Arielin jälkeläinen, Kuronen eli Pinomäen Pompidou, antaa joka päivä Paunulle syyn hymyyn. Kuva: Meiju Paunu
”Hevoset ovat muuttaneet paitsi elämääni, myös minua” – harrastaja herää eloon hevosten kanssa
”Ei sillä ole väliä, millainen hevonen on, vaan sillä millainen minä olen sen kanssa”, toteaa hevosharrastaja Meiju Paunu Kokemäeltä.Tilaajalle
Meiju Paunu sai viettää kahdeksan onnellista vuotta suomenhevostammansa Pinomäen Arielin kanssa. Kuva: Fanni TähtinenSe hetki, kun äkillisesti oli pakko luopua suomenhevostamma Arielista, oli Meiju Paunun hevoselämän kovin paikka. Raastavin kokemus, joka jätti Paunun heikkouden tilaan syksyllä 2021. Myös 30 vuotta jatkuneesta hevosharrastuksesta luopuminenkin kävi mielessä.
”Arielin menetyksestä aiheutuneen katkeruuden sijaan tunnen nykyään kiitosta. Sain kuitenkin niin monen vuoden ajan kokea ainutlaatuisia hetkiä sen kanssa. Ikävä ei tietenkään ole kadonnut minnekään, mutta se on alkanut antaa elämälle taas tilaa”, Paunu kertoo, ja toteaa, että tämän kokemuksen myötä hän on ollut vahvempi kuin koskaan.
Arielia Paunu kuvaa elämänsä hevoseksi. Hän osti tamman jo varsana ja vietti sen kanssa kertomansa mukaan kahdeksan onnellista vuotta.
”Onneksi Arielista jäi tuo omakasvatti Kuronen, jossa näen emäänsä päivä päivältä enemmän ja enemmän.”
Meiju Paunu aloitti ratsastuksen nelivuotiaana talutusratsastuksessa, eikä taukoja ole ollut. Vuodesta 2006 lähtien hän on omistanut kymmenkunta hevosta ja nyt hänen kasvattinsa, Ariel-tamman jälkeläinen on kolmivuotias.
”Kuronen on tuollainen takakarvaajan paikalla pelaava ryhmärusettiluistelija, joka ei todellakaan aina ymmärrä mitä tarkoittaa ihmisen oma tila, vaan kuvittelee vapaan rakkauden olevan sallittua tilanteessa kuin tilanteessa.”
Paunu kuvaa nuorta kansallisaarrettaan humoristisesti epäkeskogeeneistä kasatuksi hevoseläimen jäljitelmäksi.
”Vielä joku päivä isompana pelikentälle päästyään se tekee varmasti heti maalin. Omaan verkkoon. Rakastan sitä ihan valtavasti.”
Hevoset ovat Paunun mukaan opettaneet hänelle paljon.
”Hevoset ovat muuttaneet paitsi elämääni, myös minua. Olen oppinut hevosilta valtavan paljon ennen kaikkea itsestäni. Hevosten kanssa herään aina eloon. Ne eivät tuomitse, vaan saan olla niiden kanssa juuri sellainen kuin olen.”
Paunu kertoo oman kasvattinsa myötä ymmärtäneensä, että hänen elämänsä hevosia voi sittenkin olla olemassa enemmän kuin yksi.
”Jokainen hevonen on omalla tavallaan merkityksellinen.”
Paunu toteaa, ettei olisi vielä 90-luvulla Aiglen kumisaappaat jalassa ja kirkkaanvihreät näppylähanskat kädessä, kaviouraa hieman liian iso kypärä päässä kiertäessään uskonut, että olisi jonain päivänä ihan oikean hevosen kasvattaja. Se hetki koitti, kun Ariel varsoi Kurosen.
”Miten se pieni varsa oli yhtäkkiä 11 kuukauden odotuksen jälkeen siinä edessä, elinvoimaisena ja uteliaana, valmiina ottamaan vastaan kaiken, mitä maailmalla on sille tarjottavana. Se koko varsakesä oli yhtä iloista muistoa, jota käyn läpi hymyssä suin varmasti vielä vuosikymmenienkin päästä.”
Meiju Paunulla on nyt edessään matka tutunoloisen, mutta eri tavalla ainutlaatuisen hevosen kanssa.
”Tämä matka varmasti antaa taas lisää uusia hymyn suupieliin nostattavia muistoja.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
