

Traktori on lähtökohtaisesti työkone, mutta toisinaan muutakin. Laukaalaisen maanviljelijä ja koneurakoitsija Teuvo Koskisen mieltä poltteli pitkään ison itätraktorin hankinta harrastusmielessä.
Syy piilee jo hieman vanhentuneessa ja karkeassa tekniikassa. Se puhuttelee monimutkaistuvassa maailmassa, jossa traktoritkaan eivät ole turvassa vaikeasti haltuun otettavalta elektroniikalta. Koskisen katse kääntyi itään, jossa entisiä neuvostotraktoreita liikkuu konekaupassa kohtuuhintaan.
Koskinen naputteli maatalouskoneita myyvälle kansainväliselle Agronetto-sivustolle haun, joka ohjasi hänet maanrakennuskalustoa ja traktoreita ostavan ja myyvän Mag Eximin sivuille.
”Alkuun yhteydenpito oli vaikeaa eikä sähköpostiviesteihin tahtonut tulla vastausta. Kun yhteys saatiin syntymään, asiat alkoivat rullata”, Koskinen kertoo.
Ukrainan länsiosasta, Karpaattien juurelta Ivano-Frankivskistä löytyi vuoden 2005 Harkov T-150 -mallin yksilö, josta Koskinen uskalsi tehdä kaupat kirjeenvaihdon perusteella konetta näkemättä. Traktori vaihtoi omistajaa 25 000 eurolla ja saapui rekkalavetilla suoraan Koskisen kotitalon pihaan.
Traktoria voi syystä kutsua klassikoksi, mikä miellytti Koskista.

”Tätä mallia on valmistettu Ukrainan Harkovassa 55 vuotta likipitäen samalla reseptillä ja tehdään yhä. Uuden hinta on 55 000 euroa”, Koskinen sanoo.
Harkov on seisonut talven konesuojassa, mutta sen 14,68-litrainen Yamz-moottori hörähtää nöyrästi käyntiin. Valkosavua puskee pakoputken päästä vain hetken, ja lopulta vapaasti hengittävän moottorin pakokaasut muuttuvat tuskin silminnähtäviksi. V8-moottori käy tasaisesti ja ilman sivuääniä. Öljyvuotoja ei noin 100 tuntia ajetussa traktorissa ole.
Traktori oli läpikäynyt tehdaskunnostuksen moottorin ja vaihdelaatikon osalta vuonna 2022, juuri ennen kuin sota Ukrainassa sotki kaiken. Alkuun tehdas yritti toimia sodan keskellä, mutta lopulta tilanne kävi mahdottomaksi.
”Soitin äskettäin traktorin minulle myyneelle Oleg Afonkinille, joka kertoi tehtaan olevan nyt kokonaan suljettu”, Koskinen sanoo.

Koskinen ei ole ensimmäistä kertaa idän jättiläisten kyydissä. Pihassa seisoo Virosta pian Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen ostettu Kirovets K-701. Sen V12-moottori on ollut jo vuosia hiljaa. Pyöräkuormaajaa ulkomuotonsa ja 12 tonnin painonsa puolesta muistuttava ja osin tykinvetäjäksi suunniteltu traktori osoittautui keskisuomalaisille järvenrantapelloille aivan liian painavaksi.
Yhdeksän tonnia painava Harkov ei ole keijukainen sekään, mutta paripyörävarustuksella pintapaine asettuu Koskisen mukaan kohtuulliseksi. Harkov on luotu vetäjäksi, voiman ulosottoa ei Koskisen yksilössä ole. Tilan konekannalle sopiva nostolaitekiinnitys on rakennettu jälkikäteen Suomessa. Harkov vetää kevät- ja syysmuokkauksissa karhia ja Lemken 9-kultivaattoria.
”Ne kulkevat perässä pintakaasulla ja kulutus on kohtuullinen, 15 litraa tunnissa. Sopiva kierrosluku muokkausajossa on silloin 1 300–1 500”, Koskinen kertoo.

Ollakseen 1970-luvun traktori, Harkovin vaihteisto on yllättävän nykyaikainen. Niin sanottu osa-powersift– vaihteisto mahdollistaa vaihtamisen ilman kytkintä, eli veto ei katkea vaihdettaessa. Etuakseli on jousitettu, ja sen puolesta Harkov voisi kulkea rivakamminkin kuin Koskisen Harkovin 25 kilometriä tunnissa. Uudemmat mallit saavuttavat jo 35 kilometrin huippunopeuden.
Työskentely-ympäristö kopissa on tilava, vaikka ohjaamo ei täytäkään läntisiä turvavaatimuksia. Ohjaamo on este Harkovin saamiseksi rekisteriin, ja siksi Suomeen tuotujen traktorien tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Neuvostotraktoreiden harrastusryhmän Belarus-gruppa Finljandijan ex-puheenjohtaja Kyösti Moilanen arvelee Suomessa olevan ”muutama kymmenen” Harkov T-150 -traktoria.

”Suomeen tuotiin 1970-80-lukujen taitteessa muutama ruotsalaisella Fermon-hytillä varustettu Harkov T-150, jota kaupattiin lähinnä metsäurakointiin, mutta myynti ei ottanut varsinaisesti tulta”, Moilanen kertoo.
Koskisen pelloilla syvänsininen Harkov liikkuu tänäkin keväänä ja kerää uteliaiden traktorimiesten ja -naisten katseita puoleensa.
”Tämä on varmaa itäblokin tekniikkaa, jonka kanssa pärjää”, Koskinen muotoilee.