Onko ladostasi hävinnyt heinää? Asialla saattoi olla pääsiäisnoita

Ensimmäistä pääsiäispäivää vietetään kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Eri vuosina pääsiäisen ajankohta vaihtelee välillä 22.3.–25.4.

Yli kuukauden aikahaarukka ei estänyt kansaa laatimasta pitkän aikavälin sääennusteita sen mukaan, millainen sää on pääsiäisenä.

”Jos pääsiäisenä sataa vettä, tulee kylmä ja kolkko kesä.” (Töysä)

”Tulee hyvä ohravuosi, kun pääsiäisenä lunta sataa.” (Parkano)

”Jos pääsiäisen pyhinä on poutaa, on heinäkuussa poutaa.” (Pomarkku)

Erityisen rohkea sääennuste perinteenkerääjän haaviin on jäänyt Valkealasta:

”Jos pääsiäisenä pakastaa, niin pakastaa vielä neljäkymmentä yötä.”

Säitä povattiin myös kaikista muista juhlapyhistä samoin kuin pyhimyskalenterin mukaisista nimipäivistä.

Tulevan kesän säistä riippui vuodentulo ja sen myötä perheen eloon jäämisen todennäköisyys.

Eri vuosina ja eri paikkakunnilla pääsiäisenä voi olla metrinen hanki tai kesäisen lämmintä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kolme peräkkäistä surkeaa satovuotta, nälkävuodet 1866–68, olivat ankara muistutus säiden merkityksestä. Hallakesänä 1867 keskilämpötila jäi peräti 10,7 astetta normaalista.

Kansan muistissa olivat myös 1690-luvun suuret kuolonvuodet, jotka veivät kolmasosan silloisesta väestöstä. Niitä, jotka eivät nääntyneet nälkään, uhkasi kerjäläislaumojen mukana levinnyt lavantauti.

Vuodentuloon oli yritettävä vaikuttaa omilla toimilla ja teoilla. Eihän se ota jos ei annakaan.

”Hyvän voionnen saamiseksi viedään kirnu pääsiäisyönä tunkiolle.” (Pudasjärvi)

”Pääsiäisyönä pitää varastaa toisen ladosta heiniä ja niitä syöttää omalle karjalle. Silloin tulee koko kesäksi hyvä lypsyonni.” (Juankoski)

”Uuni pitää lämmittää pääsiäisaamuna halkaistuilla puilla, jotta lampaat antaisivat paljon villoja.” (Kuopio)

”Kun pääsiäisenä ajaa kanat uuniluudalla alas orrelta, niin eivät ketut vie niitä kesällä.” (Hämeenkyrö)

Ja huomio, lapualaiset: ”Pääsiäisen pyhinä eivät miehet saa mennä kylään, että eivät härät kesällä ottaisi niistä huonoa esimerkkiä.”

Erityisen runsasluminen talvi Suomessa on ollut esimerkiksi 1965–66. Huhtikuun lopussa Etelä-Suomen säät muuttuivat keväisen lämpimiksi ja lumet alkoivat sulaa vauhdilla.

Seurauksena oli tulva. Vappuna 1966 eteläisessä Suomessa oli veden peitossa kymmeniätuhansia hehtaareja maata ja satoja kilometrejä teitä.

Monien mieleen on jäänyt sadekesä 1974. Kevätpuoli vuodesta oli kuiva, mutta kesällä alkoivat sateet, jotka jatkuivat lähes yhtä mittaa seuraavan vuoden tammikuuhun asti.

Kevättulvaa Siikajoen Paavolassa huhtikuun lopussa 2012. Kuva: Pekka Fali

Vuonna 2005 huhtikuun alussa oli harvinaisen lämmintä, eteläisessä Suomessa lähes 15 astetta ja Oulun korkeudellakin yli 10 astetta.

Myös vuoden 2011 huhtikuu oli poikkeuksellisen lämmin. Pohjois-Lapissa kevät alkoi lähes kuukauden tavanomaista aikaisemmin. Sodankylässä saavutettiin silloisen mittaushistorian korkein huhtikuun keskilämpötila.

Huhtikuun kylmyysennätys on vuodelta 1912 Kuusamosta: 9.4. siellä mitattiin 36 astetta pakkausta. Tilasto alkaa vuodesta 1900. Kuukausitilastojen lämpöennätys tehtiin Jyväskylässä 27.4.1921, peräti 25,5 astetta.

Huhtikuussa 1997 Kilpisjärvellä satoi 152 millimetriä. Huhtikuun suurin vuorokautinen sademäärä mitattiin 9.4.1983 Joensuussa, 43 milliä.

Parhaillaan vietetään piinaviikkoa. Kiirastorstain viettoon ovat Suomessa kuuluneet karjataiat, joiden tavoitteena oli varmistaa seuraavaksi kesäksi maitotalouden tuotto.

Yleisen moraalin ja lain kannalta taikojen katsottiin olevan perusluonteeltaan pahansuopia. Se, mikä tuotti itselle etua, koitui jonkun toisen vahingoksi.

Halikon ja Uskelan käräjillä vuonna 1640 muuatta emäntää syytettiin siitä, että hän oli kiirastorstaina pannut säkillisen heiniä navetan katolle ja pääsiäisaamuna syöttänyt ne karjalleen. Syytetty puolustautui, että toiset olivat kertoneet hänelle, että tällä tavoin voisi hankkia karjalle menestystä.

Pohjan pitäjässä vuonna 1681 eräs Brita-niminen vaimo joutui käräjille kuulusteltavaksi sen takia, että hän oli pääsiäisaamuna puhaltanut torveen. Brita selitti, että tällä tavoin karja tottuu seuraamaan paimentorven ääntä. Tuomari kehotti Britaa vastedes karttamaan noituutta.

Itäisessä Suomessa tapana oli ajaa kiiraa eli karkottaa pahoja voimia edustava ”kiira” metsään. Eriskummallisiin vaatteisiin pukeutunut väki kuljetti palavaa terva-astiaa pitkin tiluksia ja kilkatti lehmänkelloja.

Kulkueen taustalla olivat ilmeisesti katolisen ajan riitit, ja käryävä tervaroihu edusti suitsutuksen savua.

Vielä vuonna 1963 Hankasalmen poliisille tehtiin valitus melusta, kun nuoriso kokoontui pääsiäislauantaina kalisuttamaan lehmänkelloja. Metelin takana oli ikivanha tapa karkottaa kesäksi pedot karjan kimpusta.

Pääsiäisaamuna on ollut tapana mennä korkealle paikalle katsomaan, kun aurinko nousee keikkuen ja tanssien. Jos horisontti oli pilvetön, luvassa oli hyvä vuodentulo.