Keväällä 1963 sain kuorma-autokortin, yo-paperit lyseosta ja mustavalko-Warren. Syksyllä vuorossa oli panssarivoimat ja -koulu.
Warre toimi ajopelinä. Panssarikoulun parkkipaikalla toistui tuttu tilanne. Warre käynnistyi, mutta muita autoja joutui työntämään käyntiin pakkasessa.
Koska merkkituntemus oli hallinnassa, kelpasin komppanian päällikön Warre-hovikuskiksi välillä Parola–Lahden upseerikerho.
Lisänä tuli kutsu tiedekuntaan. Kaikissa vaiheissa Warre toimi varmana kulkuvälineenä.
Kesäautona minulla oli myös Buick Skylark.
Kun Skylarkin varaosatarve yllätti, hakureissulla Tukholmaan Warre toimi jälkeen ajopelinä.
Savua riitti, kun öljy paloi bensan joukossa. Varaosat kulkivat kätevästi sohvapenkin alla. Vaan riitti sen maavara aina hirvijahtireissuja myöten.
Vappuna 1998 Skylark jäi eläkkeelle, mutta Warre jatkaa palvelustaan jänisjahtiautona. Se korvaa myös jänisräikän aamun ajoja alettaessa.
Riemu-Warre kerrassaan, kuten ajajansakin!
VÄINÖ K. KOPRA
Riihimäki