Oula Ovaskainen huolsi raivaussahan terää tankkauksen yhteydessä. Alkukesällä hänellä oli työn alla Puukarin kylässä Nurmeksessa kahden hehtaarin harvennus. Kuva: Jarno Artika
Nuori yrittäjä hankki kesätyörahoillaan kelkan, haulikon ja kiväärin
16-vuotiaan Oula Ovaskaisen uravalinta oli selvä siinä vaiheessa, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa harvesterin puikkoihin.Tilaajalle
4H-yrittäjyys alkoi houkuttaa Oula Ovaskaista jo viime vuonna, sillä hänen isoveljensäkin oli työllistynyt yrittäjänä mukavasti. Ovaskaiselta hoituvat metsähommien lisäksi monenlaiset maataloustyöt. Kuva: Jarno ArtikaHarva 16-vuotias voi sanoa olevansa yrittäjä, jolla riittää töitä koko kesäksi, mutta Oula Ovaskainen voi.
”Täydeltä näyttää kalenteri, mutta sehän on sinänsä kiva ongelma”, Ovaskainen tiivistää.
Hän sai peruskoulun pakettiin toukokuun lopulla Valtimon yhtenäiskoulussa Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Jo viimeisten kouluviikkojen aikana hän aloitteli kesän työrupeamaa metsänraivaushommissa.
Nuoresta iästään huolimatta Oula Ovaskainen luotsaa omaan yritystään jo toista kesää. Vuonna 2024 hän mietiskeli, että isovelikin oli paria vuotta aiemmin työllistynyt oikein mukavasti 4H-yrittäjänä, joten miksi hän ei kokeilisi samaa.
4H-yrittäjät ovat 13–28-vuotiaita, jotka haluavat kokeilla siipiään yrittäjänä. Jotta 4H-yrittäjäksi pääsee, pitää kuulua 4H-yhdistykseen ja käydä yhdistyksen järjestämä yrittäjyyskoulutus.
Loppu onkin yrittäjän omasta luovuudesta kiinni. 4H-yrittäjät tarjoavat ympäri maata monenlaisia palveluita koiranulkoilutuksesta ikkunanpesuun ja kesäkahvilan pyörittämiseen.
”Kun pääsin koneen ajamisen makuun, ei ole muut alat enää kiinnostaneet.”
Oula Ovaskaisen oli helppo keksiä yritysidea. Yrityksen nimi, Oulan kone- ja korjauspalvelut, kertoo olennaisen, eli hän tarjoaa maa- ja metsätalouden palveluita sekä erilaisia korjauspalveluita.
Ovaskaisella on omien sanojensa mukaan sukurasitetta metsä- ja konehommiin.
”Isä on metsäkoulussa lehtorina ja ukkikin oli siellä opettajana. Veli opiskelee metsäkoneenkuljettajaksi, ja niin minäkin aion.”
Ovaskainen muistelee olleensa apuna klapihommissa jo pikkupoikana, mutta metsäala kolahti kunnolla muutama vuosi sitten, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa harvesterin hyttiin.
”Kun pääsin koneen ajamisen makuun, ei ole muut alat enää kiinnostaneet.”
Kun peruskoulun yhdeksännen luokan kevät ja yhteishaun aika koitti tänä vuonna, hän haki kotikylälle Valtimoon Riveriaan metsäkoneenkuljettajakoulutukseen. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverialla on kuusi toimipistettä ympäri maakuntaa.
Opinnot alkavat elokuussa, mutta sitä ennen luvassa on työntäyteinen kesä.
Metsähommiin tulevalla metsäammattilaisella on välineet omasta takaa, eli esimerkiksi alkukesän raivaukset hoituivat omalla sahalla. Työmaille hän pääsee ajelemaan kätevästi mopolla.
Aina välillä otsikot kertovat, miten nuoret jäävät ilman kesätyötä milloin mistäkin syystä. Ovaskainen ei ole huomannut kotiseudullaan laajamittaista nuorten kesätyöttömyyttä, vaikka seutu on kaukana valtakunnan suurimmista asutuskeskuksista.
Nurmeksessa asukkaita on noin 9 000, ja heistä noin 2 000 asuu entisen Valtimon kunnan alueella.
Kesäksi työllistyminen ei suinkaan ole vaatinut kaikilta nuorilta kesäyrittäjäksi ryhtymistä.
”Pelkästään kylän kaupalle otettiin meidän luokalta viisi kesätöihin”, Ovaskainen kertoo.
Oula Ovaskaisella riitti työsarkaa lähes umpeenkasvaneen pusikon parissa. Keskikesällä hän suuntaa pellolle. Kuva: Jarno ArtikaViime vuoden kesänä, kun Oula Ovaskainen aloitteli yrittäjäuraansa, hän ajatteli, ettei kannata ensi alkuun hinnoitella itseään ulos. Hän päätti tehdä kaikkia töitä kiinteällä 10 euron tuntitaksalla.
Hänen ei tarvinnut mainostaa viime kesänä missään, sillä töitä löytyi yksinkertaisesti soittamalla. Puhelimella soittaminen alkaa olla etenkin nuoren polven keskuudessa katoavaa kansanperinnettä, vaikka soittamisessa on monenlaisia etuja viestien lähettämiseen verrattuna.
Soittamalla saa ensinnäkin keskusteltua oikean henkilön kanssa välittömästi, kun taas viestit saattavat hukkua ja unohtua bittiavaruuteen. Lisäksi soittamalla saa annettua itsestään kertalaakista reippaan ensivaikutelman.
Ovaskainen onnistui vakuuttamaan toimeksiantajansa siitä, että hallitsee hommat.
Viime vuonna hänen kesätyörupeamansa alkoi kylvöillä. Hyvin tehty työ kantaa hedelmää, sillä tänä kesänä häntä näkee samoilla lohkoilla kuin viime vuonna. Häneltä hoituvat kylvöjen lisäksi muutkin peltohommat rehunteosta paalaukseen.
”Kyllä rahalle reiät löytyy, kun tulee metsästettyä ja kelkkailtua.”
Kesän tienestien käyttämiselle Oula Ovaskaisella on samanlaiset suunnitelmat kuin viime vuonna. Puolet hän aikoo laittaa säästöön ja puolet harrastuksiin.
”Kyllä rahalle reiät löytyy, kun tulee metsästettyä ja kelkkailtua.”
Ovaskainen oli jo pidempään katsellut, että moottorikelkkailu näyttää hauskalta puuhalta, mutta kelkat ovat tyyriitä härveleitä. Viime kesän tilipussista liikeni pari tonnia oman kelkan ostoon.
20-vuotias menopeli tarvitsi kuitenkin sen verran laittoa, että ajamaan sillä pääsi vasta tammikuun lopulla. Silti Ovaskainen ehti ajella kelkallaan 500 kilometriä.
Metsästäminen kulkee Ovaskaisen suvussa, kuten metsähommatkin. Jo vähän yli kymmenkesäisenä Oula Ovaskainen kulki isänsä mukana hirvimetsällä ilman pyssyä, ja 13-vuotiaana hän pääsi tositoimiin sorsametsällä.
”Muistan edelleen, miten hienoa oli saada ensimmäinen sorsa alas.”
Viime kesän ansioilla hän osti oman haulikon ja talvella vielä hirvimetsälle kiväärin.
”Nyt on pyssyt ja vehkeet, ei pitäisi jäädä metsästys välineistä kiinni.”
Ovaskaisen perheeseen hankittiin viisi vuotta sitten myös koira metsästysharrastusta ajatellen. Tosin nopeasti osoittautui, ettei englanninspringerspanieli Kujeella ole metsästysviettiä, eikä perheessä ole alettu koiraa erikseen opettamaan noutamaan.
”Kuje on nyt sitten ollut ihan seurakoirana”, Ovaskainen kertoo.
Toistaiseksi Oula Ovaskaisen kulkupelinä on mopo, mutta hän toivoo saavansa henkilöauton ajokortin poikkeusluvalla jo ensi keväänä, kun mittariin tulee 17 vuotta. Kuva: Jarno ArtikaLähitulevaisuuden suunnitelmiin Oula Ovaskaisella kuuluu metsäkoneenkuljettajaopintojen lisäksi henkilöauton ajokortin saaminen, ja mieluiten poikkeusluvalla heti ensi keväänä, kun mittariin tulee 17 vuotta. Siihen asti kuuden kilometrin koulumatka Riveriaan hoituu joko isän kyydillä tai mopolla.
Auton ostamisen aika koittaa jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi Ovaskainen ei ole oman kiesin hankkimista sen kummemmin miettinyt.
Oula Ovaskaisella on pienimuotoinen haave kaukaisempaan tulevaisuuteen sille ajalle, kun koulut ja intit on käyty.
”Olisihan hienoa, jos voisin joskus perustaa vielä ihan oman koneketjun.”
Ovaskaiselle kotiseutu on rakas. Kun on kasvanut omakotitalossa luonnonrauhassa järven rannalla, on vaikea kuvitella, että ruoho olisi vihreämpää jossain muualla. Pohjois-Karjalassa on kaikki, mitä hyvään elämään tarvitsee.
”Olen syntynyt täällä ja aion jäädä tänne. Jos jostain voin olla varma, niin siitä.”
Oula Ovaskainen
Syntynyt vuonna 2009 Valtimolla, joka on nykyisin osa Nurmeksen kaupunkia.
Sai peruskoulun päättötodistuksen toukokuun lopulla Valtimon yhtenäiskoulusta.
Aloittaa elokuussa ammattiopisto Riverian Valtimon toimipisteessä metsäkoneenkuljettajan koulutuksen.
Työskentelee toista kesää 4H-yrittäjänä. Yrityksen nimi on Oulan kone- ja korjauspalvelut, ja se tarjoaa palveluita maa- ja metsätalouteen, esimerkiksi konetöihin, metsänhoidollisiin töihin ja erilaisiin korjaustarpeisiin.
Perheeseen kuuluvat äiti, isä, isoveli ja kaksi pikkuveljeä sekä Kuje-niminen englanninspringerspanieli.
Harrastaa metsästystä ja moottorikelkkailua.
- Osaston luetuimmat
