Ritarin salaisuus

Kauppakeskus Tuulosen yhteydessä seisoo vanha matkustajakone, Hanssin-Jukka, joka on nähnyt enemmän kuin heti arvaisi.

Harva tietää, että tuolla koneella on kerran pommitettu puna-armeijaa ja sen kohtalot liittyvät uskomattomalla tavalla Mannerheim-ristin ritarin Rolf Winqvistin elämään sekä sodan että ihmissuhteiden rintamalla.

Asevelvollisena sotaan joutunut tuusulalainen palveli talvi- ja jatkosodissa pommikoneen tähystäjänä ja koki sankarikuoleman sodan loppumelskeissä, mutta jatkaa silti elämäänsä jälkipolvissa, joista hän ei voinut tietää mitään.

Mennään siihen myöhemmin.

Hanssin-Jukka sai katolleen konekiväärin, ja vessa täytettiin pommeilla. Kuva: SA-kuva

Douglas DC-2 rakennettiin Kaliforniassa matkustajalentokoneeksi vuonna 1935. Se myytiin Hollantiin ja lensi noin viisituhatta tuntia emämaan ja Hollannin Itä-Intian lentoreittiä. Sitten alkoi toinen maailmansota.

Ruotsalaiskreivi Carl Gustaf von Rosen tahtoi auttaa Suomea epätasaisessa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Hän hankki Suomelle lentokalustoa, ja yksi oli matkustajakone DC-2. Peräti 1 750 kilometrin toimintasäteen vuoksi kreivi kaavaili sillä iskua Kremliin erityisesti Stalinin pään menoksi.

Sodan ja politiikan realiteetteja paremmin ymmärtänyt marsalkka Mannerheim kiitti ideasta mutta tyytyi vähempään. Hanssin-Jukaksi ristitty DC-2 soveltui ilmakuljetuksiin, mutta sitä tuunattiin kalustopulassa myös rintamakäyttöön.

Pommitähtäin asetettiin koneen pohjaan tehtyyn reikään, käymälään sijoitettiin 12,5 kilon pommien ”kasetit” ja kattoon sekä keulaan tehtiin konekivääriampumot.

Talvisodassa Neuvostoliitto heitti rintamalle tuhatkunta kohtalaisen ajanmukaista lentokonetta, kun Suomella niitä oli hieman toista sataa.

Englantilaiset Bristol Blenheim -pommikoneet olivat parhaimmasta päästä, mutta reilun 30 koneen taisteluvahvuutta kavensivat huollot, korjaukset ja koneiden tuhoutumiset. Niinpä jopa DC-2 kelpasi pommittajaksi.

Rolf Winqvist opiskeli koko sodan, vaikka henki oli monta kertaa liipaisimella. Hän ehti suorittaa niin sanotun pikkudiplomin Teknillisen korkeakoulun maanmittausinsinöörin opinnoissaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Muutaman harjoituksen jälkeen Hanssin-Jukka lähti pommittamaan puna-armeijan lentotukikohtaa Suuren Pyhäjärven itärannalla 1. maaliskuuta 1939. Entisessä käymälässä oli 22 pientä 12,5 kilon pommia ja ripustimissa neljä 100-kiloista.

Pommituslaitteet hyytyivät kovassa pakkasessa. Isot pommit eivät lähteneet ripustimista, ja kone joutui palaamaan ilmatorjuntatulen keskelle toistamiseen.

Lopulta Winqvist onnistui lähettämään pakkolaukaisimella pommit matkaan. Pian toinen moottori sammui ja syttyi tuleen. Kone pääsi niukin naukin kotimaan kentille.

Suomalaisissa pommikoneissa oli hierarkia, joka yllättää yhä monet.

”Sotilasarvosta riippumatta tähystäjä oli koneen päällikkö. Tämä ohjasi koneen kohteelle, pudotti pommit ja tarttui tarvittaessa konekivääriinkin”, kertoo Winqvistin elämäkerran kirjoittanut Heikki Tiilikainen.

Heikki Tiilikainen kirjoitti kirjan ”teekkariritarin” elämästä. Taustalla samanlainen Airacobra, joka ilmeisesti ampui Rolf Winqvistin koneen alas 1944.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Konetta sen ainoalla pommituslennolla ohjannut nuori ruotsalaiskreivi von Rosen aloitti uransa sirkuslentäjänä, ja suomalaiset antoivat hänelle luutnantin natsat. Hän sai poikkeuksellisesti olla pommituslennolla koneen päällikkö – olihan hän lahjoittanut koneen ja lisäksi suomalainen propagandakoneisto tahtoi korostaa ruotsalaisten osuutta taistelussa.

Nuori vänrikki Rolf Winqvist koki vakiintuneen käytännön mukaan kuitenkin olevansa tiimin johtaja, mikä saattoi koetella upseeriksi ylennetyn von Rosenin itsetuntoa.

Lennon jälkeen Winqvist oli tiettävästi tokaissut kotiväelleen, että oli ”viimeinen kerta, kun hän lentää amatöörien kanssa”.

Pommituksen tulokset jäivät laihoiksi Hanssin-Jukan ensimmäisellä ja viimeisellä pommituslennolla. Se kuitenkin palveli myös jatkosodan vuodet matkustajakoneena, haavoittuneiden evakuoinnissa ja Mannerheimin käytössä.

Rolf Winqvist oli komea ja naisten suosiossa, joten muistikirja on täynnä tyttöjen nimiä. Haudalle ilmestyi vuosia keltainen kukkakimppu, jonka lähettäjää ei tiedetty. Kuva: Jaana Kankaanpää

Rolf Winqvistin ja Hanssin-Jukan tiet kohtasivat vielä 1943, kun Suomi päätti ostaa Saksasta Junkers Ju 88 -monitoimipommittajia, ja DC-2 lennätti tähystäjä Winqvistin koulutukseen Saksaan Tutowiin.

Winqvist oli kirjoittanut Saksasta kotiväelle, että ”naiset ovat täällä isoja ja vahvoja työihmisiä, ja vain sadasosa voi kilpailla suomalaisten naisten kanssa ulkonäössä”.

Sodan jälkeen kävi ilmi, että tuo sadasosa oli löytynyt. Hän oli tavannut viehättävän saksalaisnaisen, ja pari vietti romanttisen illan.

Reilua vuotta myöhemmin Rolf Winqvist menehtyi Junkers Ju 88 -koneessa, kun amerikkalaistekoinen Airacobra tai puna-armeijan ilmatorjunta onnistui ampumaan koneen alas vuonna 1944.

Suuresti arvostettua nuorta miestä jäivät kaipaamaan suku Tuusulassa ja laaja ystäväpiiri. Perhettä hän ei ollut perustanut, mutta muistikirja ja perimätieto kertovat, että sutinaa oli tyttöjen kanssa paljon ja jopa vakavan seurustelun aihio kotipitäjässä.

Gabrielle Bender asuu tällä hetkellä Kölnissä. Hän on ylpeä suomalaisista sukujuuristaan. Kuva: Kari Salminen

1980-luvulla saksalainen Gabrielle Elisabeth Bender sai 37-vuotiaana erinäisten vaiheiden jälkeen kuulla äidiltään, että hänen biologinen isänsä ei ollut kasvatti-isä vaan suomalainen lentäjä. Tämä oli tavannut ”Gabin” äidin lentokoulutuskeskuksen lähikaupungissa keväällä 1943.

Yhden yön suhde johti raskauteen, ja Gabrielle syntyi tammikuussa 1944. Sodassa puoli vuotta myöhemmin menehtynyt suomalaislentäjä ei sitä koskaan tullut tietämään.

Äiti kertoi tyttärelleen, että hän oli rakastunut komeaan suomalaislentäjään tulisesti ja he olivat sopineet Rolfin kanssa tapaamisen seuraavaksi päiväksi. Tämä ei koskaan ilmestynyt paikalle, ja romanssi kuivui kokoon ennen alkamistaan.

Gabrielle onnistui selvittämään sodassa kuolleen isänsä sukutaustat ja lähetti kirjeitä Winqvistin suvulle. Vastausta ei kuulunut.

Rolf Winqvistillä oli takanaan 110 taistelulentoa, ja hän olisi voinut jo astua taustalle. Kohtalokkaalle pommituslennolle hän ilmoittautui kuitenkin vapaaehtoisena. Kuva: SA-kuvat

Asia unohtui 30 vuodeksi, kunnes Rolfin isoveljen poika Kurt löysi isänsä jäämistöstä Gabriellen kirjeen. Suku kokoontui 2006 ja päätti ottaa yhteyden Gabrielleen. Erityisesti suvun naiset olivat sitä mieltä.

Gabrielle on käynyt tapaamassa sukuaan Suomessa useaan kertaan, ja hänellä on ollut valtava tiedonjano kaikkeen isäänsä liittyvään. Hänet otettiin sydämellisesti vastaan nyt, kun aika oli kypsä.

Asia vuoti julkisuuteen, ja elokuvaohjaaja Matti Kassila oli jo tekemässä elokuvaa lentäjän rakkaustarinasta. Sukua äkkijulkisuus hämmensi, mutta elokuva jäi heidän helpotuksekseen lähtökuoppiinsa.

Mahdoton suhde sodan keskellä olisi suurella todennäköisyydellä muuttunut uskottavaksi draaman keinoin.

Leskeksi jäänyt Gabrielle, 81, elää tänä päivänä Kölnissä, ja hänellä on kaksi tytärtä.

MT yritti turhaan tavoittaa häntä puhelimen päähän, mutta isä-Rolfin elämäkerran kirjoittanut Tiilikainen tapasi hänet alkuvuonna.

”Hän asuu yksinään hienossa talossa Kölnissä. Se oli avoin ja iloinen tapaaminen. Hän arvostaa Suomea ja on ylpeä sukujuuristaan.”