Tälläinen oli ensimmäinen toimiva, Suomessa valmistunut kylvökone vuodelta 1860 – versio kylvökoneesta löytyy yhä maatalousmuseosta

Luutnantti ja opettaja Odert Gripenberg (1788–1848) ponnisteli koko aikuisikänsä kylvökoneen kehittämiseksi ja kulutti tässä hankkeessa omat ja lainatut varansa. Gripenberg sai kylvökoneelleen jopa patentin Englannissa vuonna 1846, mutta joutui hetimiten myymään sen rahapulassa.

Viimeisimmän luomuksensa hän sai laivatuksi Saksaan vuonna 1847, mutta menehtyi itse Tukholmassa parin kuukauden päästä. Gripenbergin kylvökonetta pidettiin yleisesti toimivana, mutta hän ei onnistunut hyödyntämään keksintöään kaupallisesti.

Uusi yrittäjä kylvökoneen kehittäjäksi löytyi Savonmaalta vähän yli kymmenen vuotta myöhemmin. Kuopion lähelle Leväisten rustholliin perustetun maanviljelyskoulun johtajaksi kutsuttiin vuonna 1860 Tohmajärven Jouhkolan maanviljelyskoulun johtaja Antti Manninen.

Antti Manninen (1831–1866) syntyi suntio Matti Mannisen perheeseen vuonna 1831 Mikkelin maalaiskunnassa. Matti Manninen piti suntion toimensa ohella kestikievaria. Antista kasvoi innokas lukija. Kun perheen varat eivät alkuunkaan riittäneet tyydyttämään Antin lukuhaluja, yritteliäs nuorimies perusti kirjakaupan, hankki kirjoja ja luki ne kaikki itse ennen myyntiä. Kirjojen lisäksi myös erilaiset työkalut kuluivat Antti Mannisen käsissä ja hän olikin monipuolisesti kätevä mies. Mannisen tunnuslause oli: ”Lue ja koettele!”

Lukuinnostuksen ja kokeilevan mielenlaadun kautta Mannisesta tuli myös tuottelias kirjoittaja. Ensimmäisen kirjansa Taito ja Toimi: lyhykäinen käsikirja talouden hoitajille hän julkaisi vuonna 1853, siis 22-vuotiaana. Vuosien varrella Manninen julkaisi kaikkiaan seitsemän nidettä, joista kaikkein suosituimmaksi osoittautui Koti-maalari: muutamia neuvoja maamiehille kaikenlaisista sekä öljy-, että vesi- ja maito-maalauksista ja lakeeraamisista (1856) joka ehti kuudenteen painokseensa vuonna 1904.

Kuopion Leväisen maamieskoulun johtaja Antti Manninen oli rohkea kokeilija, mutta toisaalta hyvin käytännönläheinen mies. Hän oli taitava kirjoittaja, joka kirjojen lisäksi julkaisi useita lehtiartikkeleja. Kuva: Juha Hirvilammi

Antti Manninen kävi Mustialan maamiesopistoa vuonna 1856 ja opiskeli Helsingin Yliopistossa vuosina 1856–1857. Tutkinnon suorittamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska tuohon aikaan opintie oli pääasiassa ruotsinkielinen, ja Mannisen ruotsin kielen taito oli heikko. Sanomalehtiin Manninen kirjoitteli ahkerasti ja kiinnitti myös senaattori S.H. Antellin huomion kirjoituksillaan maataloudesta. Kun Antell perusti vuonna 1857 tilalleen Jouhkolan kartanoon Tohmajärvellä maamieskoulun, hän pyysi Mannisen koulun johtajaksi.

Tähän uuteen tehtävään Manninen valmistautui käymällä Ruotsissa Ultunan maatalousoppilaitoksessa tutustumassa ajanmukaiseen maatalouskoulutukseen. Manninen tarttui työhönsä toimeliaasti ja Jouhkolan maamieskoulun toiminta herätti huomiota laajemminkin. Kun sitten vuonna 1859 Kuopion lähelle Leväisten rustholliin perustettiin valtion maamieskoulu, pyydettiin sitä johtamaan paras saatavilla oleva mies: Antti Manninen.

Täällä Manninen oikein pisti tuulemaan: hän perusti vuonna 1861 läänin maamiesseuran ja junaili sen puheenjohtajaksi maaherra Sten Furuhjelmin. Leväisten viljelykset pantiin uuteen järjestykseen ja karjanhoitoon kiinnitettiin paljon huomiota. Samaan aikaan Mannisen päässä iti ajatuksia, jotka olivat saaneet alkunsa ehkä Ruotsin matkalla nähdyistä asioista. Hän suunnitteli kylvökoneen rakentamista. Pääasiassa omin käsin Manninen kokosi koneen Leväisellä talvella 1860.

Mannisen kylvökoneeseen tuli yhdeksän vannasta ja se oli rakenteeltaan erilainen kuin esimerkiksi Gripenbergin koneet. Pääasiassa puurakenteinen kone kulki kahden tynnyrimäisen rullan varassa ja vantaat siemenlaatikkoineen oli kiinnitetty erilliseen apurunkoon, jonka avulla ne voitiin helposti laskea ja nostaa. Siementen syöttö sai voimansa etummaisesta rullasta puuhammaspyörien välityksellä. Nastapyöriin perustuvaa syöttöä säädeltiin kiilamaisilla porteilla.

Antti Mannisen toiminnalle antoi leimansa kaksi hänelle tyypillistä piirrettä: hän oli rohkea kokeilija ja uuden etsijä mutta toisaalta hyvin käytännönläheinen jalat maassa -mies. Mannisella pysyi myös kynä hyvin kädessä, ja hänen toimintansa pitkäaikaisimmat vaikutukset lienevätkin hänen kirjallisen työnsä hedelmien aikaansaamat. Vuonna 1862 hän julkaisi Neuvoja kylvö-heinän viljelemiseen ja vuonna 1865 Lyhykäisiä osoituksia Suomen emännille lehmä-karjan sekä maidon hoidossa ja juuston teossa, jotka ovat nykyaikaisen karja- ja maitotalouden alkusoitto Suomessa.

Mannisella oli näkemys, jonka mukaan opetusta ja ohjeita antamalla Suomen maataloutta ja erityisesti karjataloutta oli mahdollista kehittää tuottavammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi. Manninen ei säästellyt vaivojaan vaan käänsi – kielitaidon puutteista huolimatta – myös ulkomaista maatalousalan kirjallisuutta suomeksi. Antti Mannisen loistava ura sai kuitenkin ennenaikaisen lopun. Vuoden 1866 nälkävuoden lavantautiepidemia nujersi Mannisen vain 35-vuotiaana.

Mannisen kylvökone päätyi lopulta Mustialaan, jossa siitä valmistettiin ilmeisesti joitain kopiokappaleita. Alkuperäinen kone on Mustialan maatalousmuseossa ja yksi samanlainen kone on näytteillä Suomen maatalousmuseo Saran uudessa hevosaikakautta esittelevässä näyttelyssä ”Ennen koneita”. Uudessa näyttelyssä esillä olevan ainutlaatuisen kokoelman on lahjoittanut Helsingin Yliopistomuseo, ja kokoelma ollut aiemmin näytteillä Viikin maatalousmuseossa Helsingissä. Yleisö pääsee tutustumaan Antti Mannisen kylvökoneeseen kesäaikaan joka päivä Loimaalla Suomen maatalousmuseo Sarassa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Tälläinen oli ensimmäinen kotimainen traktori — Kullervo-traktori Turusta

Leikkuupuimuri liikkui ensimmäisen kerran suomalaisella pellolla 85 vuotta sitten – näin puimuritekniikka on kehittynyt vuosien saatossa

Lanz Landbaumotor -peltojyrsin mullisti pellon muokkauksen – Suomeen ensimmäinen "peltojätti" tuotiin 1920