Fordilta loppui uskallus uuden Caprin toteutuksessa – auto uppoaa katumaasturien valtavirtaan

Alkuperäinen Ford Capri ansaitsee paikkansa yhtenä automaailman legendoista. Fordin uudella sähkö-Caprilla on puolensa, mutta vastaavaan se ei yllä.

Voin kuvitella Fordin suunnitteluosaston innon, kun tehtäväksi tuli Caprin herättäminen henkiin. Luonnoksiin piirtyi vanhaa kunnioittava kaksiovinen ikoniehdokas.

Into hiipui reunaehtoihin. Neliovisuus vielä hoitui, mutta tekniikaksi valittu Volkswagenin sähköalusta korotti lopputuloksen tavallisten sähköisten katumaastureiden sarjaan.

Valtavirrasta lopputulos eroaa lähinnä viistoperällään.

Alkuperäiset Ford Caprit ovat automaailman klassikkoja.  Kuva: Jarmo Palokallio

Ford esitteli Caprin 1960-luvun lopulla. Urheilullinen ja pirteä pikkusportti nousi suureen suosioon.

Capri sai nopeasti kilpailijakseen sulavalinjaisen Opel Mantan. Toivon, että uutta sähkö-Mantaa lupailevalla Opelilla riittää enemmän rohkeutta.

Takavedolla auton kantama nousee yli 600 kilometriin. Kuva: Carolina Husu

Uusi sähköinen Capri on ottanut vanhasta mallia lähinnä takasivuikkunan muodossa. Tarkasti katsomalla myös konepellissä on vähän vastaavia vekkejä.

Lopputuloksen tuhoaa korin alaosaa korottava akusto.

Caprin tekniikka ja voimalinja on peräisin Volkswagenilta. Sama löytyy ID-sarjan autoista ja Škodan sähkäreistä.

Sisarautoihin kuuluu myös Fordin Explorer. Capria voi pitää sen urheilumallina. Hintaeroa autojen lähtöhinnassa on noin 2 500 euroa.

Koriltaan Capri on sisariaan pidempi, sillä viistokaton ei ole haluttu syövän tiloja. Pituutta sillä on yli 4,6 metriä.

Takasivuikkunan muodossa on jotain muistoa vanhasta. Kuva: Carolina Husu

Auton alustan pehmeys ja sitä kautta ajettavuus on lievä pettymys. Matka-ajo valtaväylillä on levottoman rullaavaa.

Paremmin Capri pärjää pienillä kyläteillä. Se ottaa tiukatkin mutkan kallistelematta ja kiihtyy pirteästi suorille.

Nelivetomallissa tehoa on peräti 340 hevosvoimaa. Niillä vanha Capri jäisi kuin seisomaan. Nollasta 100 kilometriin tunnissa auto singahtaa noin 5 sekunnissa.

Kojelautaa hallitseva kosketusnäyttö liukuu sen takana olevan kotelon suojaksi. Kuva: Carolina Husu

Hallintalaitteet on keskitetty kosketusnäyttöön ja rattiin. Ratin hipaisu-liukulevy on suorastaan raivostuttava käytettävä.

Käsittämätöntä, että moinen härpäke on yleensä hyväksytty tuotantoon. Se ei varsinaisesti kannusta ostopäätöksiin.

Samaa sarjaa on äänenvoimakkuuden liukukytkin. Se löytyy keskikonsolista.

Sivuikkunakytkimissäkin on säästetty. Niitä on vain kaksi neljälle ikkunalle.

Kojelaudan ainut valopilkku on liikkuva keskinäyttö, jonka taakse jää salalokero.

Sähköisille sivuikkunoille on vain kaksi painiketta. Kuva: Carolina Husu

Plussaa auto saa sisätiloista ja toimintasäteestä. Taaksekin mahtuu.

Matkustamon toteutus on budjettilinjaa, eli yleisvaikutelma on säväyttävän sijaan normaalin muovinen.

Takavetomallissa akku on joko 52 tai 77 kilowattituntia. Nelivedon akku vetää 79 kilowattituntia.

Akun esilämmityksen osalta tekniikka on päivittynyt toimivaksi. Wltp-normin mukaista kantamaa takavedolla on pisimmillään 627 kilometriä.

Tavaratila on tilava, mutta nostokynnys syö sen käytettävyyttä. Kuva: Carolina Husu

Caprin tavaratila vetää 567 litraa. Takavetoisten jarrullinen vetopaino on 1 000 ja nelivetoisten 1 200 kilogrammaa.

Kaikkineen Capri on toimiva sähköauto perhekäyttöön. Miinusta se saa lähinnä Volkswagenin epäonnistuneista liukukytkimistä ja rohkeuden puutteesta.

Juttuseuraa tälläkin saattaa silti saada. Niin vahva on vanhan Caprin brändi.

Caprin alkaen hinta jää 45  650 euroon. Nelivedolla lähtöhinta on 47 650 euroa.