Utopiasta todeksi kasvanut unelma

Tunnetun sanonnan mukaan ”hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa”.

Paikallisten mukaan legendaarinen sanonta on lähtenyt liikkeelle huittislaisesta miehestä, joka osallistui kerran joenperkaustöihin naapurikunnan puolella.

Urakka eteni, mutta raskas työ vaati raskaat eväät ja miehen päiväpalkka hupeni aina kokonaisuudessaan ruokaan.

Kun joku työkavereista huomautti aiheesta ivallisesti sanonnan mukaisella tavalla, suivaantui mies asiasta sen verran, että lupasi tehdä seuraavana päivänä kahden miehen työt. Näin tapahtui, ja työhullun miehen maine oli sillä selvä.

Huittisissa sijaitsevan, vuonna 1919 rakennetun Huhtamon kylätalon salissa istuu herkästi nauruun hyrähtävä mies.

”Filmmakers heaven.” Pekka Ollula haluaa kannustaa omalla esimerkillään ihmisiä hullunrohkeuteen.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Kylän oma poika, sikatilalla kasvanut Pekka Ollula kertoo, että Huittisten hullusta miehestä kertova legenda kuvaa hyvin myös häntä itseään.

Tuskin hän muuten toimisi taiteellisena johtajana hullunrohkeilla Huhtamon elokuvafestivaaleilla, jotka järjestetään tänä kesänä jo viidettä kertaa pitkälti pelkin talkoovoimin keskellä korpea.

Huhtamon elokuvafestivaaleilla näytöksiä järjestetään myös ulkona. Kuva vuoden 2021 festivaaleilta. Kuva: Tiia Öhman / Huhtamo International Film Festival 2021

Elokuva-alalla ohjaajan ja tuottajan töitä tekevä Ollula on saanut kyllä nähdä ja kiertää maailmaa, mutta siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän halusi tuoda unelman omista elokuvajuhlista juuri kotikyläänsä.

Pelkästään tänä vuonna Huhtamon elokuvafestivaaleilla luvassa on erikoisissa tiloissa esitettävien elokuvien lisäksi ainakin livemusiikkia, teatteria, taikuutta, nuorallatanssia sekä tietysti hyvää ruokaa ja juomaa.

Kattaus kuulostaa paljolta. Hullujen hommaa, sanoisi moni. Millainen on siis mies elokuvajuhlien takana?

Omien sanojensa mukaan Ollula maksaa elokuvajuhlia järjestämällä ”kunniavelkaa” takaisin kotiseudulleen.

”Olen aina sanonut ja muistuttanut, että elämme koko Suomen kokoisessa Suomessa. Olisihan se sääli, jos isommat kaupungit olisivat ainoita paikkoja, joissa voidaan nauttia elokuvafestivaaleista ja kulttuurista.”

Pekka Ollula painottaa, etteivät Huhtamon elokuvafestivaalit onnistuisi ilman ahkeria talkoolaisia. Tänä vuonna heitä työskentelee festivaaleilla noin sata.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Elokuvaa taidemuotona Ollula on rakastanut niin pitkään kuin muistaa.

”Lapsena katsoin VHS-kasetilta Kaunista Veeraa ja Pikku-Mattia maailmalla yhä uudestaan ja uudestaan. Kotona oli myös videokamera, jolla alettiin sitten kaverien kanssa kuvata kaikenlaista”, Ollula taustoittaa.

Myöhemmin nuoruusiässä hän päätyi uutistoimisto BBC:lle harjoittelijaksi. Sieltä matka jatkui varusmiespalveluksen muodossa Ilmasotakouluun valokuvaajaksi, ohjaajaksi ja tuottajaksi. Varsinaiset elokuva-alan opintonsa Ollula suoritti Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Opiskeluvuosien aikana Ollula sai jalkaa elokuva-alan ovien väliin, kun hän pääsi työskentelemään markkinoinnin parissa yhdessä Suomen kaikkien aikojen kalleimmista tuotannoista.

Kyseessä oli aikanaan kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt Iron Sky -tieteiskomedia, joka kertoi avaruuteen toisen maailmansodan jälkeen paenneista natseista.

Vuonna 2022 ensi-iltansa taas sai Ollulan käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva Polkupyörävaras, jota kuvattiin kotimaisemissa Huittisten alueella.

Yksi Huhtamon elokuvafestivaalien ainutlaatuisimmista esityspaikoista on Ilmari Launiksen suunnittelema Huhtamon kirkko. Kuva: Tiina Nissinen

Lyhytelokuva on saanut niin ikään kansainvälistä huomiota, ja teos on esimerkiksi näytetty kolmeen eri otteeseen New Yorkissa. Siellä se on saanut Ollulan mukaan erittäin positiivisen vastaanoton.

”Näytösten jälkeisissä puheissa on käynyt selväksi, että pienen paikkakunnan estetiikka ja tunnelma todella vetoaa ihmisiin maailmalla.”

Suntio Pekka Kaskinen johdatti Pekka Ollulan vuonna 1928 rakennetun Huhtamon kirkon sisätiloihin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pienten paikkakuntien tunnelman pohjalle Ollula alkoi aikanaan rakentaa myös Huhtamon elokuvafestivaalia.

”Sain sikatilallisen poikana seurata pitkään aitiopaikalta maaseutujen näivettymistä. Palvelut vähenivät, ihmiset muuttivat pois ja tutut ympäristöt muuttuivat. Aloin miettiä, mitä voisin itse tehdä asialle.”

Suntiona ja Huhtamon Seurakuntahuoneyhdistys ry:n johtajana toimiva Pekka Kaskinen pitää ainoastaan hyvänä asiana sitä, että kirkolle on käyttöä myös elokuvafestivaalien muodossa. ”Kirkkorakennusta ei ole tehty vain niille, jotka käyvät siellä muutenkin. Ovien tulisi olla auki ihan jokaiselle”, hän pohtii. Kuva: Jaana Kankaanpää

Syntyi idea elokuvajuhlista kotipitäjässä.

”Lähdin idean kautta ikään kuin tutkimaan omia tilanjatkajan mahdollisuuksiani”, Ollula sanoo.

”Uskon siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tavoitteenani on elokuvajuhlien kautta luoda elämisen mahdollisuuksia itselleni ja muille myös täällä.”

Vanha lato Huhtamon kylätalon vieressä toimii hyvin myös elokuvateatterina.  Kuva: Tiina Nissinen

Tänä kesänä sikatilalla kasvanut Ollula jatkaa lapsuudenkotinsa perinteitä myös hyvin kirjaimellisesti, sillä Huhtamon elokuvajuhlilla on tarkoitus aloittaa hänen käsikirjoittamansa maalaisromanttisen zombiekomedian kuvaukset.

Elokuvan nimi on Sikatila — kuinkas muutenkaan. Henkilökohtaista käsikirjoitustukea projekti on saanut Suomen elokuvasäätiöltä ja Taiteen edistämiskeskukselta, mutta muuten elokuva on vielä alkutekijöissään, sillä elokuvasäätiön tuotantotuki maaseutu-elokuvalle on ollut kiven alla.

”Festivaalien aikana keskitymme keräämään kuvituskuvaa. Tapahtuman jälkeen kuvaamme alkukohtaukset ja ensi kesänä tavoite on päästä kuvaamaan elokuva kokonaisuudessaan”, Ollula kertoo.

Tarkoituksena on toivottaa elokuvaprojektiin mukaan myös runsaasti paikallisia avustajia ja saattaa heidät valkokankaalle yhdessä ammattinäyttelijöiden kanssa. Menettely toimi jo edellisessä elokuvassa, ja se tuo Ollulan mukaan teokseen jopa lisää autenttisuutta ja paikallista charmia, jota muuten voi olla vaikea saavuttaa.

”Samalla pystyimme avaamaan ihmisille sitä, kuinka monivaiheinen ja -vivahteinen prosessi on tehdä elokuvaa. Ajattelen, että tällaisen kulttuurityön tuominen lähelle on tärkeää vaikuttamista, sillä se voi saada ihmiset ymmärtämään paremmin alan arvon.”

Vuonna 1919 rakennettu Huhtamon Honkapirtti on kulkenut pitkän tien kyläkoulusta- ja talosta festivaalikeskukseksi. Pian siellä on tarkoitus kuvata myös bingokohtaus Sikatila-elokuvaa varten. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pelkkää juhlaa elokuva-alalla toimiminen ei kuitenkaan ole ollut, sillä tuulisella kulttuurialalla epävarmuustekijöitä riittää.

Esimerkiksi viime festivaaleilla vuonna 2023 apurahoja saatin Ollulan mukaan 3 400 euroa, kun festivaalin kokonaiskustannukset pyörivät lopulta 60 000 euron hujakoilla.

”Kun avasimme tapahtuman, tilillä oli vähän vajaat 800 euroa. Ja siitäkin sitten kuitenkin selvittiin.”

Tänä vuonna tilanne on Ollulan mukaan siinä mielessä sama, että apurahahakemuksista on napsahdellut hylsyjä yksi toisensa perään.

Kesän tilannetta kuitenkin helpottaa Euroopan unionin osarahoittama kehittämisyhdistys Joutsenten reitti ry, jonka avustuksella festivaali pystyy kattamaan kuluistaan tänä vuonna noin puolet.

”Riski on silti iso ja yhtä paljon jännittää kuin aina ennenkin.”

Rahoitushankaluuksien myötä Ollula on hämmästellyt nykyisen hallituksen kulttuuripolitiikkaa yleisemminkin.

Pekka Ollulalle on ollut tärkeää todistaa, että pienilläkin paikkakunnilla voi järjestää kansainvälisiä kulttuuritapahtumia, jotka tuovat ihmisiä yhteen taustoista riippumatta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ollulan mukaan pitäisi paremmin ymmärtää se tosiasia, että kulttuuritapahtumista rahaa valuu välillisesti moneen suuntaan esimerkiksi majoitus-, ruoka- ja kuljetustoiminnan kautta.

”Onhan se ihan älytöntä, että vaikka todistetusti ja tutkitusti kulttuurin laitettu raha tulee moninkertaisena takaisin, niin silti siitä leikataan. Ja aina kun leikataan kulttuurista, leikataan lopulta suoraan myös valtion tuloista.”