Törmikoski sytytti hautakynttilää Vihannin sankarihaudoilla. Hän on osallistunut kunniavartioon jouluaattona jo yli 10 vuoden ajan. Kuva: Timo Heikkala
Kun jouluaatto koittaa, karjanhoitaja laittaa sotilaspukineet päälle ja lähtee hautausmaalle
Perheenäiti Marjo Törmikoskella on jouluperinne, joka ei ole aivan tavallinen.Tilaajalle
Vihantilaisen Marjo Törmikosken isoäiti oli lottana jatkosodassa. Hän toimi emäntänä Suomussalmen rajavartiostolla ja Hyrynsarmella sotasairaalassa. Kuva: Timo Heikkala”Parempaa kasvatustapaa ei ole. Lapsen on hyvä oppia, että jouluun kuuluu muutakin kuin joulupukki.”
Tällaista sanomaa ovat toistaneet äidit ja isät, jotka ovat olleet jouluaattona kunniavartiovuorossa sankarihaudalla. Lapset ovat oppineet pienestä pitäen siihen, että sankarihaudalla käyminen kuuluu jouluperinteisiin.
Asiasta kertoo varapuheenjohtaja Pasi Parkkila Reserviläisliitosta.
”Monesti kunniavartioperinne siirtyy suvussa. Jos äiti tai isä on ollut kunniavartiossa, myös lapsi jatkaa perinnettä.”
Näin on käynyt Vihannissa Lumimetsän kylässä asuvan Marjo Törmikosken perheessä.
46-vuotiaalla perheenäidillä ja karjanhoitajalla on kolme lasta, joista aikuinen tytär ja poika ovat olleet Törmikosken kanssa kunniavartiovuoroissa Vihannin sankarihaudoilla.
Tänä vuonna Törmikoski osallistuu kunniavartioon nuorimman poikansa kanssa, joka kotiutuu juuri ennen joulua armeijasta.
Kunniavartijat vartioivat sankarihautoja, joissa lepää Suomen sodissa 1918 tai 1939–1945 kaatuneita.
Kunniavartioita järjestetään jouluaaton lisäksi itsenäisyyspäivänä, kaatuneitten muistopäivänä ja kansallisena veteraanipäivänä seppeleenlaskujen yhteydessä.
Törmikoski toistaa Parkkilan viestiä: sankarihaudalla käymistä olisi hyvä vaalia perheessä.
Hän sanoo, että vierailu sankarihaudalla voisi olla osa myös koulujen lukuvuotta. Sen voisi yhdistää historian tai yhteiskuntaopin opetukseen.
”Nykynuorille sota alkaa olla jo kaukainen asia. Olisi tärkeää tuoda asiaa lähemmäksi ja tutummaksi lapsille ja nuorille.”
Ajankohta koululaisten vierailulle voisi hänestä olla itsenäisyyspäivän tai kaatuneitten muistopäivän tienoilla.
Kunniavartiossa käytettävä lumipuku eristää tuulelta, kosteudelta ja kylmyydeltä. Lämpöä tuo kerrospukeutuminen. Kuva: Timo HeikkalaTörmikosken isoäiti oli lottana jatkosodassa. Hän toimi emäntänä Suomussalmen rajavartiostolla ja Hyrynsarmella sotasairaalassa.
”Mummoni ei koskaan puhunut lottakokemuksistaan. Kun Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin, mummo piilotti lottapukunsa ja merkkinsä. Mummo häpesi lottataustaansa. Koen, että on minun tehtäväni pitää hänen perintöään esillä ja osoittaa hänelle kunnioitusta.”
Hän pitää kunniavartiossa olemista liikuttavana tilanteena. Koskettavuus nousee myös tunnelmasta: sankarivainajille sytytetyistä hautakynttilöistä, jotka loistavat pimeässä.
Jouluaaton hartaudessa käyvät ihmiset kulkevat sankarihautausmaan ohi ja moni pysähtyy hetkeksi paikalle.
”Kun siinä puoli tuntia seisoo paikallaan, niin tulee aika moneen kertaan mietittyä veteraanien kokemia asioita sodassa”, Törmikoski toteaa.
Jouluaattona kunniavartijoita sankarihaudalla on yleensä 2—4 kerrallaan. Kuva: Timo HeikkalaParkkila sanoo, että kunniavartio on sen verran totinen paikka miehellekin, että se saattaa saada silmät kostumaan. Kyseessä on kunniatehtävä.
Parkkila itse on osallistunut kunniavartioon Vihannin hautausmaan sankarihaudalla vuodesta 2007 lähtien.
”Tilanne nostattaa syvää kunnioitusta sitä sukupolvea kohtaan, joka on antanut henkensä ja terveytensä maamme itsenäisyyden puolesta. He ovat antaneet parhaat nuoruusvuotensa, jotta meillä olisi vapaa maa.”
Kunniavartion vuoro kestää 20 minuutista tuntiin. Sankarihaudan vartija ei saa vuoron aikana liikkua eikä puhua, koska kontaktia muihin ihmisiin ei oteta.
Pasi Parkkila sanoo, että terve henkilö jaksaa seistä vuoron hyvin.
”Jos on haasteita selän tai jalkojen kanssa, se voi olla raskasta”, hän sanoo.
Törmikoski päätyi kunniavartiostoon kuin vahingossa, kun hänen tuttunsa pyysi häntä siihen. ”Ei ole kukaan tullut sanomaan, että mitä sinä siinä naisena seisot”, Törmikoski kertoo hautausmaalla kävijöiden reaktioista. Kuva: Timo HeikkalaKunniavartioita sankarihaudoilla on järjestetty monin paikoin jo sota-ajoista saakka, kertoo Parkkila.
Maaseudulla kunniavartioon löytyy Parkkilan mukaan hyvin väkeä. Maaseudulla osallistujat ovat yleensä reserviläisyhdistyksen jäseniä.
Moni osallistuja on hyvin sitoutunut kunniavartiossa olemiseen vuosi toisensa jälkeen.
”Kaupungeissa ja varsinkin varuskuntapaikkakunnilla eri maanpuolustusjärjestöt lähettävät edustajiaan kunniavartioon. Myös Puolustusvoimien ja Rajavartioston edustajat osallistuvat kunniavartioon”, Parkkila kertoo.
”Koska varuskuntapaikkakunnilla mukana on henkilöstöä Puolustusvoimista ja eri maanpuolustusjärjestöistä, siellä ei riitä montaakaan vuoroa yhdelle järjestölle”, Parkkila jatkaa.
Moni Vihannissa asuva kokee sankarihaudalla vierailun kiinteäksi osaksi joulua. Kuva: Timo HeikkalaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
