Olli Kokkonen viihtyy Valtran ratissa. Tunteja traktoriin tulee vuodessa 1000-1200, mitä Kokkonen pitää maltillisena lukuna. Kuva: Jesse Karppi
Olli Kokkonen iloitsee lumisateesta, vaikka se tarkoittaa työvuoron alkamista kello kaksi yöllä: ”Sääennusteisiin ei voi yhtään luottaa”
Lumiurakoinnissa tärkeää on, että saa nukuttua silloin, kun siihen on mahdollisuus.Tilaajalle
Luminen talvi on pitänyt aurauskaluston liikkeellä. Kuvituskuva. Kuva: Kyösti AaltoRunsasluminen talvi on pitänyt lumenauraajat liikkeessä. Yksi talven ahkeroijista on mäntyharjulainen Olli Kokkonen, joka vastaa lumiaurauksista perheensä kuljetusliikkeessä. Valtra 174 -traktorilla aurauksia urakoiva Kokkonen kertoo Mäntyharjulla lunta tulleen tänä talvena 40-45 senttiä.
”Aika normaalimäärä se on viime talviin nähden. Meillä päin on ollut viime vuosina aika reilusti lunta”, Kokkonen kuvailee.
Kokkosen suurin aurausasiakas on Mäntyharjun kunta, jolle hän urakoi muun muassa luistelukenttien aurauksia sekä muiden liikuntapaikkojen ympärysten lumitöitä. Lisäksi asiakkaana on yksityisteitä.
”Aurauslenkki kestää suurin piirtein kaksitoista tuntia. Minusta se on ihan kohtuumittainen”, Kokkonen naurahtaa.
Kun aurattavana on liikuntapaikkoja, aurauskynnys on matala.
”Osa lenkistä on aurattava, jos lunta tulee kaksi senttiä. Jos sen verran on aamuyöllä maassa, silloin on lähdettävä.”
Lumisadetilanne on Kokkosen mukaan vahdittava itse.
”Sääennusteisiin ei lumisateiden suhteen voi yhtään luottaa. Pakkaset ennusteet näyttävät hyvin, mutta sademäärät ja mitä taivaalta tulee, heittelevät ihan laidasta laitaan. Niissä ei parane luottaa ennusteisiin”, hän korostaa.
”Jos on yhtään riskiä siitä, että lunta voi tulla, ei auta muu kuin herätä määräajoin vahtimaan, mikä tilanne on.”
Auraushommissa työt kutsuvat vuorokaudenajasta riippumatta. Olli Kokkonen kertoo, että suuri osa hänen aurattavanaan olevista paikoista pitää olla aurattuna aamukuuteen tai -seitsemään mennessä.
”Mielelläni lähden viimeistään kahden aikaan liikkeelle. Silloin ehtii tehdä hommat suhteellisen rauhassa, eikä tarvitse koko ajan olla hätä päällä”, Kokkonen kuvailee.
Aika traktorin ratissa kuluu Kokkosen mukaan hyvin.
”Puhun puhelimessa melkein koko ajan.”
Puhelimessa hän kertoo tosiaan puhuvansa myös aamuyön tunteina.
”Muiden auramiesten kanssa”, hän naurahtaa kysymykseen siitä, kenen kanssa noihin aikoihin puhutaan puhelimessa.
”Usein on ryhmäpuheluita, tai muuten vaan rupatellaan jonkun kanssa. Varsinkin ryhmäpuheluissa ollaan melkein kuin kahvipöydän ääressä, mutta puhelimien välityksellä.”
”Minulla ainakin on niin hyvät unenlahjat, että voin käydä nukkumaan vaikka viideltä iltapäivällä.”
Omaa jaksamista auttaa se, että saa nukuttua silloin, kun nukkumaan pääsee.
”Minulla ainakin on niin hyvät unenlahjat, että voin käydä nukkumaan vaikka viideltä iltapäivällä ja herään puolilta öin virkeänä. Pitää olla tyytyväinen, että se onnistuu.”
Kokkosen mukaan suurin osa lumiurakoinneista on tuntiveloituksellisia.
”Jos ei koko talvena sada lunta, sitten ei saakaan mitään. Kunnan kanssa on kuitenkin tehty osasta aurauspalveluista sopimuksia, joissa on sovittu minimimäärä. He voivat ilmoittaa ostavansa vaikka 20 aurauskertaa, joista varmasti maksetaan, vaikka aurauksia olisikin vähemmän. Sellaisessa mallissa riskiä jaetaan mielestäni fiksusti molempien osapuolten kesken.”
”Ei kai sitä tekisikään, jos hommasta ei tykkäisi.”
Kun lumenaurausta ei ole, Olli Kokkonen rentoutuu – esimerkiksi latukoneen puikoissa.
”Meillä on hoidossa parikymmentä kilometriä kunnan latuverkkoa. Jos sataa lunta, toinen kuski tekee sitä, mutta välillä se on minunkin hommanani. Se on vähän kuin harrastusta tai terapiahommaa auraamiseen verrattuna, kun latukoneella ajelee. Se ei tunnu edes työnteolta.”
Myös auraustyöstä Kokkonen kertoo pitävänsä.
”Ainakin alkutalvesta homma on kivaa, ja ei kai sitä tekisikään, jos hommasta ei tykkäisi”, hän kuvailee.
”Mukavahan se on, että lunta tulee, kun se minua työllistää, mutta jossain kohdassa tietysti jo riittäisikin. Jos sataa monta päivää putkeen ja keli sahaa plussan ja miinuksen välillä, niin kyllähän se välillä tympiikin.”
Olli Kokkonen kuitenkin vakuuttaa, että ei vielä odota kevättä.
”Sen verran on vielä intoa jäljellä tällekin talvelle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
