Toimiiko nuorten naisten fanittama ”manifestointi”? Kyllä, jos äitiä pyytää ostamaan hevosen

Ylen realitysarja Manifestoijat seuraa neljää nuorta naista. He uskovat niin sanottuun manifestointiin eli siihen, että kun toiveet ilmaistaan esimerkiksi unelmakartoilla, universumi vastaa ja unelmat toteutuvat.

Yksi naisista, Linda Ekroth, kertoo esimerkin. ”Sanoin mun äidille, että olis niin ihanaa aloittaa ratsastus uudestaan.”

Ekroth on laittanut esteitä hyppäävän hevosen unelmakarttaansa.

Simsalabim, universumi vastaa.

”Yhtäkkiä me hankitaan hevonen meidän perheen yhteiseen käyttöön”, Ekroth jatkaa.

Olen pitkään miettinyt, mikä minua manifestoinnissa tökkii. Nyt tiedän.

Ei universumi hevosta järjestänyt vaan äiti. Toiveemme voivat toteutua, kun toiset ihmiset auttavat meitä. Silloin on syytä kiittää äitiä eikä universumia.

Ylen sarjan manifestoijat vaikuttavat toivovan universumista itselleen hemmottelevaa vanhempaa, joka järjestää heille unelmien tavarat, kodin ja puolison.

Kestävää onnea on vaikea löytää. Se kun ei synny ostamalla tai saamalla vaan tekemällä.

Sarjassa materialistiset unelmat toteutuvat, mutta useat muut jäävät haaveeksi. Esimerkiksi rikkaan puolison löytämiseen ei riitäkään se, että ”hoitaa itseään” eli elää jo valmiiksi yli varojensa.

Tosielämässä harva haluaa itselleen paria, jolla on taskussaan valtava täyttymättömien toiveiden lista. Aikuisempaa olisi miettiä, kuinka voisi itse auttaa muita, suojella ympäristöä tai edistää vaikka kaikkien suomalaisten hyvinvointia.

Pahimmillaan manifestointi ohjaa manifestoijan odottamaan passiivisesti unelmiensa täyttymistä tai pettymään kaikkeen: Onnellinen loppu olisi ollut erilainen kuin manifestoijan unelmakartta. Siksi hän ei huomannut tarttua siihen.

Ohjelma katsottavissa Yle Areenassa