Kaksikko kävi lähes kaikilla Suomen sankarihautausmailla – vastassa oli usein järkyttävä yllätys

Saarijärvellä Keski-Suomessa asuvat kaverukset Tapani Kankaanpää, 72, ja Tapio Vilkkilä, 74, olivat aiemmin katselleet yhdessä tiekirkkoja, mutta vuonna 2019 he aloittivat uuden projektin. He päättivät kiertää Suomen sankarihaudat.

He kiersivät kuuden vuoden aikana 561 sankarihautausmaata, joihin on haudattu talvi- ja jatkosodissa sekä Lapin sodassa kuolleita suomalaisia sotilaita.

Reissuissa vierähti yhteensä noin sata kesäpäivää, ja auton mittariin kertyi 30 000 kilometriä. Miehet kulkivat kaikissa Suomen rajojen sisällä olevissa nykyisissä ja entisissä kunnissa sekä kaikissa kaupungeissa.

Ajatuksena oli selvittää sankarihautausmaiden kunto. Miehet keskittyivät arvostelussaan ainoastaan yhteen yksinkertaiseen asiaan: isänmaansa vapauden puolesta kaatuneen sotilaan nimi muine tietoinen täytyy voida lukea selkeästi.

Tiedustelupartio ei pisteyttänyt sankarihautausmaiden kokonaisilmettä ja niiden taiteellista vaikutelmaa patsaineen.

Hautapaikkojen nimipohjien kunto vaihtelee äärilaidasta toiseen, mutta suurin osa sentään selviää kunnialla.

Sankarihautausmaiden valioluokkaan ylsi tarkastushetkellä parivaljakon arvioiden mukaan 22 paikkaa. Kahdeksassa niistä seurakunnat olivat saaneet apua eri järjestöiltä kunnostuksessa.

"Palautetta antaessamme olivat otettuja loistavasta arvosanasta. Saimme kiitosta, että heidän työnsä oli tullut huomioiduksi. He sanoivat, että heillä on halu pitää hautausmaa kunnossa."

Ylivoimaisena ykkösenä on miesten mielestä Outokummun Kuusjärvi. Kakkoseksi tuli Kesälahti ja kolmoseksi Nivala. Viiden kärkilistalle ponnistivat vielä Somero ja Anjalankoski.

Kurikan sankarihautausmaalle Etelä-Pohjanmaalle on haudattu 263 sankarivainajaa. Kuva: Juha Harju

Nimipohjien perusteella erittäin hyvän arvosanan ansaitsi 135 sankarihautausmaata ja hyvän 211. Monet pienten kylien sankarihautausmaat kipusivat tähän joukkoon.

Tyydyttävään luokkaan ylsi 186, ja silloin nimistä sai vielä jotenkuten selvää.

Huonojen nimialustojen äärelle miehet seisahtuivat 66 kertaa. Erittäin huonoja he tuijottivat peräti 60 kohteessa.

"Pahimmillaan kiviä oli painunut maan alle. Jotkut olivat ihan järkyttävässä kunnossa", Kankaanpää toteaa.

Näin siis ainakin sillä hetkellä, kun miehet vierailivat hautausmaalla. Osa voi olla kunnostettu sen jälkeen.

Hietaniemen sankarihautausmaa Helsingissä kuului heikoimmin hoidettujen joukkoon. Miehet kävivät pääkaupungissa 3. kesäkuuta 2024.

Nimistä ei saanut siellä selvää. Miehet aavistelivat saavansa havainnoistaan noottia, ja näin kävikin.

”Kaatuneiden muistosäätiö reagoi, että miten muka Hietaniemi voi olla huono. Näin se vaan kuitenkin oli. Arvostelukriteerimme pysyivät samoina joka paikassa", Kankaanpää sanoo.

Tapani Kankaanpää kirjoitti Tapio Vilkkilän kanssa 561 sankarihautausmaan nimipohjien arvosanat.  Kuva: Juha Harju

Kaksikko ei nöyristellyt palautteen antamisessa edes kotikonnuillaan Saarijärvellä. Tuomio tehosi: seurakunta kunnosti huonoiksi arvioidut nimilaatat.

Kankaanpään mukaan maakuntien sarjassa Keski-Pohjanmaa kunnostautui parhaimpana alueena.

Sankarihautausmaiden hoitovelvoite kuuluu niiden haltijoille, eli käytännössä pääasiassa seurakunnille ja seurakuntayhtymille ja joissain paikoin kunnille tai kaupungeille.

Monella seurakunnalla on rahat vähissä, mikä osin selittää monien hautausmaiden heikkoa kuntoa.

"Vapaaehtoistoimijat tai eri järjestöt voisivat ottaa vetovastuuta sankarihautojen kunnostamiseksi, jos seurakunta ei siihen yksin pysty", sanoo Kankaanpää.

Miesten mukaan yrittäjät olivat rahoittaneet kunnostushommia Nivalassa. Taipalsaaressa mukaan olivat lähteneet Martat ja Lions-Club. Kivijärvellä oli ollut kaupassa rahakeräys.

Sankarihautojen ylläpito on loputon työsarka. Tämä kävi hyvin selville, kun Kankaanpää ja Vilkkilä autoilivat Etelä-Pohjanmaalla vajaa kuukausi sitten ja he koukkasivat Kurikan sankarihautausmaalle.

Jo neljässä vuodessa nimilaattoja oli ehtinyt rapistua epäselvemmäksi lukea. Tappiota oli tullut enemmän kuin se kuuluisa sadasosa.

"Heinäkuussa 2021 Kurikka sai arvosanakseen hyvän, mutta nyt se näyttäisi pudonneen tyydyttäväksi", sanoo Kankaanpää.

Nimipohjia likaavat ruohosilppu, hiekka, siitepöly, lehdet, noki, sammal ja jäkälä. Aika ei sääli. Se syö kiveä ja nakertaa maalattuja tai kullattuja tekstejä.

Miehet aloittivat 2019 urakkansa Kankaanpään asuntoautolla Haapajärven kirkolta, ja tutkimusmatka päättyi 19. elokuuta 2024 Hailuodossa.

Vilkkilä huokaisi helpottuneena, kun keikkaputki loppui. Pisin yhtäjaksoinen taival venyi kolmen viikon pituiseksi.

"Kerran lähdimme Kalajoelta aamuseitsemältä ja iltakahdeksalta vielä arvostelimme Keminmaalla sankarihautausmaata."

Kaatuneiden muistosäätiö tuki miesten moottorimarssia kolmena vuotena. Avustus kattoi polttoaineen ostot.

"Muuten koko Suomen reissu olisi jäänyt tekemättä. Ei eläkeläisillä olisi ollut siihen varaa. Maksoimme itse kaiken muun, kuten ruuat ja leirintäaluetaksat", Kankaanpää listaa.

Kankaanpää kirjoitti säätiölle loppuraportin tiedustelupartion työn tuloksista.

Miesten arvosteluvihko kulki mukana 30 000 kilometrin taipaleen kesinä 2019–2024. Kuva: Juha Harju

Aivan jokaisella hautapaikalla he eivät käyneet, sillä eri lähteiden mukaan maassamme on 610–630 sankarihautausmaata.

Miehet ruksasivat matkasuunnitelmista pois 32 sankarihautausmaata, joissa on vain 1–7 vainajaa. Nämä kalmistot sijaitsevat enimmäkseen syrjäseuduilla.

"Meidän olisi pitänyt ajaa niille satoja kilometrejä osin metsäautoteitä", Vilkkilä sanoo.

Sotasampo-palvelun tietokannassa ollutta yhdeksää paikkaa miehet eivät löytäneet – muun muassa Kokkolasta, Lahdesta ja Jyväskylästä. Lisäksi neljä muistomerkkiä on luetteloitu sankarihaudaksi.

"Tavallaan käsittelymme kautta meni 606 kohdetta", Kankaanpää summaa.

Talvi- ja jatkosodissa sekä Lapin sodassa kaatui yhteensä lähes 95 000 taistelijaa. Suomi oli toisen maailmansodan maista ainoa, joka pyrki saamaan kaikki kaatuneensa siunattaviksi heidän kotiseurakuntiinsa lähelle omaisiaan. Aina tämä ei onnistunut.

Suomen alueelle sankari- ja sukuhautoihin on haudattu tai poissaolevina siunattu noin 85 000 vainajaa.

Itsenäisyyden ajan sankarihautoihin kuuluvat myös kansalaissodassa 1918 molempien osapuolten kaatuneiden, teloitettujen ja vankileireillä kuolleiden haudat.