Menin nuorena julistamaan formulat synniksi

Sinä olet minun sisareni ja veljeni.

Onneksi ei tarvitse enää olla niin ehdoton kuin nuorempana.

Nuorena maailmankuvan kuuluukin olla mustavalkoinen. Nuorena noustaan barrikadeille, taistellaan oikeaksi uskottujen asioiden puolesta samanmielisten ihmisten kanssa. Nuorena intomielenä tulee helposti loukanneeksi toisia mielipiteillään.

Olin parikymppisenä opiskelijana ystäväpiiriini kuuluvien nuorten miesten järjestämissä Formulaseuroissa. Ne muistaakseni pidettiin ennen sunnuntain osakilpailua, joka varmaankin oli nuorille miehille lähes pyhä asia. Minä sen sijaan tunsin pyhää vihaa kaikkia ilmastonmuutosta kiihdyttäviä asioita kohtaan ja päätin pitää poikien seuroissa palopuheen.

Vieläkin hävettää, mutta nuoruuden mustavalkoisella ajattelulla ajattelin, että minulla on velvollisuus sanoa synti synniksi. Niinpä sitten värisevällä äänellä pidin puheeni, jossa sanoin, että formulat ovat syntiä, koska ne haaskaavat luonnonvaroja, lisäävät päästöjä ja muutenkin edustavat kerskakulutusta.

Kuten arvata saattaa, vastaanotto ei ollut innostunut. Vaikka olin vakuuttunut asiastani, tiesin syvällä sisimmässäni olevani ilonpilaaja ja moralisti, eikä se tuntunut hyvältä.

Myöhemminkin elämässä olen ollut mukana keskusteluissa, joissa vastakkainasettelut ovat olleet voimakkaita. Olen yrittänyt puhua omaa totuuttani ja osoittaa keskustelukumppanin ajatusten olevan kohtuuttomia.

Sellaisessa keskustelussa, erityisesti somessa, tulee helposti sanoneeksi asioita, joita ei sanoisi kasvokkain. Muutamasta esimerkiksi kotieläintalouteen liittyvästä keskustelusaagasta opin, että ihmisillä on mielipiteitä tai jopa uskomuksia, joista he pitävät kiinni riippumatta tosiasioista.

Muutaman vuoden ajan olen yrittänyt opetella kuuntelemaan ja ymmärtämään toisella tavalla ajattelevia ihmisiä. Olen tullut siihen tulokseen, että jopa minun näkökulmastani hölmöjä mielipiteitä omaavat ihmiset ansaitsevat kunnioituksen ihmisinä. Mielipiteen- ja ilmaisunvapaus ovat tärkeitä asioita, ja toisenlaisen mielipiteen kuunteleminen saattaa olla avartavaa, kun muistaa, että siellä taustalla on oikea ihminen.

Usein äärimmäisten mielipiteiden takana on jokin henkilökohtainen kokemus tai tunne, esimerkiksi pelko, jonka hyväksyminen tai ainakin kuuleminen saattaa avata yhteyden sanojen takana olevaan ihmiseen. Myös omia pelkojani ja provosoitumistani olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan.

Maailman tilanne tuntuu tällä hetkellä niin vakavalta ja epävarmalta, että joskus on helpottavaa sulkea kaikki somekanavat. Entä jos eläisi vain omaa elämäänsä läheisten ja hyvänpäiväntuttujen kanssa? Entä jos olisi vielä vähän kriittisempi eri äänien syöttämiä kertomuksia kohtaan?

Vastakkainasettelu nimittäin sataa aina jonkun laariin. Joku siitä vouhotuksesta saa poliittista, taloudellista tai jopa uskonnollista hyötyä siellä taustalla, kun me tavalliset ihmiset olemme toistemme kurkussa kiinni. Tämän oivaltaminen on saanut minut muuttamaan käyttäytymistäni.

Kyllä minulla edelleenkin on omat arvoni ja mielipiteeni. Niitä suuremmaksi agendaksi on kuitenkin noussut inhimillisyys, yhteisymmärrys ja kunnioitus erilaisina yksilöinä. Minun puolestani voidaan olla eri mieltäkin ja uskoakin eri tavalla. Siitä huolimatta sinä olet minun sisareni tai veljeni – siitä pidän kiinni.