Anniina Pekonen sai johdattaa Jockas Ritan kuninkaallisiin seremonioihin. Kuva: Maisa Hyttinen / Suomen HipposYlöjärviJockas Ritan toinen kuningatartitteli tuli hurjan taistelun jälkeen: ”Tämä oli meillekin paljon hienompi matka”
Joku ehkä yllättyi, millaisen rajun vastuksen hallitseva kuningatar Jockas Rita sai muilta nuorilta sankarittarilta Villilotalta ja Akvarellilta. Silti Teivossa jäi tunne: Jockas Rita ja Santtu Raitala eivät hevillä seppeleestä ja kruunusta hellitä!TilaajalleHomma on kontrollissa. Siltä voittajavaljakon toiminta viikonlopun kuningatarkilvassa vaikutti, ja niin se myös oli!
Eikä suurvoittoja kuulukaan saada helpolla.
Siitä pitivät huolen Seppo Suurosen jättimäisen menestyksekkään suomenhevostoiminnan uusi helmi Villilotta ja Akvarelli, jonka taustatarina kertoo, että raviurheilussa voi rakentaa menestystä myös pienestä.
Santtu Raitala on raviurheilija, joka osaa myös yllättää. Juuri siksi hän on niin hyvä, jopa ylivoimainen ”ravishakinpelaaja” maassamme. Vastustajat eivät osaa ennakoida seuraavaa siirtoa. Ja yleensä ratkaisuissa on ideaa, senhän sanovat tilastotkin.
Päätösmatkalle lähdettiin kokonaisajassa Jockas Ritan 1,2 sekunnin keulasta. Siksi lähtöpaikan valinta takariviin 3 100 metriltä tuntui riskialttiiltakin, ainakin hieman. Entä jos keula pääseekin jotenkin karkaamaan?
Valmentaja Seppo Suurosella esimerkiksi peli oli selvä ennen päätösmatkaa: ”Koitetaan ajaa karkuun!”
Villilotta ja ohjastajansa Henri Bollström tekivät todellakin parhaansa päätöskisan keulavaljakkona. Bollström sääti vauhdin todella tarkasti sopivaksi, mitään hölkkävauhtia ei menty metriäkään.
Silti Villilotalta löytyi 20-vauhtinen lopetus jättimäisen urakan päätteeksi. Mutta, oikeastaan kaksi muttaa. Vaikka vauhti oli lopussa rajua ja vaikka Jockas Ritan matkalle kohti kärkeä neljännestä ulkoa ilmestyi karikoita, riski oli hallinnassa.
Raitala päästeli suomenhevostammojen joukossa loppukaarretta hirmuvauhtia neljättä rataa kuin kilpa-auton ratissa. Ja toinen mutta: Akvarelli oli saanut vaania Bollströmin puserossa koko matkan, ja Tuomas Pakkanen käänsi tulokastamman lopussa hyökkäykseen.
Välistä kurkottanut Akvarelli vei päätösmatkan niukasti ennen sisäradan Villilottaa ja ulkoa kirinyttä Jockas Ritaa. Kuva: Anu LeppänenJockas Ritan ei tarvinnutkaan voittaa päätösmatkaa, vaan alle sekunnin ero kärkeen riitti hyvinkin. Tätä Santtu Raitala tyytyi loppumetreillä varmistamaan. Sen sijaan Tuomas Pakkanen ei tyytynyt peesailemaan, vaan halusi osallistua voittotaistoon, osallistui ja myös voitti tiukan tiukan taiston.
Ilo pursui joka tapauksessa Santtu Raitalan ja tiiminsä, etuvartiossa tamman hoitajan Anniina Pekosen, olemuksesta. Raitala säilytti siinä hötäkässä siltikin normaalin analyyttisyytensä.
”Tuntui hyvältä ja huonolta samaan aikaan pitkällä matkalla parijonossa”, Santtu Raitala kuvaili.
”Hevonen tuntui hyvältä ja homma eteni. Samalla oli huimaavaa seurata taustalta Henri Bollströmin ja Villilotan todella vahvaa tekemistä keulilla. Vauhti oli säädetty täsmälleen oikein meitä vastaan, ja sitä lisättiin täsmälleen oikeissa kohdissa.”
Santtu Raitala on hyvä siksikin, ettei hän pelkää häviämistä, vaan uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja. Silti tuli mieleen, alkoiko jonossa pelottaa tai kaduttaa takarivin valinta?
”Ei kumpaakaan. Takarivin halusin, koska Rita oli jo vähän innokkaana kaiken viikonlopun kilpailemisen jälkeen, ja halusin homman pysyvän kontrollissa alusta saakka sen kanssa”, Raitala painotti.
”Teki jättimäisen vaikutuksen huomata, kuinka kovat tammat keulilla oli. Ne tekivät kaiken jälkeen hirmulopetuksen, joten pakko sanoa, että vastus oli kivenkova.”
Jockas Ritan toinen kuningatartitteli tuli osin eri tavalla kuin viime vuonna. Oulussa Jockas Rita voitti kaikki kolme osamatkaa ja oli koko ajan niskan päällä vastustajiinsa nähden.
Teivossa Jockas Rita voitti kaksi ensimmäistä matkaa ja oli lopulta hyvin varma kuningatar. Kuitenkin kisa oli paljon tiukempi ja jännempi kuin viime vuonna.
”Rehellisesti sanottuna tämä oli meillekin paljon hienompi matka”, Santtu Raitala totesi urheilullisesti.
”Oli hienoa nähdä, kuinka moni oli onnistunut valmistelemaan hevosensa tähän kilpailuun ja millaisen haasteen ne antoivat. Se nostaa meillekin kuningattaruuden arvoa.”
Jockas Ritan ympärillä koko toiminta vaikuttaa olevan etenemistä kohti kauden päätapahtumaa Kuninkuusraveja.
”Näin se on, ja kaikki on mennyt aika nappiin sitä suunnitelmaa toteuttaessa. Kaikki harjoitukset ovat ja muut valmistelut ovat toteutuneet juuri kuten ne on suunniteltukin.”
Mukana Kuningatarkilvassa oli kaksi viimeistä vuottaan kilpaillutta tammaa, viisitoistavuotiaat Annan ja Runoneito, sekä kolme muuta yli 10-vuotiasta. Kärkikolmikko oli nuoria tammoja: Jockas Rita, 8, ja ensikertalaiset, Villilotta, 7 ja Akvarelli, 7.
”Toivotaan kovia kamppailuja tulevinakin vuosina”, hehkutti Raitala.
Villilotta oli kovin haastaja, ja se teki seppeleen metsästyksestä pitkällä matkalla todellisen taistelun.
”Mielenkiintoinen päätöskisa on takana”, huokaili Henri Bollström taiston tauottua.
”Oli jännittävää, kun Villilotta ei ollut koskaan ollut juossut yli 2 100 metrin kisoja. Hevonen oli aivan mahtava ja tiiminäkin onnistuttiin aika täydellisesti. En voinut käsittää etukäteen, että tämä hevonen oli näin hyvä.”
Henna ja Markku Latvalan reaktio Akvarellin päätösmatkan voiton varmistumisen jälkeen oli aitoudessaan vastustamaton. Kuva: Elina PaavolaVuoden 2026 kuningatarkilvan ”se juttu” oli kuitenkin kolmanneksi sijoittunut Akvarelli Pohjanmaalta Alajärveltä, joka vei nimiinsä päätösmatkan ankaran taiston. Pienessä tallissa isäntä Markku Latvala valmentaa viikonlopun sankaritarta Akvarellia ja vaimo Henna Latvala viisivuotiasta lupausta ori Pedaalia.
”Olen puulla päähän lyöty, kirjaimellisesti”, Markku Latvaa kertoi.
”Päätösmatkalla nimittäin löin pääni tallikurvissa yläpuolella vaanineisiin portaisiin niin kovasti, että katsoivat että pyörtyykö tuo? Ja olen äimistynyt myös muuten, monestakin asiasta. Tammasta tietenkin, koska mikä tahansa sijoitus olisi kelvannut. Tärkeää meille oli, etteivät muut juokse meiltä karkuun. Sijoitustavoitetta ei ollut.”
Latvala kertoo olleensa myös äimistynyt Akvarellin ympärilleen synnyttämästä ilmiöstä.
”Kannatus ja yhteisöllisyys on ollut aivan mieletöntä. Ei voi ikinä kuvitella pääsevänsä kokemaan tällaista tunnemyrskyä. Sitten kaikki huipentui päätösmatkaan. Kaikki mukana olleet halusivat halata kaikkia!”
Alajärveläisen maanviljelijän Markku Laurilan ja vaimonsa Hennan matka suomenhevoshuipulle on vienyt 20 vuotta.
”Vaimo toi hevoset taloon. Hän harrasti niitä jo ennen tapaamistamme. Minä innostuin vasta, kun kimppahevonen lämminverinen Nepal Rose Nova oli aika hyvä, ja kierrettiin kimpan kanssa katsomassa sen kilpailuja. Ilmoitin vaimolle, että haluan itse oppia valmentamaan hevosia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
