Tällä keinolla voit olla varma, että somessa kiertävä pienkeräys on laillinen

Viime vuosina sosiaalisessa mediassa on voinut törmätä yhä useammin pienkeräyksiin. Miten tavallinen ihminen voi varmistua siitä, että kerääjällä on puhtaat jauhot pussissa ja rahat varmasti menevät siihen tarkoitukseen, johon niiden sanotaan menevän?

Pienkeräyksen järjestäjän tulee aina ilmoittaa pienkeräysnumero varoja kerätessään.

”Jos sitä ei ole, pitäisi hälytyskellojen soida”, sanoo ylitarkastaja Tarja Ranta Poliisihallituksesta.

Pienkeräyksiä on voinut järjestää maaliskuusta 2020 lähtien, kun rahankeräyslaki muuttui. Tarkasti rajattuun keräykseen ei tarvita varsinaista lupaa. Siitä on kuitenkin tehtävä ilmoitus poliisille, jonka hyväksyntä on keräyksen aloittamisen edellytys.

Poliisi tarkistaa pienkeräysilmoitukset huolellisesti.

Jos ilmoituksessa on puutteita tai se on peräti lainvastainen, poliisi voi vaatia ilmoituksen korjaamista. Jos muutoksia ei tehdä annetussa ajassa, ilmoitus raukeaa eikä pienkeräystä voi järjestää.

Joskus pienkeräyksillä on pyritty hankkimaan rahoja käräjillä saatujen sakkojen maksamiseen. Tällaisessa tapauksessa poliisi on tehnyt kieltopäätöksen, sillä keräys ei ole lainmukainen.

”Rahankeräystä ei saa järjestää lainvastaisen toiminnan tukemiseen. Poliisissa on katsottu, että jos rikokseen syyllistyneen sakkoja maksettaisiin keräysvaroilla, se olisi rikollisen toiminnan tukemista”, Ranta sanoo.

Myös Ukrainaa auttavien pienkeräysilmoitusten kanssa on oltu tarkkana. Sotaa käyvän maan armeijaa ei saa suoraan tukea, joten Suomessa ei voi kerätä rahaa esimerkiksi ammusten ostamiseen Ukrainan armeijalle.

”Sotaa käyvän valtion aseistaminen ja sodankäynnin suora tukeminen on Suomen ulkopolitiikkaa eikä tällaisen kansalaiskeräyksen asia. Humanitaarinen apu sotaa käyvään maahan on toki hyväksyttävää.”

Poliisilaitos voi estää keräyksen, jos sen järjestävällä henkilöllä tai yhteisöllä on taustallaan rahankäyttöön liittyvää vilppiä.

Kolmen hengen muodostaman pienkeräysryhmän jäsenien lainvoimaiset vankeusrangaistukset tarkastellaan viisi vuotta ja lainvoimaiset sakkorangaistukset kolme vuotta taaksepäin ilmoitushetkestä.

”Jos on saanut rangaistuksen rikoksesta, jonka voidaan katsoa vaarantavan keräyksen luotettavuuden tai heikentävän luottamusta siihen, että keräystarkoitus toteutuu, ei pienkeräystä voida hyväksyä.”

Ranta pitää ilmoitusten huolellista käsittelyä tärkeänä toimenpiteenä.

”Etukäteisvalvonnalla pyritään siihen, että kansalaisten luottamus poliisin hyväksymiin rahankeräyksiin säilyisi ja kansalaiset voisivat luottavaisin mielin tukea niitä silloin, kun keräystarkoitus heitä koskettaa.”

Pienkeräystä varten on ilmoitettava sekä ensisijainen että toissijainen käyttötarkoitus. Tällä varmistetaan se, että lahjoittajat tietävät, mihin heidän rahansa lopulta päätyvät.

Joissain tapauksissa rahojen käyttäminen ensisijaiseen tarkoitukseen ei lopulta olekaan mahdollista.

”Voidaan esimerkiksi kerätä rahaa syöpäsairaan henkilön kalliisiin hoitoihin. Jos hän kuolee ennen kuin keräysvaroja on ehditty käyttää, rahat voidaan käyttää toissijaiseen käyttökohteeseen”, Ranta sanoo.

Monesti tällaisissa tapauksissa toissijainen käyttökohde on esimerkiksi alaikäisten lasten taloudellinen tukeminen, hautajaiskulujen kattaminen tai lahjoitus vaikkapa syöpäjärjestölle.

”Niin voidaan ehkäistä sellaista, että rahat menisivät keräyksen alkuperäisen tarkoituksen tai hengen vastaisiin asioihin.”

Pienkeräys voidaan järjestää esimerkiksi kotinsa tulipalossa menettäneen perheen hyväksi. Kuva: Petteri Kivimäki

Tarkoituksellista vilppiä pienkeräyksissä tehdään varsin vähän, Ranta kertoo. Joissakin yksittäisissä tapauksissa rahaa on kuitenkin käytetty eri tarkoituksiin kuin lahjoittajille on kerrottu.

Tällaisista vilpeistä jää yleensä kiinni jälkivalvonnassa, sillä pienkeräyksestä on tehtävä poliisille tilitys viimeistään kaksi kuukautta keräyksen päättymisen jälkeen.

Tilityksen laiminlyönti tai rahojen käyttäminen muuhun kuin ilmoitettuun asiaan on rikos, jota poliisi alkaa tutkia.

”Jos kansalainen haluaa jälkikäteen varmistaa, että keräys on hoidettu asiallisesti, voi tätä tilitystä tiedustella”, Ranta vinkkaa.

Jos keräyksen kohde on lavea, tilityksen tarkastuksessa voi olla omat haasteensa.

”Poliisin on hankala joissain tapauksissa todentaa keräysvarojen menneen ilmoituksessa mainittuun tarkoitukseen, koska tilitys perustuu kuitteihin ja tiliotteisiin”, Ranta sanoo.

Yleensä näissä tapauksissa päästään kuitenkin yhteisymmärrykseen.

Rannalla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon pienkeräyksiin on liittynyt väärinkäytöksiä. Hän kuitenkin korostaa, että valtaosa keräyksistä on sujunut ilman mitään ongelmia.

”Pienkeräykset ovat pienimuotoisia, enintään 10 000 euroa. Tämä ei ole mikään rosvojen suosikkimenetelmä kerätä rahaa. Lähtökohtaisesti tämä on luotettavaa toimintaa.”

Jos pienkeräyksen yhteydessä tulisi ilmi vilppiä, rahat on mitä luultavimmin jo käytetty eli niitä ei voi palauttaa lahjoittajille. Asiaa aletaan tutkia rikoksena.

Rahankeräysrikkomuksesta voi saada sakkotuomion kun taas rahankeräysrikoksesta sakot tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

”Vankeutta voi tulla, jos oikein törkeästi menettelee. Eli kerää rahoja ja sumuttaa ihmisiä laittamalla rahat johonkin aivan muuhun kuin on ilmoitettu.”