

Facebookin Tampereen puskaradio-ryhmässä on ihmetelty tänä syksynä tapausta, jossa sukulaisen hautaan oli haudattu yllättäen toinen, täysin tuntematon vainaja.
Omaiset eivät olleet saaneet seurakunnalta ilmeisesti mitään ilmoitusta asiasta.
”Me jälkeläiset olemme hieman ihmeissämme, kun emme tunnista tätä henkilöä”, kirjoittaja päivitteli puskaradiossa.
MT otti yhteyttä Pirkanmaalla sijaitsevaan evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, johon somejulkaisussa viitattiin mutta ei saanut vastausta haastattelupyyntöihin.
Kirkkohallituksen hautaustoimesta vastaava asiantuntija, maankäyttöpäällikkö Harri Palo ei tunne kyseistä tapausta mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Palon mukaan tapaukset tuntemattomasta vainajasta etenkin vanhassa haudassa eivät ole harvinaisia.
”Oikeus hautaan on ensin haudatun vainajan sukulaisilla etenevässä polvessa ja heidän puolisoillaan. Silloin, kun hauta on vanha, suku on todennäköisesti hajaantunut hyvin laajalle. Moni ei tunne edes serkkujaan, saati sitten pikkuserkkujaan”, Palo kertoo.
Joku on saattanut Palon mukaan hoitaa hautaa ja pitää sitä omanaan mutta ei ole tullut ajatelleeksi, että vainajalla on sukulaisia monessa sukuhaarassa.
”Kyse on usein siitä, että omaiset eivät tunne sukulaisiaan. Nykyään sukulaisia ei ehkä tunneta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Hautausasioissa ei yleensä tapahdu virheitä”, Palo toteaa.
Palolla on yksinkertainen neuvo vastaavien tapausten varalle.
”Kannattaa tutustua paremmin sukulaisiinsa.”
”Nykyään sukulaisia ei ehkä tunneta samalla tavalla kuin aikaisemmin.”
Sukulaisten ja heidän avo- tai aviopuolisoidensa hautaamisen hautaan mahdollistaa kirkkolaki.
Kirkkolain mukaan hautaa luovutettaessa sovitaan siitä, keitä sinne voidaan haudata.
Jos tällaista sopimusta ei ole tehty, hautaan voidaan haudata vainaja, jota varten se on luovutettu, mutta myös tämän avio- tai avopuoliso ja kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso.
Aina tällaista sukulaista ei ole. Silloin hautaan voidaan haudata vainajan sisar, veli, heidän lapsensa, edellä mainittujen adoptio- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot, jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu.
”Lupaa ei tarvitse kysyä lupaa, jos hautaan haudataan vainaja, jolla on siihen lain mukainen oikeus. Kirkkolailla halutaan taata, että paikka pysyy käytössä ja säilyy.”

Palon mukaan on olemassa myös toinen mahdollinen syy, miksi hautaan on ilmestynyt oletettavasti omaiselle tuntematon vainaja.
”Hautaoikeuden määräaika on päättynyt tai hauta on jäänyt hoitamattomaksi, niin paikka palautuu seurakunnalle. Ennen kuin näin tapahtuu, seurakunta kuitenkin kuuluttaa haudan eli ilmoittaa sen hallinta-ajan päättymisestä tai antaa kunnostuskehotuksen haudan haltijalle.”
Mikäli haudan haltija ei ole tiedossa, seurakunta kuuluttaa haudan laittamalla lapun haudalle.
”Haudan hallinta-aikaa voi jatkaa, jos maksaa sitä koskevan maksun.”
Seurakunta poistaa sille palautuneelta haudalta vanhan muistomerkin, jollei se ole kulttuurihistoriallisesti arvokas. Sen jälkeen hauta voidaan luovuttaa uuteen käyttöön, Palo kertoo.
Haudan hallinta-aika on tavallisesti 25 vuotta kerrallaan.
Palon mukaan omaiset voivat ottaa yhteyttä seurakuntaan ja kysyä, kuka sinne on haudattu.
Tieto kerrotaan asianosaisille, joita tässä tapauksessa ovat hautaan ensin haudatun vainajan sukulaiset etenevässä polvessa.