Metsästysharrastus tukee Suomen puolustusta, uskoo prikaatikenraali Manu Tuominen

Puolustusvoimien sodanajan vahvuus on 280 000 sotilasta. Luvallisia ampuma-aseita suomalaisilla on yli 1,5 miljoonaa ja metsästyskortin suorittaneita metsästyksen harrastajia noin 300 000.

Prikaatikenraali Manu Tuomisen mukaan jo pelkkä tietoisuus näistä luvuista ainakin välillisesti vahvistaa Suomen puolustusta ja kertoo ulospäin jotakin yhteiskunnastamme.

”Suomen Puolustusvoimille hyvät ampumataidot ovat olleet aina tavaramerkki, tarkka-ampuja Simo Häyhä tunnetaan ulkomaita myöten”, Tuominen toteaa.

Metsästyksellä ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista asemaa maanpuolustuksessa.

”Vaikka virallista asemaa ei ole, sanoisin, että metsästys on kaiken kaikkiaan sitä tukevaa toimintaa ja sillä on puolustusta vahvistavaa vaikutusta.”

Tuomisen mukaan Puolustusvoimat on myötämielinen metsästykselle ja monet Puolustusvoimien palveluksessa olevat harrastavat metsästystä.

”Nuoret metsästäjät pärjäävät hyvin maastossa ja saavat hyviä ampumatuloksia. Siksi kannustaisin metsästysseuroja ottamaan nuoria mukaan toimintaan.”

Metsästyksellä ja maanpuolustuksella on paljon yhtäläisyyksiä. Selkein yhtäläisyys on tietysti se, että molemmissa rooleissa ampumataitojen kehittäminen ja ylläpito ovat tärkeässä roolissa.

”Samoin aseiden ja patruunoiden tunteminen, tähystysvälineet ja erilaiset pimeänäkölaitteet ovat tuttuja sekä metsästäjille että armeijan käyneille. Myös nykyisin metsästäjien käytössä olevat paikannusjärjestelmät ovat alunperäisin lähteneet kehittymään armeijan puolelta.”

Yhtäläisyydet eivät lopu tähän. Metsästäjät osaavat liikkua ja suunnistaa metsässä ja ottaa huomioon erilaiset keliolosuhteet.

”Metsästäjät oppivat selviytymisen maasto-olosuhteissa, ja se on asia mitä myös kenttäarmeijalta vaaditaan”.

Nämä ovat yksilön taitoja, mutta lisäksi hirviporukka tai muu seuruemuoto on samalla myös johtamiskoulu monelle.

Tuominen tähdentää, että hirviporukan johtamisessa tarvitaan samanlaista vastuunottoa, johtamistaitoja, suunnittelua ja koordinaatiota kuin armeijassa joukkojen ohjaamisessa. Myös ihmisten ja konfliktitilanteiden käsittelytaidot ja ryhmähengen ylläpito ovat hyviä johtajan ominaisuuksia.

”Kun jokainen tietää tehtävänsä ja paikkansa joukossa, myös metsästysporukalle syntyy ryhmähenki, joka on rinnastettavissa maanpuolustushenkeen. Toimitaan yhdessä, isomman, yhteisen asian puolesta."

Myös Tuominen harrastaa monipuolisesti metsästystä ja on itsekin myös tänä syksynä ehtinyt peura- ja hirvijahtiin.

Tämän päivän ihmisten on vaikea kuvitella itseänsä talvi- ja jatkosodan ihmisten asemaan. Sota oli kovaa paitsi rintamalla, myös siviiliväestön keskuudessa.

Metsästäjistä oli apua myös talvi- ja jatkosodan rintamalla. Tutkimusten mukaan sotavuosina 1939–1945 rintamasotilaiden yleisin päivittäinen ruokalaji oli puuro. Metsästä ammutusta riistasta muodostui kuitenkin tärkeä aliravitsemuksen estäjä.

Sota kotirintamalla oli ennen kaikkea taistelua niukkuutta vastaan. Riista ja muut metsän antimet auttoivat myös siviiliväestön keskuudessa.

Pojat ovat hommanneet vaihtelua ruokalistaan kaatamalla hirven. Riuskoin ottein vetävät kaatajat hirven tielle. Kumsjärvi-Tsopinan maasto, 1941. Kuva: SA-kuva

Ukrainan sota on tuonut meidät lähemmäksi sotaa kuin pitkiin aikoihin.

”Ukrainan sota muistuttaa meitä nyt niistä uhrauksista, joita sotaveteraanit ja lotat ovat tehneet omassa maassamme. Näin itsenäisyyspäivän alla on hyvä hetki välittää heille kiitokset ponnisteluista”, Tuominen toteaa.