

Sastamalan Kiikoisissa sijaitsevaan löytöeläinpalveluun tuli marraskuun puolivälissä puhelu.
”Maatilalla oli nähty emo ja kissanpentu. Oli ajatus, että menemme loukuttamaan niitä seuraavana päivänä”, kertoo Kiikoisten löytöeläinpalvelun pieneläinhoitaja ja vapaaehtoistyöntekijä Mira Ekholm-Martikainen.
Seuraavana yönä taivaalta tuprutti ensilumi ja pakkanen kiristyi. Päivän valjettua Ekholm-Martikainen saapui maatilalle loukun kanssa, mutta kissasta ja pennusta ei näkynyt jälkeäkään.
Avoimessa ulkorakennuksessa nökötti traktorin peräkärry, joka toimi jätelavana. Kierrätykseen menossa olevan metalliromun ja jätteen seassa oli kissanpentu.
”Se kyyhötti paikoillaan karvat pörhöllään, viluissaan. Emoa ei näkynyt missään, joten nostin pennun jätelavalta ja laitoin takin sisään suojaan.”
”Emoa ei näkynyt missään, joten nostin pennun jätelavalta ja laitoin takin sisään suojaan.”

Pentu oli noin neljän viikon ikäinen. Löytöpaikkaa Ekholm-Martikainen kuvaa ”poikkeukselliseksi ja käsittämättömäksi”.
”Yleensä emo synnyttää pennut suojaisaan paikkaan, jossa niitä ei pääse näkemään. Tämä pentu oli ihan avoimella ja näkyvällä paikalla.”
Pentu sai nimekseen Tuiskun Anselmi lumituiskun mukaan. Anselmi lähti kotihoitoperheeseen, jossa sitä odotti hoivaavia aikuisia ja muita pentuja.
Ekholm-Martikaisen mukaan pentu oli hyvin riutunut.
”Se oli pohjattoman nälkäinen, ja siksi ruokaa jouduttiin aluksi säännöstelemään. Paino alkoi nousta, ja ruoka maistui sille hyvin.”
Anselmin turkissa oli väiveitä ja silmissä tulehdus. Väive on yksi kissan loisista, täitä muistuttava hyönteinen. Se tarttuu eläimestä toiseen mutta ei ihmiseen. Kissa pääsi pian eläinlääkäriin, jossa se sai lääkekuurit.

Maatilalle jätettiin loukku emon loukuttamista varten. Kolmen päivän kuluttua tuli helpottava uutinen: emo oli jäänyt loukkuun.
”Se oli vanha kissa, jolla näkyi vain yksi nisä, josta oli imetty. Tästä päättelimme, että emolla oli vain yksi pentu. Epäilen, että kissa oli niin vanha, että sen maidoneritys oli vähäistä ja siksi pentukin oli laiha.”
Ekholm-Martikainen kehuu maatilan ja naapurin väkeä, joka saapui auttamaan jätekuorman purkamisessa ja tyhjentämisessä. Porukalla tarkistettiin, ettei sieltä löytynyt muita pentuja. Niitä ei löytynyt.
Yhdessä tilanomistajan kanssa Ekholm-Martikainen pohti, mitä pennulle tehdään.
”Yleensä emo ja pennut pyritään laittamaan samaan paikkaan. Tämä emo oli jo niin iäkäs, että päädyimme pitämään pennun hoitokodissa, jossa sillä oli leikki- ja painiseuraa.”
Nyt pennun vointi on kohentunut. Se on löytänyt leluilla leikkimisen ilon ja tykkää telmiä muiden pentujen kanssa.
Kodin etsiminen alkaa olla lähiviikkoina ajankohtaista.
”Pyrimme siihen, että Anselmi saisi lähteä pentukaverin kanssa samaan kotiin. Uuteen kotiin pentu pääsee meiltä yleensä siinä vaiheessa, kun se on 14 viikon ikäinen ja leikattu, rokotettu ja sirutettu.”
Ekholm-Martikainen antaa neuvon niille, jotka sattuvat löytämään hylätyn kissanpennun.
”Suosittelen olemaan yhteydessä oman alueen löytöeläinpaikkaan. Pennun olisi hyvä päästä muiden kissanpentujen seuraan. Jos ottaa kotiinsa alle vuoden ikäisen pennun eikä sillä ole lajitovereiden seuraa, se voi tietää kissalle myöhemmin käytösongelmia.”