittää. Saara korostaa hevosalan tarjoavan myös hienon mahdollisuuden päästä työskentelemään ulkomailla.
”Eräs tuttavani sanoi humoristisesti minun olevan yksi Suomen koulutetuimmista hevosenhoitajista. On tärkeä seurata unelmiaan ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin elämässä. Harvemmin nykyisellään kukaan meistä voi toimia samalla alalla koko työelämänsä ajan. Hevosenhoitajan työssä oppii paljon hyödyllisiä asioita kuten ongelman ratkaisua, itsenäistä ajattelua sekä vastuun ottamista. Niistä taidoista on hyötyä millä alalla tahansa.”