Nappaa tästä talteen ohjeet yhdistettyyn lounas- ja tunnetuntiin

Uusivuosi on lupausten aikaa. Tiivistetysti asia menee näin: luvataan liikkua enemmän, syödä vähemmän ja vältellä hermomyrkky alkoholia. Moni onnistuu aloittamaan, harva muodostamaan uusia, terveellisempiä rutiineja.

Monille vuodenvaihde ei merkitse muuta kuin kalenterin lehden kääntämistä ja elämän jatkumista entisellään. Eivät kaikki kärsi elintasotaudeista tai harrasta itsepetosta. Selkärankaisiakin löytyy.

Kerron nyt itsestäni. Pidän ajatuksiani kiinnostavina, joten aion jakaa ne teille. Olen pohtinut elämääni. Pääosin kaikki on kunnossa, mutta korjaamistakin piisaa.

Heikkouteni on tempautua varoittamatta tunteiden vietäväksi. Hallitsemattomat emotionaaliset tulvahdukset varastavat aikaani rationaaliselta toiminnalta.

Vaikutukset ovat moninaiset. Verenpaineet heittelevät, hermosto sekoilee, eikä työskentelystä tahdo tulla mitään.

Kuohunnan voi käynnistää vaikkapa älypuhelimen räpläily. Laite suoltaa keskittymistä häiritseviä impulsseja, joita seuraavat vahvat tunteet.

Koska olen suhteellisen järkevä, armeijan käynyt suomalainen mies, pystyn korjaamaan tulehtuneen tilanteen. Ydintekijät korjausliikkeeseen ovat tehtävien priorisointi ja aikataulutus.

Kaltaiseni ideologisille hurahduksille alttiit taiteilijat poukkoilevat usein tunteesta toiseen vailla mielen kontrollia. Lasten tavoin tarvitsemme rajoja ja rutiineja.

Keski-ikäistyneenä alan jo hahmottaa keskeiset prosessit. Toteutus työarjessa on selkeä. Lounas nautitaan reippaasti mutta hotkimatta. Kun lautanen on tyhjä, etsitään häiriötön tila ja päästetään pidätellyt tunteet pintaan. Noudatetaan priorisointia ja näin vältetään fiiliksien sekoittumista hysteriaksi.

Ajastin päälle ja asiaan!

Epäoikeudenmukaisuuden luoma katkeruus. Avuttomassa asemassa olevien kyykytys. Lapsiperheköyhyys ei kuulu sivistysvaltioon. Pitkäaikaistyöttömissä on työkykynsä menettäneitä. Heitä on turha raipalla kannustaa. Toisaalta. Työkykyiset loisijat hommiin! Pari kireää murahdusta päälle.

Turhautuminen. Ukrainan kohtaloa pyörittelevät jakomielitautisesti puhuva ja toimiva Trump ja kyyninen roistovaltion sosiopaatti Putin. Ukrainaa kohdellaan siirtomaan tavoin. Kirosanat kuittaavat aiheen.

Viisi minuuttia pyhälle vihalle. Löysätään kravattia ja aletaan puuskuttaa.

EU-byrokratialle kunnon raivokas purkaus. Venäjän myötäilijöitä ei saada ruotuun lässyttämällä. Eurooppaa herätetään todellisuuteen karmealla tavalla, ja se sapettaa. Läimäytetään sotilaspassilla pöydän reunaa.

Syvä hengitys, sitten vaihto positiivisiin tunteisiin. Toiveikkuus. Seuraava hallitus tullee ratkaisemaan soteongelmat. Talouden kasvu kiihtynee yritysten innovaatioiden vetämänä. Työmarkkinat ajanmukaistettaneen.

Maataloustuottajien ansiot kohotettaneen vaaditulle tasolle ja kaupoille asetettaneen voittokatto.

Syke alkaa laskea. Kiitollisuuden tunne saattelee pehmeästi kohti perheeseen ja lähimmäisiin kohdistuvaa rakkautta, jolle uhrataan tunnekentästä kaksi minuuttia.

Ajastin ilmoittaa, että yhdistetty lounas- ja tunnetunti on päättynyt. Kansalainen voi taas kiristää kravattinsa ja keskittyä tyynenä siihen, mitä tekee tai on tekemättä.