Koeajossa Kawasaki Ninja 7 hybrid – moottoripyörien tulevaisuus vai päästöhuijaus?

Moottoripyöräily on fiilislaji, ja se näkyy siinä, minkälaisia pyöriä valmistajat kehittävät ja tuovat markkinoille. Täyssähkömoottoripyöriä on markkinoilla jos jonkinlaista, mutta ainakin Tampereella pari viikkoa sitten järjestetyssä moottoripyörin koeajopäivässä ne loistivat poissaolollaan maahantuojien teltoilla.

Täyssähkömoottoripyörät eivät vain tahdo lyödä läpi. Ne ovat kalliita, ja niistä puuttuu se jonkin. Toisin sanoen polttomoottori. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, voisiko Kawasakilta tänä vuonna markkinoille tullut hybridimoottoripyörä löytää asiakaskuntansa.

Potentiaalia Kawasaki Ninja 7 hybridissä ainakin on. ”Konepellin” alta löytyy 450 kuutioinen vesijäähdytteinen nelitahtimoottori, josta tehoja irtoaa 43,5 kW. Rinnalle on tuotu sähkömoottori, jonka ansiosta hybridinettoteho nousee 51,1 kW:iin. Kokonaissuorituskykyä voi verrata 650–700 cc:n luokan pyöriin, kiihdytyksissä Kawasaki painii 15 sekunnin ajan peräti 1 000 cc:n supersportien luokassa e-boostin avustuksella. Polttoainetalouden luvataan olevan noin 250 cc:n luokkaa.

Pyörässä on valittavissa kolme eri ajotilaa: Sport-hybrid, eco-hybrid ja täysin sähkömoottoria käyttävä EV, josta valmistaja lupaa olevan hyötyä esimerkiksi asuinalueilla ja pysäköintihalleissa.

Eco-tilassa on valittavissa automaattinen vaihteiden vaihto. Se on todennäköisesti kätevä rauhallisessa ajossa kaupungissa.

Sport-tilaakin ekologistaa autoista tuttu start-stop toiminto, jossa polttomoottori sammuu esimerkiksi risteyksissä joutokäynnin välttämiseksi.

Erittäin tervetullut toiminto on ”kävelytila”, joka tulee tarpeeseen, sillä pyörä on painava 450-kuutioiseksi. Painoa on noin 230 kiloa. Kävelytilan avulla lyhyempikin kuski saa pyörän tyylikkäästi parkkeerattua.

Kawasakin näyttö harmillisen pieni ja ensisilmäyksellä sekava. Kuva: Sanne Katainen

Kawasakia myydään hintaan 16 900 euroa. Isoin kysymys lienee, saako pyörän ominaisuuksista rahoilleen vastinetta.

Suoritimme lyhyen koeajon, jolla sai ensituntumaa hybridipyörän toiminnan saloihin.

Hybridin selkään hyppäävä joutuu ensimmäisenä totuttelemaan ajoon ilman kytkintä ja jalalla operoitavaa vaihdevipua. Se käy yllättävän helposti eikä käsi vastoin odotuksia etsikään kadonnutta kytkintä ajon aikana.

Ajotilaa pystyy näppärästi vasemmalla puolella olevista painikkeista vaihtamaan. Ne on merkitty selkeästi, ja niihin on helppo osua paksuillakin ajohanskoilla. Se hyvä, sillä jonkinlainen näytöltä operoitava valikko tekisi hommasta turhan pikkutarkkaa näpertelyä. Kawasakin näyttö on pieni ja sekavan oloinen.

Henri Rantanen tykästyi uuden Kawasakin ulkonäköön. Kuva: Sanne Katainen

Automaattisella eco-asetuksella vaihteet vaihtuvat hämmentävän pienillä kierroksilla. Se säästää ehkä ilmastoa, mutta moottoritielle liittyessä pyörää on vaikea saada kiihtymään tarpeeksi nopeasti.

Sport-asetuksella meno tuntuu sen sijaan mellevältä. Vaihteet vaihtuvat napin painalluksella ja kuljettajaa hymyilyttää. Ajoasento on kyykkypyöräksi yllättävän mukava.

Valmistajan mukaan jo 15 minuutin ajossa voi ladata 50 prosenttia akun tehosta.

Keskikulutukseksi luvataan 2,5 litraa satasella. Sitä ei kuitenkaan moottoripyörien tapaan virallisesti ilmoiteta, vaan kulutus riippuu täysin ajosta ja kuskista.

Pieni keskikulutus aiheuttaa hieman skeptisyyttä. Eco-tilassa polttomoottori hyppää kelkkaan jo maltillisella kaasukahvan väännöllä, ja se sammuu vasta kun pyörän pysäyttää.

Kaupunkiajossa liike tuotetaan siis käytännössä polttomoottorilla. Toki start-stop-toiminto tuo epäilemättä säästöä. Pelkän sähkömoottorin käyttö kaupunkiajossa lienee toistaiseksi utopiaa, jos kerran sen käyttöä suositellaan lähinnä mataliin nopeuksiin.

Kuljettajalla on joka tapauksessa perinteistä pyörää enemmän valtaa vaikuttaa omaan keskikulutukseensa.

Ajotilan valinta on tehty helpoksi isoilla painikkeilla. Kuva: Sanne Katainen

Tampereen koeajopäivässä Kawasakin testannut motoristi Henri Rantanen kehuu pyörän ulkonäköä.

”Autopuolella ensimmäisissä hybrideissä mentiin ulkonäössä auttamattomasti pieleen. On hienoa, että hybridi-Kawasakin ulkonäkö on pidetty sporttisena.”

Rantasen mielestä pyörä on helppo käsitellä, kääntösäde on mukavan pieni ja painopiste on alhaalla ja keskellä.

”Hybridin ominaisuudet tuovat ehkä rentoutta kaupunkiajoon, mutta mitään kauheita kiksejä en pyörästä saanut”, Rantanen kertoo koeajofiiliksiään.

Loppukaneettina voidaan todeta, että Kawasakin hybridi on vähintäänkin askel hyvään suuntaan moottoripyöräilyn historiassa. Kun akkukapasiteettia saadaan vielä kehitettyä niin, että sillä pystyy ajamaan pidempää matkaa pyörän ulkonäön tai paino-tehosuhteen siitä kärsimättä, alkaa käsissä olla jo todellinen helmi.