

Justuksella on edessään jännittävä viikonloppu. Koska vuoden päästä hän on jo naimisissa, on edessä viimeiset Suviseurat naimattomana.
”Nyt pystyn olemaan vapaammin mielin, koska en ole vielä naimisissa. Pystyn ottamaan Suvareista ilon irti kavereiden kanssa”, 19-vuotias nuori sanoo.
Justus on yksi nuorista lestadiolaisista, jotka avaavat elämäänsä ja ajatuksiaan neliosaisessa Suvikset-dokumenttisarjassa.
19-vuotias Aarne kertoo, kuinka mielenterveys- ja kouluongelmat saivat hänet kadottamaan henkisyyden, mutta miten hän on jälleen uskomassa. Olivia, 19, kaveeraa sekä vanhoillislestadiolaisten että liikkeen ulkopuolella olevien kanssa.
Suviseuroille saapuu myös liikkeestä eronnut Julia, 25. Hän haluaa näyttää, että värjätyistä hiuksista, meikistä ja korvakoruista huolimatta voi aivan hyvin olla uskovainen.
Suviseurat kerää joka kesä yhteen kymmeniätuhansia vanhoillislestadiolaisia.
”Suviseurat on Suomessa ja kansainvälisesti ainutlaatuinen. Tapahtuma itsessään oli lähtölaukaus siihen, miksi aiheesta kiinnostuin”, dokumenttisarjan ohjannut ja käsikirjoittanut Satu Majava sanoo.
Kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen käsitys Suviseuroista, huomauttaa Majava.
Hän vieraili Suviseuroilla ensimmäisen kerran vuonna 2023. Viikonlopun aikana Majava jutteli nuorten kanssa, ja samalla vahvistui ajatus, että tätä aihetta on jotenkin käsiteltävä.
”Liikkeeseen liitetään yleensä stereotypia vanhoista, mustaan pukeutuneista, puhuvista miehistä, mutta minua alkoivat kiinnostaa nuorten ajatukset.”
Dokumenttiin täytyi löytää nuoria, jotka haluaisivat avoimesti puhua henkilökohtaisista ja jopa kipeistä tunnoistaan.
Ensimmäisten Suviseurojensa jälkeen Majava vieraili kristillisissä opistoissa Jämsässä ja Ranualla kertomassa projektistaan ja juttelemassa nuorten kanssa. Hän etsi haastateltavia myös netin kautta.
”Keskusteluissa isona asiana nousivat esiin stereotypiat. Nuoret toivoivat, että niistä päästäisiin pois jollain tapaa.”
Majavan mukaan nuoret itse naureskelevat urbaanilegendalle, jonka mukaan lestadiolaisilla ei saisi olla ikkunallista pesukonetta. Huumorista huolimatta ennakkoluulot muuttuvat nopeasti uuvuttaviksi.

Kesäkuun lopulla vuonna 2024 oli viimein aika suunnata kuvausryhmän kanssa nelipäiväisille Suviseuroille.
Majavan mukana oli kaksi kuvaajaa, joiden ympärille rakentuivat kuvausryhmät. Henkilöhaastattelujen lisäksi nuoria kuvattiin pitkin tapahtuma-aluetta. Majava halusi myös tallentaa yleistä tunnelmaa kuulutuksineen kaikkineen.
”Se oli intensiivinen rykäisy, mutta vuorottelimme niin etteivät päivät venyneet 16-tuntisiksi. Pystyimme jalkautumaan moneen paikkaan.”
Dokumenttisarjassa näytettävät yksilöhaastattelut on tehty rauhallisessa asuntovaunussa.
”Päällimmäiseksi jäi kiitollisuus siitä, että nuoret lähtivät niin rohkeasti kertomaan omista ajatuksistaan. Heitä oli antoisaa kuunnella, toivottavasti olemme saaneet välitettyä sitä tähän sarjaan.”
”Se oli intensiivinen rykäisy, mutta vuorottelimme niin etteivät päivät venyneet 16-tuntisiksi.”
Viime kesän Suviseuroilla nousi myrsky, joka katkaisi tukimaston. Yksi ihminen kuoli onnettomuudessa.
Tapahtumaan viitataan sarjan neljännessä jaksossa, vaikka siitä ei suoraan puhutakaan.
”Se oli todella järkyttävää ja vaikutti kaikkien siellä olevien mielialaan. Käsittelimme tapahtunutta sitä kautta, miten se oli nuorten mielessä.”