Siirsin puutarhassani lehtevää pensasta ja rikoin tietämättäni lakia

Keskellä pihanurmikkoa kasvoi komea, lehtevä pensas. Vuosi vuodelta sen kasvusto oli suurempi.

Lopulta pensas oli niin iso, että siitä alkoi olla haittaa. Päätin siirtää kasvuston vähän syrjemmälle tontin reunaan, jossa sillä olisi hyvää tilaa kasvaa.

Rouhaisin kaivurin kauhaan kasvustoa juurineen niin paljon kuin kerralla sain. Vein kasvin uuteen paikkaan tontin reunalle ja täytin nurmikkoon tulleen kuopan tuoreella mullalla. Kaiken piti olla kunnossa.

Vaan kuinkas kävikään. Selvisi, että ihailemani lehtevä kasvi oli japanintatar, joka on Suomessa ja Euroopassa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi.

Tietämättäni syyllistyin vieraslajin levittämiseen ainakin siinä mielessä, että tontin reunalla kasvustolla oli suuri riski levitä naapurin puolelle.

Talon edellinen omistaja oli viime vuosituhannen puolella istuttanut puutarhaan parikin kasvustoa eri paikkoihin. Tuolloin japanintataria ei vielä pidetty haitallisena lajina. Se määriteltiin ”lainsuojattomaksi” vasta vuonna 2019.

En ihmettele lainkaan kasvin määrittelyä haitalliseksi, sillä se on todella hanakka leviämään.

Siirron jälkeenkin japanintatar yritti vielä pitkään nousta uudelleen kasvuun vanhalla paikallaan. Ahkera nurmikonleikkuu kuitenkin lopulta lannisti kasvin.

Vuosi sitten keväällä peitin kasvustot pahvilla. Talven jäljiltä pahvi on alkanut hajota, ja syntyneistä raoista yrittää kasvuun vielä jokunen verso. Kuva: Jyrki Karkinen

Muut esiintymät jatkoivat kasvuaan. Halusin toki niistäkin eroon nyt, kun tiesin asioiden todellisen laidan. En kuitenkaan halunnut käyttää torjunta-aineita, vaan valitsin pidemmän tien.

Peitin keväällä kasvustojen paikat pahvilla ja kävin säännöllisesti vetämässä esiin nousevat kasvustot irti. Jätin kerätyt kasvinosat kalliolle kuivumaan, jotta ne eivät pääsisi juurtumaan uudelleen tai leviämään kompostin kautta muualle.

Kalliolle kuivumaan jätetyt versot kuivuvat ja kuolevat nopeasti. Paksut juurenpalat kuivuvat hitaammin, mutta riittävä kuivuminen estää niidenkin kasvukyvyn. Kuva: Jyrki Karkinen

Nyt aletaan olla voiton puolella, sillä tänä keväänä ylös nousi enää muutama varsi.

Vaikka tietämättäni syyllistyin lain rikkomiseen, en saa sakkoja, koska ryhdyin aktiivisesti torjuntatyöhön. Valmista ei tarvitse syntyä heti, sillä kasvin juuristo on sitkeä ja hävittämiseen voi kulua 3–5 vuotta.

Vastuu vieraslajien torjunnasta kuuluu aina maanomistajalle. On siis syytä käydä läpi omat tiluksensa ja tarvittaessa aloittaa torjuntatoimet.

Japanintatar (kuvassa keskellä) on helppo tunnistaa suurista, sydämenmuotoisista tai leveän soikeista lehdistä. Kuva: Jyrki Karkinen

Lista vieraslajeista kuvineen löytyy esimerkiksi osoitteesta vieraslajit.fi.

Sivustolla on lueteltu vieraslajit (kasvien lisäksi myös hyönteiset, nilviäiset ja muut eläimet) ja annetaan vinkkejä niiden torjuntaan.

Sivuston selaaminen saattaa tuottaa yllätyksiä. Muun muassa tarhaomenapuu luetaan vieraslajeihin.

Tarhaomenapuu on vieraslaji, ja siksi sen leviäminen luontoon pitää estää.  Kuva: Sanne Katainen

Se ei ole lain tarkoittama haitallinen vieraslaji, joka pitäisi hävittää, mutta se on uhka meillä luontaisesti kasvavalle metsäomenapuulle. Siten tarhaomenapuuta koskee ympäristöön päästämisen kielto.

Metsäomenapuun esiintymisalueilla Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa omenankaroja ei pidä heitellä luontoon, sillä niistä kasvaa tarhaomenapuita, jotka lopulta maanomistaja joutuu poistamaan.

Muuten: tontin reunalla, johon japanintatarkasvuston siirsin, kasvoi ennestään komealupiinia. Nyt myös sen torjunta on aktiivisesti käynnissä.

Uudessa kasvupaikassa oli loppujen lopuksi enemmän kuin yksi haitallinen vieraslaji. Kuva: Jyrki Karkinen