Erikoisliikkeestä vinkattiin Temu-ostoksille – suoratilaaminen vie jo varaosakauppaa

Netistä kymmenen vuotta sitten ostetun plasmaleikkurin suutin suli. Se on kulutusosa. Niitä menee, kun terästä leikataan kuumalla plasmasuihkulla.

Lähdin hakemaan suutinta hitsaustarvikkeita myyvästä kaupasta. Yksikään ei täsmännyt, eikä sellaista ollut seuraavassakaan liikkeessä. Kolmannessa pienkonehuollossa tiskin takana palveli nuori mies. Hän pyöritteli hetken suutinta vaitonaisena, näpytteli nettiä ja kohta käänsi näytön.

”Eikös se ole tämä? Temusta löytyy kokonainen sarja”. En ollut koskaan ostanut kyseisestä nettikaupasta mitään. Hieman ihmettelin, kun erikoisliikkeen myyjä etsi tarvitsemani osan kiinalaisesta nettikaupasta. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten tein tilauksen. Viikon kuluttua paketti tuli. Sisällöstä en löytänyt valitettavaa.

Parissa vuodessa Temu ja toinen kiinalainen lähinnä muotiin keskittyvä verkkokauppa Shein ovat räjäyttäneet Kiinasta tilattujen pakettien vyöryn. Tullin tilastojen mukaan Kiinasta tulee paketteja 35 kertaa enemmän kuin kaksi vuotta sitten.

Temu on maaseudun suosituin verkkokappa. Temushoppailuun liittyy epäilyttävän rihkamakaupan leima. Silti sieltä ostetaan pää märkänä. Tullitilastojen mukaan ehdoton valtaosa kansalaisten Kiina-tuonnista on naisten pikamuotia, kosmetiikka ja rihkamakoruja. Mutta myös koneiden ja laitteiden osia, joiden saaminen perinteisiä väyliä pitkin on vaikeaa ellei mahdotonta.

Se, että erikoisliikkeen myyjä etsi kaipaamani osan kiinalaisesta verkkokaupasta, tiivistää paljon. Maahantuonnin ja vähittäismyynnin osuus valmistajan ja kuluttajan välillä kutistuu, kun kuluttajien suorakauppa yleistyy. Kauppa- ja kuluttajajärjestöt ovat löytäneet asiassa toisensa.

Huoli nettikaupasta näyttäytyy kuluttajansuojaan ja eettisyyteen liittyvinä kysymyksinä. Varmasti taustalla vaikuttaa myös pelko maahantuojan ja jakelijan osuuden katoamisesta ja huoli itseään kovasti säätelevän Euroopan teollisuuden selviämisestä.

Yritin selvittää, kenen kanssa tein kauppaa. Paketin kyljessä oli valmistajan nimi nasevasti Shenzhenshitiameiyangkeji Co. Osa oli tullut lähtenyt Shenzhenistä Hong Kongin pohjoispuolelta.

Lähetin sähköpostia paketissa olleeseen pelkistä numeroista koostuneeseen osoitteeseen, jossa kysyin osan alkuperää. Vastaus tuli seuraavana päivänä. Siinä kerrottiin lyhyesti, että osat on valmistettu Kiinassa, mutta ei sen tarkemmin yrityksen nimeä tai sijaintia. Silti yllätyin, että joku vastasi kyselyyn. Oliko se tekoälybotti vai ihminen, sitä saattoi arvailla.

Utelin itse tekoälyltä, mitä se tietää alueesta.Se oli ollut köyhien kalastajien maakunta, josta tuli Kiinan ensimmäinen erityistalousalue vuonna 1980. Alueen kasvu perustui joskus halpaan työvoimaa, nyt talous pyörii nyt korkean teknologian parissa. Seutua kutsutaan Kiinan Piilaaksoksi.

Googletin valmistajaksi merkityn osoitteen. Siinä näkyi nostokurkia, pilvenpiirtäjiä ja niiden välissä hikipajalta näyttävää aluetta. Millainen firma ja missä oloissa osat teki, se ei taida olla Temun sekatavarakaupassa olennaista.