Kampiakselin katkeaminen oli Ville-Matti Vuolletille koneurakoinnin käännekohta — nämä asiat estävät hänen mukaansa ammattimaisen urakoinnin kehittymisen Suomessa

Ville-Matti Vuollet muutti perheensä mukana Kalajoelle vuonna 1987. Vanhemmat päätyivät ostamaan hänen isovanhempiensa tilan Mäkelän, jonka maat olivat olleet vuokralla jo vuosia ja koneet oli myyty.

Maatilan myötä isä opetti traktoreista innostuneet poikansa Ville-Matin ja Juha-Pekan ajamaan heti, kun näiden jalat yltivät polkimille. Pian pojat kulkivat ajamassa milloin mitäkin konetta pitkin naapuritiloja, tosin tielle päästiin vasta 15-vuotiaana traktorikortin myötä.

Pojat aloittivat lumityöt aluksi vanhempiensa nimiin. Muutaman vuoden päästä alkoivat Metsäliiton auraustyöt. Kuorma-autokortin myötä Vuollet pääsi ajamaan paikallista maitoautoa, mikä mahdollisti paikan armeijassa hävittäjälentolaivueen kuljettajakoulutukseen.

Armeijan jälkeen hänen oli suoritettava ammatillinen perustutkinto EU-tukien ja viljelijästatuksen saamiseksi tulevaa tilakauppaa ajatellen. Hän aloitti työt myös puuauton kuljettajana. Tilakauppa tehtiin vuonna 2002. Veljekset hankkivat seuraavana vuonna käytetyn ajosilppurin ja uuden sivullekarhottavan.

Ajosilppurin kampiakselin katkeamisen ja muiden teknisten murheiden seurauksena nämä vaihdettiin uusiin jo kesällä 2004. ”Vasta uusien koneiden myötä urakointi oikeasti alkoi sujumaan ja Kalajoen Neliveto Oy perustettiin,” Vuollet kertoo. Hän lopetti itse pöllinajon vuonna 2006 koneurakoinnin laajentuessa. Kalajoen Neliveto palasi puunajoon myöhemmin väliaikaisesti.

Vuollet näkee kampiakseliremontin myötä alkaneen yhteistyön saksalaisten koneliikkeiden kanssa käännekohtana. ”Se oli hyppy todellisuuteen, että maailmassa on traktoriurakointia merkittävässä mittakaavassa ja sitä tehdään ammattimaisesti.”

Hän kertoo, että Saksassa on puhtaita koneurakoitsijoita sekä koneasemia, joissa viljelijät ovat osakkaina. Tilat keskittyvät eläintuotantoon ja koneasemat konetöihin, joissa koneita ajavat ammattilaiset. Näin voidaan keskittyä oman toiminnan kannalta oleellisiin asioihin.

Vuolletin mukaan Saksan biokaasubuumi nosti koneurakoinnin tasolle, jossa koneasemaliiketoimintaa voitiin pyörittää ammattimaisessa mittakaavassa. Urakointitaksat ovat noin 20 % korkeammat kuin Suomessa huolimatta siitä, että olosuhteet ja työmäärä antavat mittakaavaetuja.

Vuollet näkee, että EU:hun liittymisen myötä tukien aiheuttama pellon pääomittuminen nostaa pellon hintaa ja estää pääsyn järkevästi pellonvuokramarkkinoille, mikä rajoittaa maatilojen kehittymistä mittakaavallisesti. Kehittyvillä, investoivilla tiloilla raha valuu maan omistukseen, jolloin muodostuu pula joko työväestä, kalustosta tai toimintaa ei pystytä kehittämään taloudellisesti.

Vuolletin mielestä pitäisi olla rahoitusinstrumentteja, joilla tila voisi jyvittää urakointia ympärivuotisiksi kuluiksi kuukausien varrelle. Näiden puute osaltaan estää urakoinnin kehittymistä. Vuollet mainitsee myös Suomen olosuhteet rajoittavaksi tekijäksi urakoinnille.

Lue Koneviestin nettisivuilta, mitä rakenteellisia ongelmia Ville-Matti Vuollet näkee Suomen maatalouspolitiikassa! Samalla voit lukea, mitkä syyt johtivat puu-urakoinnin päättymiseen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Alansa ammattilainen: Koneurakoitsija Jari Åsenbrygg keskittyy omaan tekemiseen ja tuloksentekoon vaikeina aikoina — ”Kone pitää tienata töillä, jotta sen voi joskus myydä järkevästi”

Liperiläistä lihakarjatilallista Vesa Erosta suomalaisen maanviljelyn tulevaisuus huolettaa — ”Alan pitäisi olla ihan eri tasolla, jos tätä haluaisin jälkipolville markkinoida”

Aarno Lindforsille kotimaan omavaraisuus on kaikki kaikessa — ”Maatalouden ongelmat johtuvat kotikutoisesta byrokratiasta ja riitaisasta puoluepolitiikasta”